Musiikin merkitys lapsen ja nuoren kehitykselle

Mikkelin musiikkijuhlien ohjelmaan kuului tänä vuonna myös Jari Sinkkosen luento. Sinkkonen esiteltiin lasten psykiatrian dosenttina ja huilisti evp:nä, jonka ensimmäinen ajatus oli ohjelmaan merkitystä otsikosta ”kuin kilon kalakukko olisi sijoitettu puolen kilon pussiin”.

”Vuotta 1905 koskeva Šostakovitšin sävellys aiheutti fyysisen reaktion. Normaalit sanat eivät riitä kuvaamaan sitä. Vaimo sanoi pakahtuvansa vastikään Keski-Euroopassa ulkoilmakonsertissa. En tiedä mitä olisin ilman musiikkia.”

Aloin 11-vuotiaana soittamisen, taustoitti Sinkkonen. Yksilöllisessä musiikin opetuksessa ja psykoterapiassa on paljon samaa. Sinkkonen kertoi, että hänellä oli hyvin läheinen suhde viimeisimpään musiikin opettajaansa Lausannessa. Suhteet voivat olla monenlaisia. Opettajan ei tarvitse heittäytyä terapeutiksi. ”Tule alas, en minä ole sinulle vihainen.”, sanoi opettaja 12-vuotiaalle pojalle, joka ei oikein onnistunut esityksessä. Se oli lyhyt terapia parhaimmillaan. Ollaan äärimmäisen herkkien asioiden kanssa tekemisissä. Tyttäreni opettaja käytti sarkasmia, se ei ole hyvä. Vanhempien on hyvä seurata minkä näköisenä oppilas lähtee tunnille ja palaa tunnilta. Tyttärelle vaihdettiin opettajaa ja ”lepatus” loppui. Opettajistani Jussi osasi tarvittaessa myös kehua. Kun kehutaan, siihen ei kuulu ”mutta” –sanaa. Kun tiedät tehneesi työtä ja saat siitä kehuja niin se nostaa itsetuntoa ja sen muistaa kymmeniä vuosia.

Musiikki kuuluu jo ennen syntymää

Musiikilliset ainekset vauvan elämässä alkavat jo ennen syntymää eli sikiövauva reagoi kuuloärsykkeisiin 22.-24. raskausviikoilta alkaen. Hän kuulee kohtuvaltimon sykkeen, äidin suolistoäänet, äidin puheäänen ja –rytmin ja musiikkia. Vauvoja tyynnytetään rytmisesti silittelemällä ja tuudittelemalla. Kiintymyssuhteen kehittymiseen liittyy se, että lapsella on tarve pysytellä täysikasvuisen aikuisen lähellä. Lapsi oppii ensimmäisen ikävuoden loppuun mennessä sopeutumaan omaa käytöstään toistavaan käytökseen, so. kykyyn vastata adekvaatisti ja oikea-aikaisesti lapsen tarpeisiin.

Turvallinen kiintymyssuhde on mahdollinen, kun toimitaan riittävän ennakoitavassa ympäristössä. Välttelevä kiintymys on rationaalinen, tunteet taka-alalla pitävä. Ristiriitainen kiintymys on tunnevaltainen, jossa logiikka on taka-alalla. Ihmisvauva on sisällä äidin äänimaailmassa ennen syntymää ja näin syntyy poikkeuksellinen side. Alkuvaiheen vuorovaikutus liittyy puheen musiikkiin enemmän kuin sisältöön.

Musiikki aktivoi samoja aivoalueita kuin kiintymyssuhteet.  Musiikki aktivoi hermoverkkoja, jotka ovat tekemisissä emootioiden kanssa. Kyse ei ole ”oikeiden” tunteiden muistoista tai niiden kopioista, vaan musiikki herättää tunteita sellaisenaan siis ilman assosiaatioita. Mantelitumake reagoi erityisesti iloiseen musiikkiin, accumbert-tumake aktivoituu väristyksiä aiheuttavasta musiikista (haltioituminen), hippokampus puolestaan on mukana surumielisessä musiikissa, lempeitä tunteita käsiteltäessä. Se liittyy stressin säätelyyn ja kiintymyssuhteisiin.

Äänimaailman hallintaan liittyy mm. peruspelko, tuntemattomasta suunnasta lähestyvä, voimistuva ääni. Lapset kiljahtelevat kaikuvissa tiloissa, paukuttavat mielellään lusikalla kattilan kantta. Musiikki on oivallinen tapa hallita erilaisia ääniä, ”panemme ne järjestykseen”. Musiikki on sekä jaettua että yksilöllistä. Se on emotionaalisen kommunikaation muoto vauvan ja aikuisen välillä.

Miksi musiikkia lapsille?

Musiikki tarjoaa kognitiivisia rakenteita, joissa voimakkaita tunteita voidaan kokea ja muokata turvallisesti. Musiikin avulla ei voi valehdella. Syntyy yhteisyyden kokemuksia toisiin soittajiin ja laulajiin.  Oppilas-opettaja-suhteilla voi olla suuri psyykkinen merkitys (tai sitten ei). Kun nuori oppilas käy soittotunnilla, siihen liittyy lapsi, vanhemmat ja opettaja. Autonomiapyrkimyksiä pitää tukea, mutta ei saa jättää yksin. Onko lapsella tilaa kasvulle? Jos lapsi on opettajan tai vanhempien psyykkinen jatke ja toiveiden tynnyri, seuraukset voivat olla vahingollisia sekä harrastukselle että persoonallisuudelle. Tunnepitoiselle lapselle mielellään emotionaalisesti viileä opettaja, ja estyneelle oppilaalle mielellään tunteita korostava opettaja.

Musiikki on aivojen megavitamiini. Musiikin emotionaaliset ulottuvuudet toimivat oikeassa aivopuoliskossa ja aivojen vasemmalla puolella musiikin rakenteet. Suomalaisen tutkimuksen on havaittu, että 45 min musiikkia päiväkodissa paransi lasten kielellistä kompetenssia. Tarvitaan myös sukupuoliherkkyyttä musiikin opetukseen, koska on havaittavissa selviä tilastollisia eroja. Poikiin liittyy avaruuden hahmottaminen, matemaattinen päättely. Poikien ”oma” musiikki on kapinallista, rajua, nopeaa. Pojat käyttävät mielellään rumpuja, sähkökitaraa. Ryhmä on tärkeä: pojat tanssivat vaikka balettia, jos mukana on riittävästi poikia. Laulusta tekee erityistä se, että instrumentti on aina mukana. Jätä kuulokkeet pois, kun lenkkeilet metsässä, kuuntele mieluummin lintuja livenä. Ihan pienellä lapsella musiikki on yhtä kuin liike.

Luennon lopuksi tuli tehtyä ostoksia. Kirjan nimestä ei voi päätellä, että kirjalla olisi mitään tekemistä juuri kuullun luennon sisällön kanssa, mutta kirjaan tutustumalla, voin sanoa, että kyllä sillä on. Nerouden lähteillä: Suurten säveltäjien hauras elämä. Helsinki: WSOY, 2015.

Kirjoittaja ja kuvat:

Kirsti Karttunen, tietoasiantuntija, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu