Pelisilmää, sävelkorvaa

Kaikkihan me tiedämme, että erityisesti opinnäytetöiden nimeäminen on aivan oma taiteenlajinsa, mutta osataan sitä muuallakin. Tämä kolumni on henkistä jatkoa Kreodissa 6/2020 ilmestyneelle Svengaa kuin hirvi -kolumnille (tekijät eivät ole kasvaneet henkisesti tuon jutun ilmestymisen jälkeen). Tällä kertaa liikumme musiikillisessa ympäristössä. Löytyykö pelisilmää ja sävelkorvaa?

En tiedä, onko se Pohjois-Karjalan erityinen ilmasto vai mikä, mutta välillä töissä ollessa tuntuu siltä, että olisi musikaalissa. Melkein jokaisesta asiasta tai työkaverin lauseesta tulee mieleen joku biisi. Spontaanisti lauluun puhkeaminen on aivan normaali ja jokapäiväinen ilmiö, jota kukaan työyhteisössä ei ihmettele.

Työyhteisömme on kuin loppumaton jukeboksi, josta joltakulta löytyy pomminvarmasti laulu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Korvamatojen tartuttaminen toisille on myös päivittäistä ja TOP 3 -listalle kuuluvat Nypyköiden Lastenlaulu (”ja niiden sisällä on uusia mummoja”), Tääl on niin kuuma (mikä tahansa versio kelpaa, Vain elämää -version ollessa tällä hetkellä nousussa) ja Antti Tuiskun Rahan takii (”oioioioi elämä on julmaa”).

Hyllyjen välissä

Kirjaston hyllyjen välissä kierrellessä saattaa huomata, että kirjojen nimipolitiikka ei yhtään vähennä päähän putkahtavien laulujen määrää. Suoraan tai lähes suoraan kappaleiden mukaan nimettyjä kirjoja on yllättävän paljon! Identiteettiin liittyviä lauluja saa soimaan muun muassa kirjoista Mikä nainen, Miehen elämää, Kokonainen nainen tai ihan vaan Ihminen. Muutosta kaivatessa voi alkaa lauleskella Anna Erikssonin laulua Lintu nähdessään kirjan Tahdon uuden elämän, Tarja Ylitalon kasarihittiä Kerrasta poikki tai Topi Sorsakosken & Agentsin esittämää käännösbiisiä Jo riittää. 

Kevätmielen saa itselleen vaikka keskellä talvea kirjasta Kevät toi maalarin, lapsenmielisiin saunomistunnelmiin pääsee kirjan Satu meni saunaan avulla ja kuulumisia niin työkavereilta kuin asiakkailta voi kysellä vaikkapa Apulannan tahtiin, hei hei mitä kuuluu? Jos taas jostain syystä työ tai muu elämä pelottaa, lohduttautua voi kirjojen Pelko pois tai Suojelen sinua kaikelta avulla ja etenkin jälkimmäisen kohdalla korvamato on taattu.

Assosiaatiot

Suorien kappaleen nimi -kirjojen lisäksi hyllyistä löytyy lukematon määrä kirjoja, joista tulee epäsuorasti mieleen joku biisi. Tulkitsijan mielentilasta sitten riippuu, miten kaukaa haettuja asiayhteydet ovat. Kuka vierelles jää -kirjan nimestä voi loogisesti assosioida Arja Saijonmaan Ystävän laulun (”kuka viereesi jää”) tai vähän vähemmän loogisesti Juha Tapion Mitä silmät ei nää, koska riimittelykin toimii hyvänä laulujen laukaisijana (kirjoittajien mielipide). Samaan kategoriaan kuuluu myös kirja Palovaroitin, parisuhde vai pamppu, jonka nimen muotoilusta alitajunta voi kaivaa päänsisäiseen jukeboksiin Muksujen kappaleen Liisankadulla, jossa lauletaan ”vessa, vesiposti, keittokomero ja huone” — toiselle kirjoittajalle puolestaan tulee mieleen Leo Jokelan ikivihreä Nainen, poliisi ja taksi.

Hyvää fiilistä päivään voi tuoda Oi ihana satu (mielleyhtymä Samuli Edelmanin (sinä olet) Aurinko -lauluun), Tervetuloa paratiisiin (samanniminen Nopsajalan ja Stig Doggin biisi), tai Hyvä työpäivä (Samae Koskisen Hyvä päivä). Tiesittekö muuten, että Sata sammalta iskee tulta ja koko elämä räjähtää?

Ohjeita 

Näin pikkujouluaikaan kirjojen nimistä voi saada myös ohjeita erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Järjestys voisi tanssiohjeineen olla esimerkiksi Ismo Alankoa mukaillen seuraava: Viinistä viiniin kuljen Nopeammin Askel, askel, harha-askelin. Loppuillan ohjeistus on myös selvä: Rytmihäiriö (toivottavasti vain tanssillinen) ja Hyvää yötä ja huomenta. Toivottavasti saimme sisäisen jukeboksinne soimaan näillä kirjojen nimillä ja lauluilla. 

Hauskaa pikkujoulu- ja juhla-aikaa toivottelevat Noora ”Sata sammalta” Kontturi ja Leena ”Mitä silmät ei nää” Väyrynen.

Spotify-soittolista: