Päivi Jokitalo on somessa koko persoonallaan mukana

Päivi Jokitalo on kirjasto- ja kulttuurialan freelance-työläinen ja yrittäjä, joka on tullut kirjastolaisille tutuksi muun muassa alan kirjojen toimittajana ja kirjoittajana sekä some-koulutusten järjestäjänä. Päivi on myös itse innokas sosiaalisen median seuraaja ja sisällöntuottaja. Kyselimme Päiviltä, miten hän itse käyttää somea ja miten sitä kannattaisi käyttää.

Päivi H. Jokitalo tuntuu ehtivän kaikkialle. Hän näkyy Twitterissä ja Facebookissa ja hallitsee koko joukon erilaisia alustoja ja appseja, joilla saa jaettua seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Miten ihmeessä Päivi ehdit ottaa haltuun kaikki nämä eri maailmat?
- Enhän minä kaikkia ehdikään! Uusia sovelluksia tulee sellaista vauhtia, että on mahdotonta pysytellä kaikista selvillä. Kouluttajan on hyvä olla nimiväleissä mahdollisimman monen kanssa, osasta riittää, kun tietää, mitä niillä voi tehdä. Vain pieni osa on aktiivisessa käytössä. Juuri nyt testailen sovelluksia Snapchat (lyhyitä videoviestejä, jotka katoavat sen sileän tien, kun ne on katsottu), Pearltrees (erimuotoisten aineistojen kokoaminen "kokoelmiksi") ja Ello (mainokseton "facebook").

Snapchatista olenkin kuullut, kun omat tenavat sitä käyttävät. Ello on myös paiskautunut tajuntaani. Entä miten joku sovellus valikoituu omaan käyttöösi eli mikä on tärkeintä käytettävyydessä? Onko jokin sovellus jäänyt mieleesi sen positiivisten tai negatiivisten ominaisuuksien takia?
- Tärkeätä on helppo käyttöönotto. Samoin on hyvä, jos on selkeät ohjeet, kuvakkeet sekä toimintojen nimet. Etua on myös, jos sovelluksessa on nopeasti avautuva käyttötarkoitus: mitä tällä voi tehdä, miten se helpottaa elämääni, työntekoa, sisältöjen hallintaa tai yhteydenpitoa ihmisiin. Twitter on kestosuosikkini: nopea ja näppärä. Evernote on päivittäisessä käytössä linkkien ja sisältöjen hallintaan, suunnitelmien tekoon, tekstien kirjoittamiseen. Jos kädet eivät ole vapaana, tiedostoon voi yhdellä painalluksella liittää sanelun. Negatiivisimmat olen ilmeisesti aktiivisesti unohtanut.  

Millä laitteella facetat ja twiittaat?
- Älypuhelimella. Joskus lähetän twiitit sillä silloinkin, kun läppäri on pöydällä auki. Tablettia käytän enimmäkseen lukemiseen ja elokuvien katsomiseen. Tosin niitäkin teen myös älypuhelimella. 

Ketä ja keiden twiittejä itse seuraat? Onko sinulla seurattavia, joiden twiittejä tai päivityksiä oikein odotat?
- Twitterissä seuraan monenlaista: kansainvälisiä uutisia, kirjastomaailman viestijöitä, some-ammattilaisia, mindfulness-guruja, sekä asiaa että viihdettä. Sarjakuvapiirtäjä Basse Nyberg (@bassesbasta) hymyilyttää aina terävyydellään, jossa nokkeluuden takana on kuitenkin lämpöä. Kirjastoaiheisista ulkomaalaisista twiittaajista R. David Lankes (@rdlankes) ja Polly Farrington (@pollyalida) ovat kiinnostavia. Muista aiheista twiittaavat mm. Neil Gaiman (suuri kirjastojen ystävä ja puolestapuhuja!) ja Margaret Atwood (ahkera twiittaaja, jakaa auliisti uudelleentwiittauksia). Suomalaisista somenimistä Anne Rongas, Pauliina Mäkelä ja eOppimiskeskus tarjoavat usein ajateltavaa, oivalluksia ja hyviä linkkejä. Ja jos noloja tunnustuksia sallitaan, seuraan suosikkijulkkiksiani Whosay-sovelluksella, joka tarjoaa esim. Debra Messingin, Jenna Elfmanin ja Project Runway-mentori Tim Gunnin FB-päivitykset samasta tuutista. 

Häiritseekö sinua yksityisen ja työminän roolien sekoittuminen somessa vai oletko erottanut ne jotenkin?
 - Koska olen yhden hengen yritys, roolien erottaminen on ainakin itselleni mahdotonta, enkä sitä kaipaakaan. Koulutettaville saattaa joskus olla kiusallista altistua siviiliminälleni, kun käytän omaa profiiliani esimerkkinä, mutta itselleni on luontevaa olla koko persoonallani mukana. Roolien erottaminen on varmasti hankalampi kysymys työsuhteessa oleville: milloin edustaa organisaatiotaan, koska puhuu omia mielipiteitään ja milloin on töissä, milloin vapaalla. Itse pidän tilannettani onnekkaana, mutta joku voisi tuntea toisin. 

Jos istut seminaarissa twiittaatko vai teetkö muistiinpanoja, vai ehditkö molempia?
 - Twiitit ovat minulle niitä muistiinpanoja. Riippuu tilanteen luonteesta, aiheesta ja roolistani tilaisuudessa, kuinka paljon twiittaan, kuinka paljon rauhoitun vain kuuntelemaan. Kun olen työroolissa, näen rooliini kuuluvan sisältöjen avaamisen myös tilan ulkopuolelle. Osallistun mielelläni keskusteluihin myös kasvotusten :) Työpajatyyppisissä päivissä läsnäolo paikallaolevassa ryhmässä on tärkeää, joten silloin avaudun tauoilla ja tilaisuuden jälkeen. 

Tästä edellämainitusta Päiviä on pakko kiittää, koska joskus tuntuu, että voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa, kun tekee työhuoneessa töitä ja seuraa seminaarista Päivin ja muiden twiittejä.

Entä se liikkuvuus, Päivi. Tiedän, että oletko innokas kuntoilija ja pidät itsestäsi huolta, mutta oletko havainnut, että liika puhelimen tuijottelu rasittaa niskaa? Onko sinulla taukojumppa ohjetta jaettavaksi?
 - Alkajaisiksi on varoitettava, ettei kannata tehdä kuten minä teen, vaan kuten sanon. Parantelen juuri olkapäävammaa, joka lienee tulosta palautumispäivien puutteesta. Niitä tarvitsee viisikymppisenä niin työstä kuin liikunnasta. Ja kyllä. Puhelimen tuijottelu rasittaa, samoin näppäily. 

Työskentelen enimmäkseen seisten ja tunnin välein on saatava yläraajoihin liikettä. Kilon tai puolenkin kilon puntit heilumaan, tai kuminauha kiinni ovenkahvaan. Välineiden pitää olla lähellä ja näkyvillä, että niihin muistaa tarttua. 

****

Kuvat on ottanut Nina Britschgi. Teksti: Hanna-Riina Aho