Pienryhmätyöskentelyä jättiryhmässä - toiminnallinen työpaja tiedonhaun pedagogisena menetelmänä

Tiedonhaun perusteet on keskeinen osa ammattikorkeakouluopiskelijan alkuvaiheen opintoja. Haasteeksi olemme havainneet sen, että insinööriopiskelijat eivät aina ole sisäistäneet tiedonhakuosaamisen merkitystä, ja etenkään luentopainotteiset opetusmenetelmät eivät ole tuottaneet tavoiteltua lopputulosta.

Toiveenamme oli suunnitella ensimmäisen vuoden opiskelijoille entistä aktivoivampi toiminnallinen tiedonhaun oppimismenetelmä, jonka teemana on lähteiden luotettavuuden arviointi. Toteutus pilotoitiin Tekniikan viestintä 1 –opintojaksossa, jossa harjoitellaan tieteellisen kirjoittamisen perusteita. Hyvien lähteiden löytäminen on olennainen osa kirjallisen raportoinnin taitojen oppimista.

Rastilta rastille

Aloitimme sähkö- ja automaatiotekniikan ryhmästä, jossa oli noin 60 opiskelijaa. Opiskelijat olivat juuri aloittaneet opintonsa eivätkä vielä tunteneet toisiaan kovin hyvin. Opetuksen suunnitteluvaiheessa etsimme alalle sopivia dokumentteja tutkittavaksi ryhmissä. Päätimme, että jaamme opiskelijat 4–5 henkilön ryhmiin, joista jokainen kiertää läpi neljä tehtävärastia ja jokaisella rastilla on tutkittavana dokumenttipari. Jotta ryhmiin jakautuminen sujuisi sutjakasti, halusimme kokeilla ryhmien arpomista.

Kokosimme ryhmien arvioitavaksi seuraavat neljä dokumenttiparia:

• sanomalehden uutinen ja ammattilehden artikkeli
• keskustelupalstan kirjoitus ja ChatGPT:n teksti
• yrityksen verkkosivu ja viranomaisen verkkosivu
• standardi ja tilasto

Opiskelijat vastasivat seuraaviin kysymyksiin kunkin dokumentin osalta:

• Kenelle teksti on tarkoitettu?
• Mitäpä ajattelet tekstin luotettavuudesta?
• Miten ja mistä lähtisit etsimään dokumentin tekstiä?

Toiminnallisia keskustelupisteitä varten loimme paperiset lomakkeet, joihin ryhmät saisivat kirjata keskustelujensa tulokset. Myös tarkasteltavat dokumentit olivat ryhmillä paperille tulostettuina. Halusimme sisällyttää työpajaan myös pienen esiintymisharjoituksen ja sovimme, että pyydämme jokaisen ryhmän vuorollaan kertomaan yhden lähteen luotettavuudesta luokan eteen.

Työpajan vetäjät Lea Mustonen, Taina Pirhonen ja Minna Kivinen iloisissa tunnelmissa.

Keskustelun tuoksinassa

Suunnittelun jälkeen oli käytännön toteutuksen vuoro ja aloitimme työpajan ryhmiin jakamisella. Jokainen opiskelija sai tunnin alussa lapun, jossa oli eläimen nimi. Eläimet oli jaoteltu ryhmiin: kotieläimet, linnut, metsäneläimet ja kalat. Jokaisessa eläinryhmässä oli vielä opiskelijaryhmän koon mukaan 2–4 eläintä, esimerkiksi linturyhmiä olivat kotkat, joutsenet, naakat ja varpuset. Näin saimme helposti jaettua opiskelijat 16 eri ryhmään. Ryhmät oli helppo ohjata toimintarasteille, joita oli useassa huoneessa. Lintujen ryhmät aloittivat yhdestä luokkatilasta ja kalojen ryhmät aulasta ja niin edelleen.

Jokaiselle ryhmälle ensimmäinen rasti oli hankalin dokumentista riippumatta. Ensimmäiselle rastille annettiinkin hieman enemmän keskusteluaikaa, jotta opiskelijat ehtisivät esittäytyä toisilleen ja lämmetä keskusteluille. Kävimme myös hieman auttamassa keskustelua avaavilla kysymyksillä. Muistuttelimme myös, ettei tekstejä tarvitse lukea sanasta sanaan. Seuraavalla rastilla keskustelu jo sujuikin helpommin. Oli mukavaa nähdä, kuinka ensimmäisellä rastilla kädet puuskassa istunut vaitonainen opiskelija seuraavilla rasteilla innokkaasti keskusteli tekstistä. Joskus keskustelu oli niin innokasta, että kellon soidessa rastilta toiselle siirtymisen merkiksi ryhmä ei olisi malttanut lähteä liikkeelle.

Työpajan lopuksi kokoonnuttiin yhteen luokkaan ja ryhmät esittelivät itsensä ja keskustelujensa tulokset luokan edessä. Jokainen ryhmä oli löytänyt todella hyviä näkökulmia tekstien laadusta ja luotettavuudesta. Samalla opiskelijat saivat harjoitusta esiintymisestä.

Järjestimme vastaavan työpajan myös liikennealan opiskelijoille muutamaa viikkoa myöhemmin. Työpajan rakenne pysyi samanlaisena, mutta opiskelijoilla oli käsiteltävinä liikenneturvallisuuteen liittyviä dokumentteja. Toinen kerta oli mielestämme helpompi, mikä johtui osittain myös pienemmästä ryhmästä. Keskustelua syntyi ja papereihin piirtyi hyviä huomioita dokumenttien luotettavuudesta. Myös tässä työpajassa palattiin lopuksi luokkaan ja ryhmät pääsivät esittelemään ajatuksensa luokan edessä.

Mitenkäs onnistui?

Keräsimme työpajoista myös palautetta opiskelijoilta ja pyysimme kertomaan hyödyllisimmän asian tunnilta sekä parannusehdotukset. Saimme molemmista ryhmistä yhteensä 61 vastausta. Puolet kaikista vastaajista oli sitä mieltä, että ryhmäytyminen ja ryhmässä tekeminen olivat tunnin hyödyllisintä antia. Vastauksissa nousivat esille myös HAMK Finnan eli HAMKin verkkokirjaston käytön opastus sekä lähteiden luotettavuuden arviointi ylipäänsä. Hyvänä pidettiin myös sitä, ettei koko työpajaa tarvinnut istua paikoillaan, vaan siihen kuului liikkumista rastilta toiselle. Parannusehdotuksia tuli muutamia, eniten toivottiin enemmän aikaa dokumenttien läpikäyntiin. Toisaalta jotkut kaipasivat vaikeampia ja haastavampia kysymyksiä. Muutamassa palautteessa toivottiin luokan edessä esittelyn sijaan jotain muuta tapaa käydä tuloksia läpi.

Kouluttajien näkökulmasta kehittämiskohteena tai ainakin pohdinnan paikkana on runsas paperin määrä. Saisimmeko toteutuksen onnistumaan täysin digitaalisin välinein? Toisaalta paperimuotoiset dokumentit ja ajatusten kirjaaminen paperille toimivat hyvin ja toivat konkreettisuutta. Kokonaisuutena työpaja osoittautui onnistuneeksi menetelmäksi, ja sen käyttöä jatketaan. Se sopii etenkin juuri opintojaan aloittaville, sillä se toimii myös hyvänä ryhmäytymis- ja tutustumisharjoituksena. Samalla tulevat tutuksi muutamat oman alan keskeiset tiedonlähteet.

Nykyiset suuret opiskelijaryhmät edellyttävät jatkuvaa pedagogisten menetelmien ideointia ja testaamista. Suuret ryhmät johtavat helposti perinteiseen luentoon auditoriossa, joka kyllä täyttäisi teoriassa tiedonhaun opetuksen vaatimukset, mutta sen vaikuttavuus olisi kysymysmerkki. Työpajan suunnittelu vaati työtä ja aikaa, mutta sen avulla saatiin 60 insinöörinalkua porisemaan lähteiden luotettavuudesta pienryhmissä. Ja mikä parasta, keskusteluista välittyi menetelmän vaikutus asenteisiin. Opetuskokeilua voi siis pitää onnistuneena!