Ruralia - Mistä maaseudulle tulevaisuus?

Maaseudulle tulevaisuus?

25-vuotias ihminen on aikuisuuden kynnyksellä. Ruralian kannalta toiminta on vakiintumassa, ollaan siirtymässä seuraavalle kvartaalille, johdatteli Helsingin yliopiston vararehtori Johanna Björkroth juhlavieraita. Alueellinen vaikuttavuus kuvaa hyvin Ruralian menestystä. Uudet yritystoiminnan muodot kiinnostavat HY:n opiskelijoita. Osuustoiminta on yksi näistä muodoista ja Ruralialla on siinä oleellinen merkitys.

Identiteettiresurssit paikalliskehittämisessä, perustuu Torsti Hyyryläisen ja Sirkku Piispasen tutkimuksiin. Esitelty esimerkki keskittyi Kouvolan ja Lahden välille sijoittuvaan Iittiin, jota voi luonnehtia että se on maaseutu kahden kaupungin välissä tai se on rajaseutua idän ja lännen välissä. Iitistä löytyy erilaisia kyläkuntia, paikallisyhteisöjä. Itsenäinen kunta toimii iittiläisen identiteetin säilyttämisen välineenä.

Hilloa vai kastiketta letuille?

Sulevi Riukulehto toi esille pitkäkestoisen kotiseutututkimusten sarjan, jonka tavoitteena on kotiseututeorian kehittäminen. Nurmoon liittyvä NUKSU-hanke toimi esimerkkinä ja Kuortane seuraa myöhemmin perästä. Kotiseudun kehykset koostuvat kahdesta osa-alueesta: aika – tapahtuma – kertomus, paikka – tila – maisema. Kotiseudun rakennuspuut voidaan esittää luonnonympäristö, rakennettu ympäristö, henkinen ympäristö ja Nurmon esimerkissä nämä voivat olla vaikkapa seuramänty, norsupuisto sekä pinaattilätyt karviaishillolla. Tuo viimemainittu kohta on selkeästi se kiinnostava kohta. Timo Suutari on toiminut tämän hankkeen projektipäällikkönä.

Monipaikkaisuus nousi käsittelyyn kun Katja Rinne-Koski toi esiin merkityksellisten paikkojen kokonaisuudet ja niiden välillä liikkumisen. Kysymykseen voivat tulla mökkeilijät, osan vuodesta ulkomailla asuvat ihmiset, matkavainuilijat, eroperheiden lapset, opiskelijat, matkalaukkuprofessorit, liikkuvissa ammateissa työtään tekevät (esim. muusikot, rekkakuskit, laivan miehistön jäsenet), suurten kansainvälisten yritysten työntekijät, viikkopendelöijät (esim. kansanedustajat). Monipaikkaisuuden plus-puolia voidaan esittää seuraavasti: arkea rikastava tapa, elämänlaatua, poimia parhaat puolet. Miinus-puolia voivat olla kulutus, ”sosiaalinen vero”, monipaikkainen kuntalaisena. Kuka on kuntalainen ja millä kriteereillä?

Kun mietitään mitä mökille tehdään, mietitään todennäköisesti markkina-arvoa, käyttöarvoa ja tunnearvoa. Palveluympäristö muokkautuu kentässä: palvelun tarjoajat – palvelun käyttäjät. Paikalliset palveluympäristöt reagoivat muutoksiin viiveellä, esitti Manu Rantanen, ja sen päälle siirryttiin keskusteluosuuteen.

Kysymyksiä esittivät Pentti Mustalampi (Aalto-yliopisto/PYK) ja rehtori Thomas Wilhelmsson (Helsingin yliopisto). Sulevi Riukulehto kertoi että jokaisella on kotiseutu, ei tarvita välttämättä kotia, voi asua vaikka paimentolaisena. Yksipaikkainen kotiseutu on harvinainen nykyään. On kotiseutukeitaiden verkostoja joiden välillä on käytäviä. Saksassa tunnetaan keskiajalta lähtien kotiseutututkimusta. 2. maailmansodan jälkeen eli noin 50-60 viime vuoden aikana on syntynyt tarvetta verkostoitua tutkimuksessa. Torsti Hyyryläinen täydensi keskustelua: Globalisaatio nostaa paikallisuuden esiin. Osa on sitä mieltä että se on haihattelua. Merkitys ei ole lakannut, mutta sisältö on muuttunut ja eri kulttuureilla se muokkaantuu. On ajankohtainen ja tärkeä kysymys. Harri Westermarck totesi että 113 vuotta sitten perustettiin Maaseudun tulevaisuus, joka on 2. eniten luettu lehti maassa. Onko Ruralian tehtävä taata maaseudulle tulevaisuus? Seuraavan kysymyksen esitti Juhani Päiväinen: Minulla on se käsitys että Nurmossa kaikki painivat, tuleeko urheilu tutkimuksessa esille? Eero Uusitalo nosti esille sen että kaksoiskuntalaisuus Helsingin osalta ei ole helppo ratkaistava. Kunnat häviää, mutta kylät jäävät. Ruralian tutkimus tukee tätä käsitystä. Riukulehto täydensi että yhteinen nurmolaisuus sisälsi varsin paljon urheilua. Sami Kurki arvioi että objektiivista tutkimusta tehdään, kysymysten asettelu on arvosidonnainen. Ruralia on sitoutunut kestävään kehitykseen, johon liittyy ekologinen, taloudellinen kuin kulttuurinenkin puoli. Osallistumme yhteiskunnan yleiseen kehittämiseen niin että maaseutu on siinä mukana onnellisuuden osana.

Syödäkin pitää ja suhteita tarvitaan

Marjo Särkkä-Tirkkonen kertoi hankkeestaan jonka yhden lopputuleman voisi tiivistää: Venäjältä tulevat matkailijat haluavat syödä suomalaista ruokaa. ”Hyvää Suomesta” –merkki on tärkeä. Inna Kopoteva toi julki kuinka leader-toimintaa on esitelty ja käynnistetty Venäjän puolella. On hankkeistettu urheilupaikkojen ja leikkipaikkojen rakentamista, kulttuuritapahtumien järjestämistä. Ruohonjuuritasolla onnistuttiin, mutta se ei riitä. Ainakin Karjalan tasavallan taso tarvitaan mukaan mutta se ei vielä onnistu koska maaseutupolitiikka puuttuu.

Litteä vai huipukas maailma eli uskotaanko Thomas L. Friedmania vai Richard Floridaa ja heidän kirjoituksiaan vuodelta 2005, pohjusti Timo Suutari. Hautamäki on esittänyt että Suomeen voidaan rakentaa 5-6 maailmanluokan innovaatiokeskittymää. Himanen puolestaan on esittänyt kysymyksen jäävätkö luovuuden hiukkaset liian hajalleen. Kilpailuvaltion vedenjakajatilanne: hajautettu kilpailuvaltio vai metropolivaltio? Paikallisuus tukee innovaatiotoimintaa. Fyysinen läheisyys ei tarkoita sosiaalista tai kognitiivistä läheisyyttä. Esimerkiksi maaseudulla tietotyötään tekevien roolina on hallita monipaikkaisia, eri toimialojen ja toimintalogiikoiden välisiä tiedontuotannon prosesseja. On oltava kykyä ylittää etäisyyksiä ja toimia tiedon mobilisoijina ja ankkuroijina. Keskeistä on suhdepääoma! Sari Iivonen esiintyi seuraavana ja hänen aiheensa oli otsikoitu Yrittäjän ja tutkijan yhteistyö maaseutukontekstissä. Esillä oli Ruokaketju –case. Se oleellinen muistiinpano tässäkin kuuluu: Henkilökohtaiset suhteet ja luottamuksen rakentaminen ovat yhteistyön edellytyksiä!

Susanna Määttä ja Hannu Törmä ovat toteuttaneet yhteishanketta, jonka tuloksia Määttä esitteli. Häme, Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi on läpikäyty ja muut maakunnat ovat tulossa, kun aiheena on lähiruoan aluetaloudellinen merkitys. Voidaan todeta että vaikutus taloudelliseen kasvuun ja työllisyyteen on tärkeä. Paikallisten elintarvikkeiden käyttö julkissektorilla on vielä alhainen ja sitä voitaisiin nostaa säätelystä huolimatta. Yhteiskuntavastuusta maaseutuyrittäjien keskuudessa puhuttiin seuraavaksi. Siihen liittyy taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen aspekti. Sidosryhmäsuhteet määrittelevät voimakkaasti pk-yrittäjän yhteiskuntavastuutulkintoja. Henkilökohtaisia ja yritystason sosiaalisia suhteita on vaikea erottaa toisistaan. Ovat sidoksissa toisiinsa eri linkkien kautta. Liiallinen läheisyys heijastuu tiukkoina sosiaalisina normeina, joiden yrittäjä kokee rajoittavan vastuutulkintoja. Yhteiskuntavastuu rakentuu ristiriitaisena ilmiönä.

Carina Tikkanen-Kauhanen nosti esille luomuhunajan antimikrobiset vaikutukset ja Mari Pohja-Mykrä kertoi yhdessä Sami Kurjen kanssa toteuttamastaan Suurpetojen salatapot ja yhteisön suhtautuminen-hankkeesta. Sami Kurki veti tilaisuuden yhteen toteamalla mm. olen oppinut tänään yhtä sun toista, vaikka olen instituutin johtaja. Olen ylpeä! Ratkaisun halu on perusmotiivi Ruralian toiminnassa. Ratkaisut ovat paikallisia. Toinen asia on kumppanuus, ilman sitä ei toteuteta mitään. Emme aio jumittua kyynisyyteen. Sille en näe lisäarvoa. Pessimismille näen, mutta en kyynisyydelle.

…raportoi Helsingissä järjestetystä tilaisuudesta Kirsti, joka on siitä outo olio että verkosto ulottuu sekä Seinäjoelle että Mikkeliin