Opintiellä – Yleisestä kirjastosta AMK-kirjastoon

Olemme kolme kirjastoammattilaista, joilla on samantyylinen tausta. Olemme aloittaneet työt Metropolian kirjastossa parin vuoden sisällä, ja aiemmassa elämässä työskentelimme yleisissä kirjastoissa, kukin tahoillamme. Tässä artikkelissa avaamme ja vertailemme kahta kirjastolaismaailmaa kokemustemme kautta.

Kokemuksemme korkeakouluista rajoittuivat aiemmin enintään opiskelijan rooliin, joten on ollut kiinnostavaa päästä näkemään tätä maailmaa ikään kuin toiselta puolelta. Meille suurimpana erona on näyttäytynyt toimintaympäristön muutos. Toisaalta yleisellä ja AMK-kirjastolla on myös paljon yhteistä: molempien vuosikellot seuraavat lukuvuoden rytmiä ja opetuksen aikataulut vaikuttavat vahvasti kirjaston arkeen.

Kohderyhmiä kerrakseen

Toimintaympäristön erot näkyvät erityisesti yleisen kirjaston ja AMK-kirjaston erilaisissa kohderyhmissä. Yleisen kirjaston kävijäkunta muodostuu kaikenikäisistä asiakkaista, jotka käyttävät kirjastoa erilaisin tavoin: lainaamisen ja lukemisen lisäksi kirjastosta haetaan esimerkiksi digitukea laitteiden ja palveluiden käyttöön, osallistutaan tapahtumiin, tullaan tapaamaan tuttuja tai ihan vain viettämään aikaa oman kaveriporukan kesken vaikkapa bussia odotellessa. Aina eri-ikäisten ja erilaisten käyttäjien käsitykset kirjastoon sopivasta äänen ja riehakkuuden tasosta eivät ihan kohtaa, ja kirjastolaisten yhtenä tehtävänä onkin usein sovitella erilaisia kirjastonkäytön tapoja samaan kirjastotilaan sopiviksi.  Asiakaskunnan kirjavat tarpeet näkyvät myös monipuolisina asiakaspalvelutehtävinä. Kysymyksiä tulee vaikkapa eri teemoja käsittelevistä kuvakirjoista, tiettyjen nuottien löytämisestä, reittiohjeista tai matalan kynnyksen digineuvonnasta.

Korkeakoulukirjastot ovat yleisten kirjastojen tavoin kaikille avoimia, ja kuka tahansa voi hankkia kirjastokortin. AMK-kirjastolaisen työnkuvassa painottuvat kuitenkin oman korkeakouluyhteisön tarpeet: aineistoa hankitaan, kokoelmia kehitetään ja tiedonhaun sekä aineistonhallinnan ohjausta järjestetään opiskelua, opetusta ja TKI-toimintaa ajatellen. Selkeä kohderyhmä ja kirjaston sisäinen työnjako esimerkiksi eri tutkinto-ohjelmien kanssa tehtävän yhteistyön suhteen mahdollistavat sen, että aihepiireihin on mahdollista perehtyä ja omaa osaamista kehittää syvällisemmin. Varsinkin pienessä kunnan- tai kaupunginkirjaston toimipisteessä työskentelevän työnkuva koostuu monista irrallisista osista, eikä vastaava erikoistuminen ja paneutuminen ole useinkaan mahdollista. Meille siirtyminen yleisestä kirjastosta AMK-kirjastoon onkin ollut askel osaksi korkeakouluyhteisöä, jossa fokus on selkeämpi ja palveluiden ensisijaisen kohderyhmän tarpeet tulevat tutuiksi. Tausta yleisessä kirjastossa on hyödyksi myös AMK-kirjaston asiakaspalvelussa: erikoisetkaan kysymykset eivät helposti hätkäytä.

Lukutaidosta tiedonhakutaitoihin

Erilaiset ryhmänohjaukset ja sidosryhmäyhteistyö kuuluvat monen tehtäviin sekä yleisissä että AMK-kirjastoissa, ja myös meiltä kolmelta löytyy näistä kokemusta. Ohjausten kohderyhmät ja tavoitteet vaihtelevat eri kirjastosektorien välillä, mutta yllättäviä yhtäläisyyksiäkin löytyy.

Yleisissä kirjastoissa panostetaan erityisesti lukemaan innostamiseen ja lukutaidon tukemiseen. Tavallisimpia kohderyhmiä ovat peruskoululuokat ja päiväkotiryhmät. Osa meistä onkin tehnyt aiemmin lukutaitotyötä esimerkiksi toteuttamalla ryhmille kirjavinkkauksia, joissa avataan kirjaston sisältöjä innostavalla tavalla ja pyritään löytämään jokaiselle osallistujalle kiinnostavaa, omaan lukutaitoon nähden sopivantasoista luettavaa. Pienemmille kävijöille kirjojen maailmaa on tehty tutuksi satutunneilla, joissa vetäjän tehtävänä on lukea ääneen kuvakirjoja sopivasti eläytyen ja esimerkiksi rekvisiitalla elävöittäen. Juuri koulun aloittaneet ovat päässeet tutustumaan kirjastoon esimerkiksi kirjastokierroksilla ja -suunnistuksilla, jotka huipentuvat oman kirjastokortin saamiseen.

Vinkkausten lisäksi osa meistä on tehnyt lukuvalmennusta sekä lapsille että aikuisille. Valmennuksessa käytetään lomaketta, jonka pohjalta räätälöidään valittu määrä kirjasuosituksia, yleensä viidestä kymmeneen kirjaa. Kirjojen kuvaukset lähetetään sähköpostilla, ja lapsille on vaihtoehtona myös paikan päältä haettava kirjakassi. Tällä tavalla suosittelua on ollut antoisaa tehdä, sillä se tuntuu henkilökohtaiselta ja tarpeeseen vastaavalta palvelulta. Ennen kaikkea eri vaihtoehtojen mietintä on mukavaa.

Siinä missä yleisissä kirjastoissa panostetaan lukutaitoon, AMK-kirjastossa se jää tavoitteena enemmän taustalle, ja etualalle nousevat tiedonhankintataidot. Esimerkiksi verkkokirjaston käytön opastus tai medialukutaitoon liittyvät ohjaukset eivät ole yleisissä kirjastoissakaan harvinaisia, mutta korkeakoulussa tiedonhakuun syvennytään jo aivan toisella tapaa – ovathan ohjausten osallistujat oman alansa ammattilaisiksi opiskelevia aikuisia, joiden on opittava löytämään oikea tieto opintojaan varten. Pelkkä verkkokirjasto ei enää yleisen kirjaston tavoin riitä, vaan on tunnettava laajemmin erilaisia tietokantoja ja ammatillisen tiedon lähteitä, sekä osattava harjoittaa lähdekritiikkiä. 

Meidän AMK-kirjastolaisten tehtävä on tukea opiskelijoiden tiedonhankinnan taitojen kehittymistä, ja sitä varten myös oma osaaminen on pidettävä ajan tasalla. Erilaisten e-aineistopalveluiden ja tietokantojen kirjo on korkeakoulukirjastossa suuri, ja motivaatio sekä oppia itse että opastaa niiden käytössä on tärkeää. Tiedonhaun ohjauksissa ei keskitytä pelkästään ryhmiin, vaan esimerkiksi opinnäytetyön tekijöille tarjotaan yksilöllistä ohjausta, joissa on mahdollista paneutua syvällisemmin yksittäisen opiskelijan tilanteeseen. Tiedonhaun ohjaukset kuuluvat kiinteästi monen AMK-kirjastolaisen työnkuvaan, ja niiden pitäminen on usein palkitsevaa: on hienoa, kun voi tuntea olevansa oikeasti avuksi vaikkapa opinnäytetyön ja sitä kautta koko tutkinnon valmistumisessa. Myös opiskelijoilta saatu positiivinen palaute motivoi, sillä se vahvistaa tunnetta siitä, että ohjaustyöllä todella on iso merkitys opiskelijoille.

Seppo ja Celia

Entä ne yllättävät yhtäläisyydet kirjastojen välillä? Erilaisten kohderyhmien ja tavoitteiden kanssa voivat joskus toimia samankaltaiset keinot. Esimerkkinä on eräs Seppo, joka on tullut tutuksi osalle meistä jo yleisessä kirjastossa, ja kaikille viimeistään Metropoliassa. 

Seppo on pelialusta, jonka avulla vaikkapa kirjastoon tutustumisesta voidaan tehdä kirjastotilassa liikkuen pelattava mobiilipeli. Seppo toimii pelillistämisen apuvälineenä: konkreettisten asioiden oppimisessa hyödynnetään peleistä tuttuja mekaniikkoja ja elementtejä. (Seppo.io, 2022.) Yleisen kirjaston puolella pelillistämistä on hyödynnetty vaikkapa viides- ja kuudesluokkalaisten kanssa, kun on ohjattu heitä tutustumaan fantasia- ja jännityskirjoihin, ja siinä sivussa opastettu esimerkiksi kirjojen löytämistä verkkokirjastosta ja hyllystä. Metropoliassa Seppo on käytössä uusien opiskelijaryhmien kanssa: heti opintojen alussa opiskelijat tutustuvat kampuksensa kirjastoon Kirjastotietäjä-pelin avulla. Opittavat asiat jäävät paremmin muistiin, kun niitä lähestytään toiminnan ja kokemuksen kautta yhdessä pelaamalla, eikä vain esimerkiksi kuuntelemalla. Kun kosketus kirjastoon tapahtuu pelin kautta, on ensivaikutelmakin usein mukavampi eikä pelkästään vakava. (Ylitalo-Kallio, 2020.) Pelillistäminen voi palvella monia eri tavoitteita: tehtävien kautta voi herätellä lukuintoa tai ohjata ratkomaan tiedonhaun pulmia. Pelien räätälöinti erilaisille kohderyhmille on toki tarpeen. Esimerkiksi AMK-opiskelijoille ei tule ensimmäisenä mieleen kiipeillä kirjahyllyjen päälle tehtäviä ratkoessa, kun taas osalle kuudesluokkalaisista niin voi hyvinkin käydä. (Kokemusta on!)

Toinen kumpaakin kirjastoa yhdistävä työtehtävä on Celia-tunnusten luonti. Saavutettavuuskirjasto Celia on valtion erikoiskirjasto, jonka asiakkaaksi voivat hakea kaikki, joille tavallisen kirjan lukeminen on vaikeaa vaikkapa lukivaikeuden tai vamman vuoksi. Celian kokoelmissa on muun muassa yli 50 000 äänikirjaa, ja niitä tuotetaan koko ajan lisää. (Celia, 2025.)

Korkeakoulutunnusten etuna on, että kurssikirjoja on mahdollista saada Celian kautta koneluettuna versiona, jossa kone lukee tekstin ja kuvat ruudulta ääneen. Opiskelija käy erityisopettajan luona, joka lähettää kirjastolle viestin ja kirjastolta otetaan yhteyttä opiskelijaan. Tunnusten tekeminen tuntuu mielekkäältä, koska se tasa-arvoistaa pääsyä kirjojen ja tiedon pariin. Plussaa on myös se, että näitä tapaamisia voi pitää etänäkin. Parhaimmillaan kummankin osapuolen kotona tassuttelee lemmikkejä, jotka pitävät seuraa tunnusten tekemisen ajan. Tai toinen on mökillä, terassilla auringonpaisteessa. Se luo rennon fiiliksen, eikä tapaaminen tunnu niin viralliselta.

Liikettä kokoelmiin

Niin yleisessä kirjastossa kuin korkeakoulukirjastossakin sekä kokoelmatyö että hankinta kuuluvat monen kirjastolaisten työnkuvaan. Yleisessä kirjastossa kokoelmat painottuvat kaunokirjallisuuden ja populaaritietokirjallisuuden suuntaan, kun taas korkeakoulukirjastossa valikoimaan kuuluu enemmän tieteellistä ja ammatillista kirjallisuutta. Kokoelmatyöhön kuuluu lainattavien niteiden ja muiden tuotteiden elinkaaresta huolehtiminen hankinnasta ja käsittelystä kokoelman ylläpitoon ja poistoon. Yleisessä kirjastossa meille karttui kokemusta eniten ylläpidosta, logistiikasta, poistoista ja sisällönavaamisesta esimerkiksi kirjavinkkausten tai esittelytekstien laatimisen muodossa, kun taas nykyisissä työnkuvissamme painottuu erityisesti aineiston hankinta. Kokoelmatyö on mukavaa puuhaa ja on ollut antoisaa päästä työskentelemään uudenlaisten kokoelmien parissa. Erityisesti e-aineistomaailma on tullut korkeakoulukirjastossa nopeasti tutuksi, kun sähköisten aineistojen määrä on niin paljon yleistä kirjastoa suurempi.

Osana joidenkin kirjastolaisten työnkuvaa on kirjastotilan elävöittäminen sekä mielenkiinnon herättäminen aineistoa kohtaan. Kirjanäyttelyt, pienet ja isot, ovat yksi keino kiinnittää asiakkaiden katsetta sisältöihin ja tuoda niitä esille. Perinteisessä näyttelyssä on käsin poimittuja kirjoja kokoelmista, yleensä sidottuna jollakin teemalla yhteen. Tämä on sellainen alue, jossa saa ajatella laatikon ulkopuolelta ja assosioida vapaasti. Esimerkiksi otsikosta ”Järki ja tunteet” tulee mielleyhtymä Jane Austeniin, ja toisaalta se on hyvin avonainen teema kaikelle mahdolliselle järkeen, järjettömyyteen ja tunteisiin liittyvälle. AMK-kirjastossa on laaja e- aineistojen kokoelma, joista on hauska etsiä nostoja mainosjulisteisiin. Olisi hienoa, jos näyttely saisi katsojassa aikaan innostuksen tai hetkellisen sisäisen liikahduksen.

Perinteisen menetelmän rinnalle on myös mahdollista ottaa käyttöön näyttelytyökalu (esimerkiksi IMMS). AMK-kirjastossa emme ole tähän vielä törmänneet, mutta yleisellä puolella ainakin Helmet-verkoston sisällä tällainen on käytössä. Työkalussa on kirjaston henkilökunnan koostamia näyttelytarjottimia eri aihepiireistä, ja niitä voi tilata kirjastoihin sellaisenaan. Tarjottimet on lajiteltu koon ja aiheen mukaan. Näyttelyn kestoa sekä aineiston määrää hallinnoidaan ohjelmiston avulla. Näyttelyn päättyessä kirjat matkaavat ohjelmiston ohjaamina eteenpäin. Tällaisten työkalujen käytön tarpeeseen vaikuttaa ainakin kirjastoverkon ja kokoelmien koko – mitä suurempi ja aihepiireiltään kirjavampi painettu kokoelma, sitä enemmän hyötyä on sisältöosaamisen jakamisesta. 

Viestinnän verkkoja

Useimmiten kirjaston viestintätyö on keskitetty korkeintaan muutamalle henkilölle. AMK-kirjastossa viestintätyö on jossain määrin erilaista kuin yleisessä kirjastossa, jossa viestinnän tehtäviin saattoi kulua isokin osa työajasta. Aikaa kului esimerkiksi somekanavien ja verkkosivujen ylläpitoon, sisältöjen avaamiseen sekä tapahtumamarkkinointiin. Niitä tehdessä tuli opittua paljon hyödyllisiä asioita, mutta nykyisissä tehtävissämme viestintä on melko pienessä roolissa, sillä viestinnän tehtävät on keskitetty osaksi muiden AMK-kirjastolaisten työnkuvaa. Korkeakoulumaailmassa myös kirjaston rooli tapahtumatuotannossa on hyvin erilainen: yleiset kirjastot järjestävät paljon tapahtumia kokonaan itsenäisesti, kun taas ammattikorkeakoulussa kirjasto osallistuu omalla panoksellaan kampuksen laajempiin tapahtumiin, kuten lukuvuoden avajaisiin, liikuntatapahtumiin tai teemaviikkoihin. On ollut virkistävää, kun ennestään tutun tapahtumatuotannon ja -mainonnan sijaan AMK-kirjastossa olemme päässeet keskittymään uusiin kiinnostaviin asioihin.

Näitä kiinnostavia asioita ovat esimerkiksi TKI, avoin tiede ja datatuen tarjoamat aineistonhallinnan tukipalvelut, jotka ovat olleet aivan uutta yleisestä kirjastosta tulleelle. TKI eli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta kuuluu Metropolian perustehtäviin ja toteutuvia hankkeita on noin 100 vuosittain (Metropolia, 2025). Kirjastolaisista koostuva datatukitiimi tarjoaa koulutusta, tukea ja neuvontaa muun muassa hankkeiden aineistonhallintaan liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi olemme saaneet tutustua laajemmin avoimen tieteen käsitteeseen sekä päässeet mukaan kansallisiin verkostoihin, joista emme olleet aiemmin kuulleetkaan. 

On ollut palkitsevaa tutustua nopeatahtiseen hanketyömaailmaan ja päästä tekemään yhteistyötä TKI-toimijoiden kanssa. Metropoliassa on kolme innovaatiokeskittymää, joilla on kaikilla oma nimetty data-asiantuntija datatuesta. IK-data-asiantuntijan työhön kuuluu toimia yhteistyölinkkinä innovaatiokeskittymän ja datatuen välillä sekä tarjota käytännön apua aineistonhallintaan liittyvissä kysymyksissä (Pohjonen & Salonen, 2024). Nämä kysymykset ovat kiinnostavia, sillä ne edellyttävät aina tilannekohtaista arviointia. Aineistonhallinnan käytännöt myös kehittyvät jatkuvasti, mikä edellyttää ammattitaidon ja osaamisen jatkuvaa ylläpitämistä. Lisäksi työn kautta oppii innovaatiokeskittymien edustamista aloista, kuten terveyden ja hyvinvoinnin alasta tai kestävästä kaupunkikehittämisestä. Viestinnän taidotkaan eivät mene hukkaan, sillä aika ajoin on tarve markkinoida esimerkiksi aineistonhallinnan tukipalveluita.

Enemmän itsensä herra

Työhyvinvoinnin kannalta merkittävä muutos yleisen kirjaston ja AMK-kirjaston välillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön sekä työaikoihin. Koska asiakaspalvelun osuus viikosta on huomattavasti pienempi ja työnkuvat selkeämmin eriytetyt, aikaa riittää omiin vastuualueisiin paneutumiseen ja niiden laadukkaaseen hoitamiseen. Yleisessä kirjastossa asiakaspalvelu kuului arkeemme päivittäin, ja myös muut tehtävät hoidimme paikan päällä. Kirjat eivät tietenkään siirry hyllyihin itsestään, mutta olemme huomanneet, että on yllättävän monia osa-alueita, joissa työt hoituvat etätyönä vähintään yhtä laadukkaasti kuin kampukselta käsin. Joustavampi työn organisointi mahdollistaa oman työn paremman johtamisen ja tuo myös opiskelijoille saavutettavammat palvelut, kun esimerkiksi ohjauksiin on mahdollista osallistua myös etänä.

Koemme, että siirtymä vuorotyöstä liukuvaan päivätyöhön on parantanut työhyvinvointia ja mahdollistanut työn ja vapaa-ajan paremman tasapainottamisen. Oman tekemisen jaksottaminen hybridityön avulla lisää valinnan ja vapauden tunnetta, mikä puolestaan lisää työn imua ja yleistä työtyytyväisyyttä. Etänä on hyvä tehdä niitä tehtäviä, jotka edellyttävät keskittymistä tai häiriötöntä flow-tilaa, mutta toisaalta välillä kaipaa kampuksen lähikontaktien tuomaa yhteisöllisyyttä ja asioiden pallottelua ihan kasvokkain. On hienoa, että on mahdollisuus rakentaa viikkonsa niin, että molemmat tarpeet täyttyvät. 

Vastuuta yli äyräiden?

Kun muualta leikataan, ihmiset etsiytyvät kirjastoon viettämään aikaa tai saamaan vastauksia kysymyksiinsä – mikä on hienoa. Yleisten kirjastojen tehtävänä on edistää yhteisöllisyyttä sekä väestön yhdenvertaisia mahdollisuuksia sivistykseen ja kulttuuriin (Kirjastolaki, 2025). Asiakaskunnan palvelemisen monenlaiset, jatkuvat ja muuttuvat tarpeet voivat kuitenkin kuormittaa henkilökuntaa ja heikentää työssä jaksamista. Vaikka nykyaikainen arkkitehtuuri ei toisi mieleen luostaria, kirjastojen ajatellaan silti olevan pyhäkköjä eli turvapaikkoja kaikenlaiselle kansalle. (Ettarh, 2018). Tällainen näkemys asettaa kirjastolaisten harteille aikamoisen vastuun, ja osa meistä on hieman uupunutkin sen alle aiemmin.

Yleisissä kirjastoissa järjestetään paljon tapahtumia henkilökunnan voimin. Tapahtumanvetäjästä asiakaspalvelijaksi vaihtaminen on hyvänäkin päivänä melko raskasta. Ylipäätään työtehtävien vähittäistä laajentumista ja toisiinsa sulautumista ei aina tunnisteta, ja paino harteilla saattaa silloin tuntua suurelta. Kirjastotyö on perinteisesti nähty stressittömänä alana, mutta kirjastolaisen roolin laajentuessa ja yhteiskunnan muuttuessa stressitekijät ovat aiempaa yleisempiä (Petek, 2018). Olemme sitä mieltä, että AMK-kirjastossa on helpompi erottaa työminän ja vastuun rajat. AMK-kirjaston kuormittavaksi puoleksi koemme sen, että aina on lisää kehityttävää ja haltuun otettavaa. Tämä toki koskee asiantuntijatöitä ympäristöstä riippumatta, ja ulottuu myös yleisiin kirjastoihin. Korkeakoulussa työ on kuitenkin vielä tietointensiivisempää, jolloin oman työn johtaminen ja aivotyön ergonomiasta huolehtiminen korostuvat. Lisäksi olemme sidoksissa korkeakoulumaailman päätöksentekoon, joka voi eri tilanteissa tuoda isojakin muutoksia kirjastojen ja laajemminkin kampusten arkeen. 

Ei yksin, vaan yhdessä

Kuormittumisen vastavoimana näemme ne lukuisat, palkitsevat kokemukset molempien maailmojen keskellä. Onnistumiset, oivallukset ja inhimilliset kohtaamiset. Kadonneen kirjan tai tiedon metsästys ja varsinkin niiden löytäminen on hieno hetki. Asiakkailla saattaa olla jokin muotoaan hakeva kysymys, johon keksimme yhdessä ratkaisun. Isona yhtäläisyytenä nostaisimme esiin myös itsensä ylittämisen ja työkavereiden tuen.
Kirjasto verkostoituu sekä kunnissa että korkeakouluissa osaksi laajempaa organisaatiota, mutta kokemuksemme mukaan yhteistyön tiiviydessä on eroja. Yksittäinen yleisen kirjaston toimipiste kuuluu aina osaksi kunnan tai kaupungin omaa organisaatiota ja yleensä myös osaksi laajempaa kirjastokimppaa, mutta käytännössä arjen kiireissä keskityttiin pitkälti oman erillisen saarekkeen pyörittämiseen. Siihen nähden olemme kokeneet AMK-kirjaston olevan kiinteämpi osa omaa kampusta ja organisaatiota.

Siinä missä yleisessä kirjastossa saattoi helposti tuntua siltä, että kirjaston henkilökunta on usein arjessa yksin – tai ainakin melkein yksin – vastuussa kaikesta, Metropolian kirjastossa olemme kokeneet työskentelevämme osana korkeakouluyhteisöä, jossa tukea on aina tarjolla.