Näkökulmia kirjastotyöstä ja kahden alanvaihtajan taival LUT-tiedekirjastoon

Mikä houkuttelee hakeutumaan kirjastoalalle, ja mikä työntää sieltä pois? Millaisia ominaisuuksia ja työelämätaitoja kirjastoalaa opiskelevat ja alalla jo työskentelevät pitävät tärkeinä? Kahden LUT-tiedekirjastoon muualta työelämästä tulleen alanvaihtotarinat.

Kirjastotyöhön houkuttavaa 

Työntekijöitä kirjastoalalle houkuttelevia tekijöitä on monia. Työ kirjastossa mielletään usein monellakin tapaa yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi. Esimerkiksi sivistyksen vaaliminen koetaan tärkeäksi asiaksi. Joku nauttii saadessaan työskennellä kirjojen ympäröimänä ja pitää kirjastoympäristöä miellyttävänä ja innostavana. Kirjastotyö saatetaan kokea rennoksi työksi moniin muihin töihin verrattuna. Toki myös säännöllinen (joskin pieni) palkka on yksi tärkeä tekijä. 

Suomen kirjastoissa työskentelee n. 5000 ammattilaista. Heistä 1502 vastasi Suomen kirjastoseuran vuoden 2024 alussa toteutettuun Kirjastoalan työntekijäselvitykseen. Vastaajista 80 prosenttia oli töissä yleisessä kirjastossa, mutta mukana oli myös yliopisto- ja ammattikorkeakoulu- (16 %) sekä erikoiskirjastojen työntekijöitä (4 %). Yksi korkeaa työmotivaatiota selittävä tekijä on asiakkailta saatu arvostus. Kirjastossa työskentelevistä 97 prosenttia koki, että asiakkaat arvostavat heidän työtään. Myös oman työn merkitykselliseksi kokeminen on tärkeää työssä viihtymisen ja työhyvinvoinnin kannalta. 

Kirjastoalan työntekijäselvityksen mukaan työtehtävien monipuolisuus edistää työssä viihtymistä kirjastoalalla. Kirjastotyön parhaita puolia ovat vastaajien mukaan asiakkaiden kohtaaminen sekä kirjastotyön arvomaailma, johon on helppo sitoutua. Mahdollisuus työskennellä tiedon ja kirjallisuuden parissa on myös tärkeää. Lisäksi kirjastolaiset kokevat, että he saavat kollegoiltaan ja myös esihenkilöiltään tukea ja apua tarvittaessa. Yleensä työntekijöiden osaamiseen luotetaan työyhteisöissä. Kirjastoissa onkin paljon monenlaista osaamista. Työyhteisöissä koetaan positiivista yhdessä tekemisen meininkiä, jota monet työntekijät arvostavat. 

Kirjastoissa työskentelevien alanvaihtoajatuksia 

Elina Perkiömäki (2021) on pro gradu -tutkielmassaan selvittänyt Pirkanmaan ja Keski-Suomen yli 50-vuotiaiden kirjastoammattilaisten ammatti-identiteettiä ja sen muodostumiseen vaikuttavia teemoja. Yhtenä kysymyksenä tutkimuksessa oli: ”Oletko koskaan kirjastoalalla työskennellessäsi harkinnut alan tai ammatin vaihtamista?”. Kyselyyn vastasi 111 kirjastolaista. Heistä 35 oli joskus harkinnut alanvaihtoa, seitsemän vastaajaa oli pohtinut sitä usein, ja 39 ei ollut koskaan harkinnut ammatin vaihtamista. Enemmistöllä vastaajista oli takanaan pitkä, yli 21 vuoden kirjastoura. Perkiömäki päättelee pro gradu -tutkielmansa yhteenvedossa, että harvat todennäköisesti ammattia vaihtavat, vaikka työnsä mielekkyyttä joskus pohtivatkin. Muutamat vastaajista olivat välillä työskennelleet toisella alalla, mutta olivat palanneet takaisin kirjastoon. Tutkimuksessa kysyttiin myös, miksi ammattinimike on muuttunut: yhtenä vastausvaihtoehtona oli ’ammatin ja alan vaihtamisen vuoksi’. Gradusta ei kuitenkaan käy tarkemmin ilmi millaisista taustoista kirjastotyöhön alaa vaihtaneet ovat tulleet: todetaan vain, että osalla oli ollut hyvin erilaisia ja eri alojen ammattinimikkeitä. 

Kirjastokaistan Työpaikkana kirjasto: nuorten näkemyksiä kirjastotyöstä -webinaarin Alanvaihtajat-paneelikeskustelussa mainitaan valtakunnallinen kysely, jossa kartoitettiin yleisissä kirjastoissa työskentelevien nuorten ajatuksia ja toiveita kirjastotyöhön liittyen. Kyselyssä oli vastaajina 207 yleisissä kirjastoissa työskentelevää 20–35-vuotiasta työntekijää, joista 53 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa. Kirjastoihin kuitenkin kaivataan lisää nuoria työntekijöitä, jotka edustaisivat myös erilaisia kieli- ja kulttuuritaustoja. Olisi siis hyvä saada pidettyä kiinni alalla jo olevista nuorista. 

Kirjastotyön nurjempia puolia 

Kirjastonhoitajan työ on pitkään mielletty kutsumustyöksi, mikä on osaltaan vaikuttanut alan palkkakehitykseen. Työntekijöitä kirjastoalalta työntää pois mm. pieni palkka. Kulttuuripuolella johtotehtävistäkin saatetaan maksaa jopa puolet vähemmän kuin muilla sektoreilla, kuvailee Heini Oikkonen-Kerman Kirjastolehden haastattelussa 2023. Oripään kunnan työpaikkailmoitus on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa tänä keväänä. Aiheesta on uutisoinut myös Yle. Pieni kunta etsi kirjastonjohtajaa, jonka tehtävien kirjo vaikuttaa varsin laajalta. Kirjastotyöhön selkeästi liittyvien aineiston hankinnan ja asiakaspalvelun lisäksi tehtäviin kuuluvat kunnan kulttuuri-, museo- ja matkailupalvelut sekä maahanmuuttoasiat. Laajoista vastuista huolimatta palkka on alle 3000 euroa kuussa. Ammattiliitto Jytyn kirjastoalasta vastaava aluetoiminnan asiantuntija Sonja Rapo kommentoi, että on kirjastotyön aliarvioimista olettaa, että työn ohessa pystyisi lisäksi hoitamaan monia muita vastuullisia tehtäviä. Muitakin vastaavanlaisia esimerkkejä Suomesta valitettavasti löytyy. 

Suomen kirjastoseuran Kirjastoalan työntekijäselvityksen 2024 mukaan työn kuormittavuus huolestuttaa kirjastossa työskenteleviä. Yksi neljästä vastaajasta koki, että tyypillisestä työpäivästä palautumisessa on haasteita. Vastaajista 16 prosenttia kertoi, että he eivät ehdi tehdä työtään työajan ja liukuman puitteissa. Yleisin syy sille, että työtä ei saa tehtyä työajalla, on liiallinen työn määrä suhteessa työntekijöiden määrään. 

Kaisa Sinikaran väitöskirjassa 2007 nostetaan esiin yliopisto- ja kirjastoyhteisöjen pitkälti yhteneväisissä arvoissa esiintyviä eroavaisuuksia, jotka voivat synnyttää jännitteitä kirjaston ja tiedeyhteisön välille. Ammattiliitto Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntijan Tanja Lehtorannan blogissa 2021 todetaan, että omien ja työpaikan arvojen välisen eron aiheuttama eettinen kuormittuminen on yleistä työelämässä. Omien arvojen vastainen työnteko lisää stressiä ja työn psykososiaalista kuormitusta sekä altistaa työuupumukselle. Informaatiotutkimus-lehden Sinikaran väitösluennon artikkelissa kirjaston ja tiedeyhteisön välisistä arvojen eroavaisuuksista keskeisenä kirjoitetaan olevan kilpailun. Yliopistoon tieteellisenä instituutiona kuuluu kilpailu. Kirjastotyössä puolestaan keskeistä eetosta on palvelun arvo, johon sisältyy ajatus demokratiasta ja tasavertaisuudesta: kirjasto on avoin kaikille eikä se voi toimia lukemisvalintojen portinvartijana. Yliopistoihin tulleen tulosperustaisen johtamisen myötä jännite pohjoismaisten kirjastojen avoimuuden arvon ja yliopistojen kilpailuarvojen välillä on noussut esille. Yliopistoissa akateeminen vapaus ja autonomia ovat keskeisiä, kirjastoissa puolestaan toiminnan järkevä ja tehokas organisointi. Kirjastoissa on seurattava ja ennakoitava tietoympäristössä tapahtuvia muutoksia ja tarvittaessa muutettava toimintaansa ja rakenteitaan. Tietoympäristön ja aineistojen muuttuminen sähköisiksi on yksi esimerkki tästä. Tiedeyhteisön käsitykset ja mielikuvat kirjastoista kuitenkin muuttuvat melko hitaasti, mikä saattaa myös aiheuttaa jännitteitä. Sinikaran väitöstutkimus koski yliopistoyhteisöjä ajanjaksolla 1970-2005, mutta vastaavia haasteita kohdattaneen nykyään kautta korkeakoulukentän, siis myös ammattikorkeakoulukirjastoissa.  

Osaamisvaatimukset nyt ja tulevaisuudessa 

Sannamari Mäkelän pro gradussa (2019) mainitaan, että kirjastonhoitajan stereotyyppinä on nähty pitkään ”hiljainen hissukka”. Stereotyyppi tosin vaihtelee sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Mitä tutumpi jokin ammatti on, sitä vähemmän ammattiin liitetään stereotypioita. Hiljaisen kirjastonhoitajan stereotyyppi on hieman hälventymässä, muutos näkyy ainakin jo kirjastoalan sisällä. 

Yleisesti ottaen työelämä, kuten työn tekemisen tavat ja työympäristö, ovat muutoksessa. Tämä pätee myös kirjastotyöhön niin yleisissä kuin tieteellisissäkin kirjastoissa. Esim. teknologiapalveluiden nopea kehittyminen ja rutiinitehtävien automatisointi ovat muuttaneet kirjastojen arkea. Kirjastot ovat entistä enemmän sosiaalisia ja toiminnallisia paikkoja, mikä asettaa kirjaston työntekijöille uudenlaisia vaatimuksia. Kirjastoalalla vaaditaan nykyisin entistä useammin joustavuutta, luovuutta ja muutosvalmiutta.  

Mäkelä nostaa pro gradussaan 2019 esiin Ristikartanon ja Virrankosken toteamuksen, että kirjastotyöntekijöiltä vaaditaan usein liikaa. He pitävät järkevänä sitä, että kirjaston työtehtävät jaettaisiin entistä enemmän työntekijöiden kiinnostuksen ja persoonallisuuden mukaan. Mäkelän tutkimuksen mukaan kirjastoalan opiskelijat pitivät kirjastonhoitajan tärkeimpinä ominaisuuksina asiakaspalveluhenkisyyttä, järjestelmällisyyttä, ystävällisyyttä sekä uteliaisuutta tai halua oppia uutta. Mielenkiintoinen havainto oli, että tutkimuksessa ongelmanratkaisutaidot ja yhteistyötaidot mainitsi vain yksi kirjastoalaa opiskeleva vastaaja, kun yleisesti tutkimuskirjallisuudessa näitä pidetään hyvin tärkeinä ominaisuuksina. Yksi kirjastoalan vaatimus ovat myös tiedonhakutaidot, mutta kirjastoalan opiskelijat eivät pitäneet sitä tärkeänä. Tämä voi johtua siitä, että tiedonhakutaitoja ei ehkä ole korostettu tarpeeksi opintojen aikana tai opiskelijat kokevat ne itsestäänselvyytenä.  

JHL:n vuodelta 2013 olevan kirjastolaisten ammatillisen oppaan mukaan kirjastoammattilainen tarvitsee tietoteknistä osaamista, laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja tarkkuutta. Asiakaspalvelutaitojen lisäksi kirjastossa tarvitaan entistä enemmän myös pedagogisia taitoja. Kielitaito ja eri kulttuurien tuntemus on kirjastoissa tarpeen asiakaskunnan ja tiedonlähteiden kansainvälistyessä. Työntekijöiden vuorovaikutustaidot ja ongelmanratkaisutaidot pääsevät käyttöön kirjastotyössä.  

Elina Perkiömäen pro gradu -tutkielmassa tehtyyn kyselyyn vastanneet kirjastoalan ammattilaiset pitivät tärkeinä nykypäivän kirjastotyön osaamisvaatimuksina sisältöjen avaamisen ja aineistojen tuntemuksen lisäksi erilaisia digitaitoja, pedagogisia taitoja ja esiintymistaitoja sekä kykyä olla esillä, ohjata ja opastaa. Myös erilaiset sosiaaliset taidot, kuten vuorovaikutus-, asiakaspalvelu-, yhteistyö-, verkostoitumistaidot sekä tiimiosaaminen, ovat tärkeitä. Monipuolisen osaamisen lisäksi persoonakohtaiset ominaisuudet, kuten stressinsietokyky, joustavuus, rohkeus ja luovuus nousivat esiin kyselyn vastauksista.  

Vuoden 2015 Informaatiotutkimuksen yhdistyksen ITY ry:n seminaarissa kirjastoalalle päätymisen suurimmaksi syyksi mm. kirjaston rekrytoinneissa kerrotaan nousevan kiinnostus lukemiseen ja kirjallisuuteen. Kiinnostus kirjallisuutta kohtaan onkin hyvä ominaisuus kirjaston työntekijälle, mutta se ei yksin riitä tänä päivänä. 

Tuulin tarina – suunnitelman vaihto lennosta  

Olen 39-vuotias ja minulla on pitkä opiskeluhistoria, olen opiskellut oikeastaan aina. Lukion jälkeen suoritin Sosionomi (AMK) -tutkinnon. Lisäksi olen opiskellut avoimessa yliopistossa psykologiaa, kasvatustiedettä ja erityispedagogiikkaa. Työskentelin pitkään lastenhoitajana.  

Ensimmäiset muistoni kirjastosta ovat ala-asteen ensimmäiseltä luokalta, kun pääsin maalaiskoulumme pieneen kirjastoon. Se palveli koululaisten lisäksi alueen muitakin asukkaita. Salapoliisi-jutut ja arvoitusten ratkaiseminen kiinnostivat minua jo silloin, joten lainasin ala-asteella usein Neiti Etsivä -kirjoja. Muistan lämmöllä lapsuudessa kohtaamiani ystävällisiä kirjastonhoitajia, joita ei haitannut, vaikka joskus palautti kirjan kuukausia myöhässä. 

Olen aina pitänyt lukemisesta, ja kotona siihen myös kannustettiin. Äitini oli kesätöissä kirjastossa aikana, jolloin tietokoneet eivät vielä olleet käytössä. Hän muisteli kaihoisasti, kuinka kortistojen lajittelu kuului kirjaston työntekijöiden aamurutiineihin. Äiti haaveili alun perin kirjastoalasta ja kävi kerran pääsykokeissakin. Lakipykälät veivät kuitenkin äidin sydämen mennessään, ja hän päätyi lopulta ihan muulle alalle. Lähipiirissäni on henkilö, joka on ollut vuosia töissä yleisessä kirjastossa. Häneltä olen kuullut juttuja kirjaston arjesta ja rehellistä puhetta myös kirjastotyön huonoista puolista, kuten resurssien vähyydestä, vaihtuvista hankkeista ja työntekijöiden uupumisesta.  

Minulle tärkeä sysäys alanvaihtoon oli korona-ajan alussa ollut usean kuukauden mittainen lomautusjakso, jonka aikana oli aikaa miettiä, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Suunnitelmanani oli jo vuosien ajan ollut pyrkiä maisteriopintoihin, joista valmistuisin opinto-ohjaajaksi. Osittain sen vuoksi olen suorittanut niin paljon opintoja avoimessa yliopistossa. Psykologian perusopinnot suoritin vain, koska aihe kiinnostaa minua.  

Eräänä päivänä näin työkkärin verkkosivuilla ilmoituksen kirjastovirkailijan työstä ja koin todellisen ahaa-elämyksen! Aloin heti selvitellä, olisiko minun oikeasti mahdollista työllistyä kirjastoon näillä pohjakoulutuksilla ja suorittamalla ”vain” 60:en opintopisteen verran kirjastoalan opintoja. Olin aina luullut, että minun pitäisi tehdä kokonainen tutkinto alusta alkaen päästäkseni töihin kirjastoon. Näin päädyin suorittamaan Kirjasto- ja tietopalvelualan korkeakouludiplomia (laajuus 60 opintopistettä) Seinäjoen avoimeen ammattikorkeakouluun etäopintoina.  

Kun kirjastoalan opinnot olivat lähes valmiit ja olin ollut kolme kuukautta TE-palveluiden järjestämässä työkokeilussa yleisen kirjaston puolella, päätin irtisanoutua osa-aikaisesta työstäni lastenhoitajana vuoden 2022 lopulla. Ajattelin, että jään riskillä työttömäksi työnhakijaksi odottamaan tuurauskeikkoja, joita varmasti olisi tarjolla yleisen kirjaston puolella, varsinkin, kun olin jo tehnyt itseäni tunnetuksi siellä. Pari päivää irtisanoutumisilmoitukseni jättämisen jälkeen minut kutsuttiin työhaastatteluun LUT-tiedekirjastoon vakituista tietopalveluneuvojan paikkaa varten. 

Aloitin työt LUTilla tammikuun alussa vuonna 2023. Työhöni kuuluu asiakaspalvelun lisäksi tärkeänä osana kaukopalvelun hoitaminen yhdessä työparin kanssa. Huolehdin väitöskirjojen vapaakappaleiden lähettämisestä Kansalliskirjastoon neljä kertaa vuodessa. Pidän kaukopalvelusta siksi, että saan leikkiä salapoliisia joka päivä ja kokea onnistumisen elämyksiä hankalienkin tapausten ratketessa. Olen päässyt myös kokeilemaan siipiäni opettamisen saralla.  

Kirjastoala vaikuttaa hyvältä valinnalta kaltaiselleni monista asioista kiinnostuneelle ja tavallaan uteliaalle ihmiselle. Arvostan sitä, että asiantuntevan työkaverin apu on lähellä, jos kaukolainan etsinnät ajautuvat umpikujaan. Muutenkin pidän työpaikallani siitä, että siellä saa ihmetellä asioita ja kysyä. Jos jotain ei tiedetä, niin otetaan selvää.  

Helin tarina – työelämämuutoksia tilaisuuden tullen  

Olen ylittänyt viidenkympin rajapyykin ja Tuulin lailla minullakin on pitkä opiskeluhistoria. Tutkintoon asti suoritettuna on yo-merkonomi, amk-insinööri ja b-2-c myynnin ammattitutkinto, ja muutamia syystä jos toisesta kesken jääneitä. Ajatus yhdestä työstä ja työpaikasta on aina ollut minulle täysin vieras. Nykyään yksi ainut työpaikka taitaa tosin ollakin utopiaa. Koulussa lakeuden lapsi oli osaamisen suhteen kuin kasvuympäristönsä maisema: tasainen. Mikään erityistaito ei pökännyt esiin. Liekö siinä osasyy aikuisena tehtyihin alanvaihtoihin? Arvostan, että olen saanut työskennellä erilaisissa työpaikoissa ja tehtävissä: pidän sitä hyvin arvokkaana pääomana. Ääripäinä työvuosien janalla ovat kenties Janitan kenkätehtaan viimeistelyosaston liukuhihna ja Capgeminin it-konsulttius, ja väliin mahtuu melkoinen repertuaari julkisella ja yksityisellä sektorilla. Yrittäjyysajatuksiakin on ollut, mutta ne lopulta kariutuivat.  

LUT-yliopistoon tulin töihin vuonna 2011 ja täälläkin olen ehtinyt olla useammassa eri tehtävässä. Aloitin opintotoimistossa opiskelijoiden asiakaspalvelussa, lisäksi ehdin koordinoida pari kierrosta ops-työtä sekä olla pääkäyttäjänä opinnon tietojärjestelmä Oodissa ja sen seuraajassa Sisussa, ennen kuin kesälomien jälkeen 2019 siirryin kirjastoon. Olenkohan sielultani alanvaihtaja, tilaisuuksiin tarttuva utelias uuden etsijä? Vai kuvittelenko ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen? Mene ja tiedä. Ettei tulisi kuitenkaan turhan ruusuista kuvaa alanvaihdoista annettua, niin yhden ison virhevalinnankin olen tehnyt. Sen jälkimaininkien pyörteissä kadutti ja vaati suuria ponnistuksia löytää uusi suunta, mutta asiat kuitenkin lutviutuivat muutaman kuukauden tuskailun jälkeen. Silti suosittelen kokeilemaan, jos työtehtävien tai alanvaihtamisen ajatus alkaa nostaa päätään voimallisesti. Arvelen, että alasta riippumatta monet työelämässä olevat silloin tällöin pohtivat pitäisikö vaihtaa alaa. Kevyiden tuntemusten pohjalta ei ehkä kannata ryhtyä toimimaan, mutta sitkeämmässä oleva ajatus saattaa vaatia myös toteutusta. Kuulemma ihmiset kuolinvuoteellaan tuppaavat enemmän katumaan tekemättä jättämisiään, eivät niinkään tekemisiään.  

Kuva 1. Muutosta toiseen jääkaapin ovissa matkannut, todennäköisesti 90-luvulla sanomalehti Ilkasta leikattu ajatelma, kuvaa hyvin nuorena ammatinvalinnan suhteen kokemaani epätietoisuutta. Sopiihan se oikeastaan aikuisen työelämäpohdintoihinkin. Kuva: Heli Palomäki 

Lapsuudessa kirjastoauto, ja erityisesti Seinäjoen pääkirjasto, olivat tärkeitä paikkoja. Pääkirjaston tuoksu on ollut vahvana muistona, ja se tulvahtikin edelleen ovella vastaani, kun pari kesää sitten lomamatkalla nykyisen Aallon kirjaston oven avasin. Luin lapsena paljon – myös salaa peiton alla iltaisin taskulampun valossa. Nuoruusvuosina lukeminen jostain syystä jäi, mutta äänikirjojen myötä kirjallisuus on palannut vahvana elämääni. En muista missään vaiheessa ajatelleeni, että haluaisin töihin kirjastoon, eikä kukaan sukulainen tai tuttavakaan ole työskennellyt kirjastossa. Jostain ajatus kirjastolaisuudesta kuitenkin tuli – ja johti LUT-tiedekirjastoon. Olen siitä iloinen! Paljon olen tätä alanvaihtoani pohtinut enkä missään kohden ole sitä katunut. Vaan tuskinpa olisin kirjastoon löytänyt, ellen olisi ollut jo töissä yliopistolla? Onneksi olin! 

Olen siis matkannut työelämässä eteen tulleisiin tilaisuuksiin tarttuen, joskus niitä myös hyläten, ja 2019 avautui tilaisuus kirjastolaisuuteen. Voin tunnustaa, että käsitykseni korkeakoulukirjaston toiminnasta oli tuolloin erinomaisen kapea. Sittemmin olen saanut huomata, miten paljon konepellin alta löytyykään, ja työ kyllä tekijäänsä opettaa. Tietoasiantuntijuuteni LUT-tiedekirjastossa alkoi, ja jatkuu edelleen, LABin ja LUTin opinnäytetöiden parissa. Kylkeensä se sai tietopalvelun ja henkilökohtaisia tiedonhaun opastuksiakin olen jonkin verran pitänyt. Avoin tiede on valtava kokonaisuus, josta minulla ei ollut mitään käsitystä, kun opiskelijapalveluista kirjastoon saavuin. Pikkuhiljaa avoimen tieteen asiat ovat tulleet tutummiksi, vaikka suht pitkään tuntui, etten näe metsää puilta. Nykyisen Kreodin päätoimittajan tarmokkaan ”tuupinnan” myötä päädyin mukaan myös opinnäytetöiden avoimen saatavuuden osalinjaustyöhön. On hyvä, että matkan varrelle osuu suunnannäyttäjiä! 

Parasta kirjastotyössä? Kaikessa työssä, ja elämässä muutenkin, parasta on voida auttaa toista. Kirjastossa se voi olla esimerkiksi artikkelin etsintäapua Primosta, opinnäytetyön tallennushaasteiden tai jonkin tietokannan käyttöongelmien selvittelyä ja opastamista, tai ”Kuka tietää?” -kysymyksiin vastauksen etsimistä. Kirjastolla on keskeinen rooli opetuksessa ja tutkimuksessa, joten tilaisuuksia auttaa opiskelijoita, opetushenkilökuntaa tai tutkijoita on paljon. Eikä sovi unohtaa työkavereita – hekin ovat asiakkaita, näin minulle on jo kauan sitten opetettu, ja oppi on mieleen jäänyt. Useissa lähteissä mainittuja vuorovaikutus- ja asiakaspalvelutaitoja sekä ongelmanratkaisukykyä ja kokonaisuuksien hahmottamista pidän tärkeimpinä työelämätaitoina.  

Vaan millainen on tulevaisuuteni kirjastolaisena? Kun työt alkavat sujua suurelta osin rutiinilla, alan kaivata muutoksia. Näin on käynyt aiemmissa töissäni ja vaikuttaa käyvän myös kirjastossa. Eläkeikäkin on vielä pimennossa horisontin takana, joten mahdollisuuksia aistien eteenpäin. Edellisestä isosta muutoksesta, kirjastoon siirtymisestä, on viitisen vuotta aikaa, ja hiljalleen on herännyt ajatuksia jonkinlaisen muutoksen tarpeellisuudesta. Mitä se voisi olla? Työtehtävien muutosta? Opiskelua työhön liittyen tai jotain ihan muuta? Muutos suhtautumisessa työhön ylipäätään? Huominen kertokoon aikanaan vastauksia: mitä vähemmän pakottaa sitä todennäköisemmin kuningatarajatus alitajunnasta pinnalle pulpahtaa. Huomaan hiljalleen viriävän hentoisia ajatuksia kevyeen töihin liittyvään opiskeluun ja työhön suhtautumisen muuttamiseen, mutta mieli voi vielä muuttua. Toisaalta maailma ympärillä muuttuu vauhdikkaasti, joten muutoksia työhön myös tulee pyytämättä. Alanvaihtoajatuksia ei enää ole, ja menneiden harmittelu on täysin turhaa, mutta jos sattuisin ison veikkausvoiton saamaan, niin kenties pohtisin vakavasti ainutta nuoruudessa kokeilematta ja kaivelemaan jäänyttä – meteorologian opintoja.