Muutoksen aallon harjalla – nyt, ennen ja tulevaisuudessa

Kirjastolaiset Birgitta Kurvinen, Katja Pihkasalo ja Suvi Perttula pysähtyivät katsomaan sekä taaksepäin että eteenpäin. Miten kirjastotyö on muuttunut vuosikymmenten aikana? Miten kirjasto kytkeytyy opetukseen, yritystoimintaan, hankkeisiin ja jamkilaisten arkeen? Mikä pysyy?

Vaihtuvat organisaatiot, tittelit, paikat ja tehtävät

Birgitta Kurvinen palkattiin Jyväskylän teknillisen oppilaitoksen eli Tekun kirjastoon vuonna 1985 heti valmistuttuaan Jyväskylän ”kauppiksen” ensimmäiseltä kirjastolinjalta. Tehtävässä vaadittiin organisointitaitoja eikä haasteita saanut pelätä:

– Itse sain alkaa kehittää, muita ei ollut. Ministeriö oli linjannut, että oppilaitoksissa on oltava kirjastot. Perehdyttäjäni sanoi, että ”jos kukaan ei tule sanomaan sinulle mitään mistään, olet tehnyt työsi hyvin”. Kaikki omat ideat piti perustella; esimerkiksi tietokoneen hankinnassa hyvät argumentit olivat tarpeen, koska ”eihän toimistossakaan ole”. Syksyllä 1993 siirryin ammatillisen opettajakorkeakoulun (AOKK) kirjastoon, ja vuonna 1997 JAMK Oy:öön. Titteleitä on ollut monta sorttia: kirjastoapulainen, tietopalvelusihteeri, kirjastonhoitaja ja informaatikko.

– Suurin muutos on mielestäni tapahtunut kansainvälistymisessä. Nykyään puhumme päivittäin englantia JAMKin opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Toinenkin asia tulee mieleeni: Tekussa asiakkaat olivat lähinnä miesopettajia ja -opiskelijoita, mutta nykyään asiakaskunta on monenlaista.

Suvi Perttula haki kesällä 1994 lehdessä ilmoitettua osa-aikaisen kirjastonhoitajan paikkaa Keski-Suomen kotitalousopettajaopistosta (KSKOO) ja aloitti elokuussa tehtävänään kirjaston muuttaminen korkeakoulutasoiseksi:

– KSKOO:ssa oli jo internet ja kelpo laitteet aktiivisten opettajien ansiosta. Peruskorjauksessa 1995–1996 kirjasto sai kotoisan ja valoisan tilan, johon oli luontevaa tulla; se sijaitsi kahvilan ja ruokalan välissä, heti infon takana. JAMKissa työskentelin aluksi matkailu-, ravitsemis- ja talousalan (Marata) työntekijänä ja sitten kirjastolaisena. Vuosien saatossa kampusten määrä on vähentynyt, mutta joka kampuksella on tällä hetkellä kampuskirjasto.

Katja Pihkasalo tuli kirjastoon harjoittelijaksi vuonna 1997 ja sai myöhemmin vakityön tietopalvelusihteerinä.

– JAMKin ensimmäinen kirjastonjohtaja Eva Ijäs toimi mentorinani. Hän uskoi kykyihini. Aluksi olin asiakaspalvelussa ja sain vastuulleni myös AOKKin päättötyöt. Seuraava askel oli JAMKin julkaisujen myynti- ja markkinointitehtävät. Jotkut julkaisut olivat ihan bestsellereitä, joita postitettiin ”Helsingistä Ivaloon”.

Mutta mitenköhän kirjasto muuttuu tai muuntuu lähivuosina? Esimerkiksi JAMKin hyvinvointiala on siirtymässä liikunnan, urheilun ja hyvinvoinnin urbaaniin keskukseen, kun Jyväskylä profiloituu liikuntapääkaupunkina. Rakentuuko sinne uudenlainen kirjasto tai tietopalvelu?

– Kaikissa tilanteissa tiedon arvioinnin taidot ovat kuitenkin tarpeelliset. Ymmärrys siitä, mitä tieto on, on muuttunut, samoin tiedon käsittelytavat ovat muuttuneet, nyt on pystyttävä antamaan asiakkaille työkaluja valetietoa ja sattumanvaraista tiedonhankintaa vastaan, Birgitta tähdentää.

Erillisistä kirjastoista yhdeksi kirjastoksi – jolla on oma paikkansa verkostoissa

Oppilaitoskirjastolaiset verkostoituivat opettajiin ja opiskelijoihin, virallisesti ja vapaamuotoisesti.

– Erityisen päätösvaltainen oli Maratan kirjastotoimikunta, sillä siihen kuului yksikön johtajan, JAMKin kirjastonjohtajan ja Mankolan kirjastonhoitajan lisäksi opettajien edustaja ja opiskelijan edustaja, Birgitta mainitsee.

Nykyään kirjaston tiimeissä ei ole opiskelijoiden tai opettajien edustajia, mutta kehittämisehdotukset kerätään opiskelijakunnan jupinaviikkojen ja muiden palautekanavien kautta.

Yhtenä amkin vakinaistamiskriteerinä oli korkeakoulumainen kirjasto- ja tietopalvelu. Se tarkoitti käytännössä sitä, että erillisistä kirjastoista alettiin muovata yhtenäistä tieteellistä kirjastoa.

– Kirjastonjohtaja-Evan ansiosta kirjastoon perustettiin prosessien mukaiset tiimit jo 1990-luvun lopulla, nythän muutkin ovat innostuneet tiimeilystä. Teimme opettavaisia reissuja amk-kirjastopäiville tai benchmarkkaamaan korkeakoulukirjastoja ympäri Suomea, Katja muistuttaa.

Jyväskylän kirjastojen verkostoitumista edistettiin muodostamalla syksyllä 1993 Jyväskylän ammatillinen mediakeskus eli paikallinen kirjasto- ja tietopalveluverkosto. Yhteistyö on kantanut näihin päiviin saakka. Jyväskylän kirjastot ovat laatineet yhteisen tietopalvelustrategian (2003) ja tehneet kaupungin opetuspalvelujen kanssa suunnitelman (2010) informaatiolukutaidon johdonmukaisesta jatkumosta kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi kirjasto verkostoituu kansallisesti ja kansainvälisesti (FinELib, tapahtumat, messut, työnkierto ym.).

Kirjasto mukana yritysten kehittämisessä

Yritysten tietopalvelut eivät olleet mukana Jyväskylän kirjastot -yhteistyössä. Sitä ajatellen ideoitiin Keski-Suomen tietopalveluklubi, joka toimi aktiivisesti keväästä 2009 syksyyn 2013 asti; nyt toiminnassa on ollut muutaman vuoden tauko. Klubin ideana oli koota alueen tietopalveluammattilaiset yhteen ja tehdä siten erilaiset tietopalvelut ja tuotteet tutuiksi.

Verkostoituminen oli keskeinen asia myös Maratan Tieto Töihin -hankkeessa (1998–2000, EAKR + OPM). Toiminnassa oli mukana alan hankkeita – ja sitä kautta hankkeissa toimivia yrityksiä.

– Opiskelijat etsivät tietoa toimeksiantoihin ohjatusti. Osallistuminen palkittiin kahden opintoviikon Yritystietopalvelu-opintojakson suorituksella. Se oli ensimmäinen tiedonhankinnan opintojakso, joka sisältyi JAMKin opetussuunnitelmaan. Lisäksi teimme pienimuotoisia selvityksiä ja lehtiseurantaa sekä osallistuimme tapahtumiin, kertoo projektipäällikkönä toiminut Suvi.

Nykyään kirjasto kannustaa yrittäjyyteen opettamalla tiedonhankintaa Tiimiakatemian tiimiyrittäjille, ylläpitämällä yrittäjyyteen liittyvää tiedonhaun opasta ja Yrittäjyyskeidasta sekä tekemällä harvakseltaan tiedonhakuja TKI-palveluille. Kirjastolaisia käy Yritystehtaan tilaisuuksissa.

– Mielestäni tärkein linkki kirjastosta yritysten kehittämiseen kulkee nykyään yrityksissä työskentelevien ylemmän amkin opiskelijoiden kautta, erityisesti yamk-oppareilla on olennainen rooli. Myös amk-opparit tehdään yritysten ja yhteisöjen toimeksiannosta. Opetamme kirjastossa luotettavien lähteiden etsintää, ja paikkansapitävällä tiedolla on tänä päivänä suuri merkitys kaikenlaisen toiminnan menestykselle. Mutta opetus  onnistuu vain, jos käytettävissä ovat ajantasaiset kokoelmat tieteellistä ja ammatillista tietoa, Suvi painottaa.

Hankkeetkin tarvitsevat tietoa

Olemme samaa mieltä siitä, että kirjastolla olisi paljon annettavaa TKI-työhön ja hankkeisiin, mutta vieläkin kytkös on melko löyhä. Onneksi julkaisupalvelut toimivat hyvin!

Birgitta hahmotteli erilaisia mahdollisuuksia opinnäytetyössään ”Kirjasto hanketyön kumppanina” (2009):

– Tietopalveluasiantuntijan osaamista tarvitaan hanketyön eri vaiheissa; tiedonhankinta on osa TKI:tä. Hankkeen alussa tehdään muun muassa taustakartoitusta. Ehdotin tutor-informaatikkoja, automaattihakuja tietokantaan ja sitä, että hankkeet resursoisivat tietopalvelun jo hankehakemuksissaan, hän tarkentaa.

Hankkeiden päättymisvaiheessa JAMKin julkaisupalvelut ovat hyödyllinen yhteistyökumppani. Julkaisut ovat yksi reitti JAMKin ja yritysten välillä:

– Julkaisutoiminta starttasi 1990-luvun lopulla. Ensimmäisenä julkaistiin JAMKin opettajan tekemä väitöskirja, toisena oli matkailualan kongressijulkaisu ja nopeasti tulivat mukaan myös opinnäytetöiden kokoomajulkaisut. Teemajulkaisut kiinnostavat eri alojen yrityksiä, Katja selostaa.

– Olin mukana perustamassa julkaisuille verkkokirjakauppaa ja keksimässä sille Tähtijulkaisut-nimeä. Se oli ensimmäinen usean amkin yhteinen verkkokirjakauppa Suomessa.

Systemaattinen tiedonhankinta on itse koettava

Kirjasto on ollut jo kauan kaikille avoin, ja asiakkaat voivat itsenäisesti etsiä tietoa omilla laitteillaan tai kirjaston asiakaskoneilla. Nyt tiedekin muuttuu avoimeksi.

Totesimme Opetushallituksen Spektri-lehdessä (1995), että vaikka ”tietoverkkoyhteyksien saaminen onkin erittäin tärkeätä toiminnan kehittämiseksi, yhtä merkittävää on kirjasto- ja tietopalveluiden nivoutuminen osaksi oppilaitosten tavoitteita ja opetussuunnitelmia”. Myös Carol C. Kuhlthau, joka täydennyskoulutti amk-kirjastolaisia Ammattikasvatushallinnon koulutuskeskuksen kurssilla Tampereella, painotti tiedonhankinnan opetuksen tärkeyttä:

”Tärkeätä on, että tiedonhankintaprosessi opetetaan. Ei pidä olettaa, että opiskelijat ymmärtäisivät prosessia ilman minkäänlaista ohjattua opetusta. Ohjatulla opetuksella tarkoitan sellaisen ympäristön luomista, jossa opiskelijat saavat kokea tiedonhankintaprosessin ja toimia vuorovaikutustilanteissa, joissa he voivat miettiä ja tiedostaa omia prosessejaan.” (Opintomoniste 1996.)

Nykyään tiedonhankinnan osaaminen sisältyy opetussuunnitelman perusteisiin sekä AMK- että YAMK-tasoilla. Sen opettaminen on mukana opetussuunnitelmassa, ja se integroidaan luonteviin kohtiin opintoja. Sovellamme kansainvälistä informaatiolukutaidon viitekehystä (2015), joka on huomattava muutos verrattuna 2000-luvun alun infolukutaidon standardeihin.

Nykypäivää ovat myös opiskelijoiden uudenlaiset opinpolut. Vielä on kuitenkin hahmottumatta, mitä konkreettista ristiinopiskelu paikallisessa EduFuturassa tai amkien CampusOnlinessa tuokaan tiedonhankinnan opetukseen ja muuhun kirjaston toimintaan.

Tervetuloa kaikki tiedon tarvitsijat!

Muisteloissa ja tulevaisuuden pohdinnassa ajatukset tuppaavat rönsyilemään.

Naurettiin yhdessä näille muistoille:

• 1990-luvun alussa tietokoneella tehtävät tiedonhaut maksoivat. Ne laitettiin Amerikkaan ja sieltä tuli tulokset monen tunnin päästä tai seuraavana päivänä.
• 1990-luvun lopussa ensimmäisenä aamuhommana oli Funet-yhteyden avaaminen. Juhlallista!
• Oppilaitoskirjasto kopioi opettajien tekemiä prujuja opiskelijoiden käyttöön.
• Birgitta kävi opettamassa kollegoille, mitä CD-ROM tarkoittaa. Sitä ennen oli pahvikortit ja mikrokortin lukulaitteet. Ja olihan meillä myös PrettyLib/WinLib.
• Tekun kirjaston tiloissa oli videostudio, jolla yhteyttä pidettiin verkkovälitteisesti. Tilanne ei ole muuttunut niin paljon kuin olettaisi, jos sitä vertaa nykyisin webinaareihin.
• Maratan kirjastoon hankittiin itsepalveluautomaatti 1996. Mutta sitä piti käynnistää varttitunti, sillä se oli hidas. Automaatti oli merkittävä uudistus, kovin monessa kirjastossa sellaista ei ollut. Toiminta oli sukua nykyiselle omatoimikirjastolle.
• Maratan kirjaston pyörällisiin kirjahyllyihin Suvi sai idean Cambridgen matkallaan.
• Suvi kysyi luvan silloiselta tietosuojaviranomaiselta siihen, että saimme käyttää määräaikaisesti Kela-korttia kirjastokorttina 1990-luvulla. Se onnistui.

Näissä huomaamme selviä muutoksia:

• Kirjasto kuuluu kaikille. Ensin oli vain opettajille tarkoitetut kirjastot ja kokoelmat. Nyt kaikki tiedontarvitsijat huomioidaan riippumatta statuksesta korkeakouluyhteisössä.
• Kirjasto tilana! Muuntuvat tilat eri käyttötarkoituksiin, esimerkikkinä uuden oppimisen tila Entre Lutakon kampuskirjastossa. Kirjastoon tullaan oppimaan, opiskelemaan ja vuorovaikuttumaan.
• Sähköinen maailma – opi ja käytä sisältöjä missä oletkin. Hakukoneet, tietokannat ja muut tietoasiantuntijoiden työkalut on annettu tiedontarvitsijankin käyttöön.
• Esteettömyys ja saavutettavuus etenee. Katja on käynyt benchmarkkaamassa, artikkeleita on kirjoitettu ja saavutettavuuskriteerejä mietitty ESOK-verkostossa ja OHO!-hankkeen tilaisuuksissa.
• Ostopalveluiden käyttö on lisääntynyt: muovitus, luettelointi, julkaisujen markkinointi ja myynti. Ennen tehtiin itse.

Kirjoittajat

Suvi Perttula, Birgitta Kurvinen ja Katja Pihkasalo, Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto