Multitasking

On kulunut liki vuosi siitä päivästä, joka muutti kirjastomme arkipäivän konkreettisesti. Irtisanomiset pyyhkäisivät läheltä, tavalla, jota ei olisi koskaan uskonut mahdolliseksi. Yhtäkkiä meitä olikin kahdeksan sijaan viisi. Vähennys oli prosentuaalisesti hurja, sillä työn määrä ei suinkaan vähentynyt. Töitä piti alkaa järjestellä uuteen malliin.

Omalle kohdalle on tapahtunut se työelämän, jos ei ihan pahin, niin toiseksi pahin kuitenkin. On pitänyt luopua isosta osasta työyhteisöä. Henkisesti vuosi on ollut työyhteisölle raskas. Jokainen meistä on joutunut pureskelemaan asioita omassa päässä, kotona, privaatisti, työkavereiden kanssa, porukalla, virallisesti ja epävirallisesti. Työn ilo on pitänyt etsiä uudestaan.

Asiakkaiden kannalta on tietysti ikävintä, että kirjastoon pääsee entistä harvemmin, kun aukioloaikoja on supistettu. Omassa työssä suurin vaikutus on ollut sillä, että asiakaspalveluvuorot pitenivät, ja niin sanottua sisätyöaikaa jää nyt jokaiselle entistä vähemmän. Homma toimii suhteellisen hyvin niinä päivinä, kun kaikki ovat terveenä eivätkä lomaile tai kouluttaudu. Ja jos asiakkaat tulisivatkin tasaisena virtana, mutta kaikki asiakaspalvelutyötä tekevät tietävät, että yksi asiakas vetää mukanaan kymmenen muuta, joilla kaikilla on asiaa juuri samaan aikaan. Eräänä päivänä huomaat sitten kykeneväsi samanaikaisesti tekemään tiedonhakua, vastaamaan puhelimeen, opastamaan opiskelijaa skannaamaan ja paketoimaan toiseen kirjastoon lähtevää pakettia. Multitasking on päivän sana, joten tämä taitaakin olla oikein muodikas työ.

Joskus on tullut miettineeksi, onko tämä sitä työtä, johon on kouluttautunut. Välillä on pitänyt turvautua kokeneen asiakaspalvelijan rutinoituneeseen hymyyn. Mutta sitten tulee taas se hetki, joka saa meidät asiakaspalvelijat jaksamaan: opiskelijan helpottunut kiitos saatuaan opastusta opinnäytetyön tiedonhakuun, tai hyllyjen väliin eksyneen asiakkaan epäuskoinen toteamus: ”Miten sä löysit sen noin nopeasti”.  Silloin muistaa taas sen, että asiakaspalvelu on tämän työn sielu ja sydän: se tärkein elin, joka pumppaa voimaa niihin turhauttaviinkin hetkiin ja vähemmän hohdokkaisiin tehtäviin. Silti toivoisi, että jäisi aikaa suunnitella, kehittää, pohtia, perehtyä, tutkia ja löytää. Ainakin ajatella ajatukset loppuun asti.