Musiikkialan triathlonkirjasto Jyväskylässä

Suomalainen musiikkikampus on toiminut Jyväskylässä yli 20 vuotta. Musiikin, tanssin ja soveltavan taiteen kehittämisyhteisöön kuuluu kolmen oppilaitoksen yhteinen musiikkialan kirjasto, jossa työskentely edellyttää musiikkialan teräsmiestaitoja.

Kolme organisaatiota, yksi kirjasto

Suomalainen musiikkikampus sijaitsee historiallisen Seminaarinmäen kampusalueen naapuristossa. Monessa vaiheessa remontoitu rakennus, ”soiva talo”, kokoaa päivittäin satoja Jyväskylässä musiikkia ammatikseen opiskelevia. Useat heistä hakeutuvat kampuksella myös kirjastoon tai sen yhteydessä sijaitsevaan Äänipajaan. Kolme organisaatiota hallinnoi taustalla kampuksen toimintaa: Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia, jotka muodostavat samalla myös EduFutura Jyväskylän osaamiskeskittymän. Kampuksella Jamkin Musiikkikampuksen kirjasto tarjoaa ostopalveluna yhteisön kahdelle kumppanille musiikkialan kirjastopalvelua. Lähdetään selvittämään, miten tällainen kimppa oikeasti toimii.

Yli organisaatiorajojen

Ensin hehkutusta, tässä kontekstissa kenties con amore. Musiikkikampuksella ihmiset tuntevat toisensa. Arjessa on usein yhdentekevää, missä kolmesta organisaatiosta henkilö työskentelee tai opiskelee. Esimerkiksi oopperaprojektien tai musikaalien ideointi on luontevaa, koska yhteisissä työtiloissa kommunikointi on suoraa ja välitöntä. Kirjasto hankkii osaamisellaan ja kontakteillaan esitysaineistoja; osa kirjaston budjetista käytetään musiikkikampuksen esityksiin.

Kirjasto on avoin kaikille, ja siellä käydään myös organisaatioiden ulkopuolelta. Keskisuomalaiset musiikinharrastajat, alumnit, eläkeläiset tai vaikkapa muskarin alkamista odottavat lapset ja pedagogiikkaoppilaat ovat tyypillisiä kulkijoita kirjastossa.

Entä disperato vai kentis duolo? Kirjastossa työskentelee pääasiassa yksi kirjastonhoitaja, jonka työnkuva on hyvin moninainen. Suurimman haasteen luovat organisaatioiden rajat. Jokaisella oppilaitoksella on oma hallintonsa, viestintänsä ja tietoverkkonsa, vaikka toimitaan samassa talossa. Esimerkiksi kirjastossa tarvitaan kullekin kolmelle omat erilliset asiakaskoneet. Yhteisen verkkomallin vastustajat, tekniikka, kustannukset sekä byrokratia, ovat toistaiseksi ylivoimaisia. Myös aineistojen käyttöoikeudet hankaloittavat toisinaan asiakaspalvelua.

Kyllä pajaan ääntä mahtuu

Äänipaja on kirjastonhoitaja Tapani Lehtosen ideasta syntynyt kirjaston tuottama kaikille musiikkikampuslaisille ilmainen palvelu, josta on tullut supersuosittu. Äänipaja suunniteltiin yhteistuumin kaikkien laitosten henkilökunnan sekä opiskelijoiden kanssa. Kirjastonhoitajan 1,5 tunnin perehdytyksen jälkeen henkilökunta ja opiskelijat voivat varata tilaa aamusta iltaan ympäri vuoden. Pajassa käyttäjät saavat kokeilla ja opetella vapaasti studiolaitteiden käyttöä. Sähköisellä kulkuavaimella pääsee tekemään niin kaupallisia äänityksiä, kampuksen julkaisuja kuin harrastus- tai opiskelujuttujakin. Mitään ongelmia ei ole koskaan ollut, vaikka avaimen haltija voi pyytää vieraitakin mukaansa Äänipajalle.

Suomalaisen musiikkikampuksen kirjastosta saa siis lainaan musiikkiparatiisin avaimet, mutta edelleen työtä tarvitaan yhteisen verkkomallin saavuttamiseksi monen organisaation yhteisellä kampuksella.