Mitä geokätkennästä saa irti ja voi oppia?

Geokätköily lukeutuu tietointensiivisiin harrastuksiin, joiden tiedontarpeet usein ylittävät GLAM-organisaatioiden rajat: geokätkön laatiminen ja ratkaiseminen johtaa taiteen pariin, museoihin ja arkistoihin sekä luonnollisesti kirjastoihin. Alkuun pääsee GPS-laitteella tai älypuhelimella ja pienellä välinepussilla. Mistä geokätköilyssä oikein on kyse ja millaista tiedonhankintaa se vaatii?

Artikkelissa kerrotaan geokätkennästä erityisesti kätkön tiedollisen kehittelyn näkökulmasta.

Hahmottelen tätä artikkelia erään geokätkön luona kotikaupungissani. Ympäristö on viehko ja sää mainio – mutta kätkö ei vaan ota löytyäkseen. Slangi-ilmaisua käyttääkseni etsijää mitä ilmeisimmin vaivaa puusilmä, hetkellinen ky­vyttömyys tulkita ja yhdistellä oikein GPS:n näyttämää, kätköön liittyviä vihjeitä, aiempaa koke­mus­ta ja ympäris­tön piirteitä. Yhtäkkiä puskan takaa kuuluu nuori ja innokas ääni: - Kolme metriä rakennuksesta. Alkuillassa on liikkeellä muitakin asianharrastajia. Ollaan kätköllä GC34CZV.

Geokätkentää sanotaan maailman suurimmaksi piilotusleikiksi. Sillä tarkoitetaan pienten rasioiden kätkemis­tä, niiden koordinaattien ilmoittamista Geocaching.com -sivuston tietokantaan ja etsimistä. Kätkemi­seen voi liittyä erilaisten pulmatehtävien laatimista ja etsimiseen taas niiden ratkomista. Geokätkennän on nyky­muodossaan tehnyt laajasti mahdolliseksi GPS-palvelun käyttömahdollisuus halvoilla käsilaitteilla tai äly­puhelimilla.

Tässä artikkelissa näkökulmani on geokätkentään liittyvä kulttuuri, erityisesti sen suhde erilaisiin käsityksiin tiedosta, tiedonhankintaan ja -tuottamiseen. Artikkelissa mainitut kätköjen nimet ja tunnukset ovat oikeita, mutta sijainteja en tässä tekstissä paljasta. Ne löytyvät luomalla tunnus ja kirjautumalla Geocaching.comiin. Perustunnus on maksuton ja rekisteröitymiseen käytetään yleensä lyhyttä nimimerkkiä, joka mahtuu pienen­kin kätkön logiin. Sitten se on menoa. Jarkko Lehmuskentän (2007) sanoin: Älä koskaan ryhdy geokät­köi­lijäksi!

Geokätköilyn taustaa

Geokätköily on sukua lodjaukselle (engl. letterboxing), jossa maastoon kätketään sopivissa säilöissä posti- tai käyntikortteja lähetettäväksi jättäjälle tai muulle merkitylle vastaanottajalle. Ensimmäisestä julkisesta lodjusta kertoi kirjailija William Crossing (1847–1928) vuonna 1854 ilmestyneessä Guide to Dartmoor -mat­kaop­paas­saan. Lodjun paikan voisi kertoa myös kirjeitse tai lehti-ilmoituksella, nykyään tietenkin somessa. Kuten geokätkö, myös lodju mitä ilmeisimmin sopii myös pienten tavaroiden vaihtamiseen.

GPS:ään pohjautuva kätköilytoiminta, nykymuotoinen geokätkentä, tuli mahdolliseksi, kun siviilikäyttöön tarkoitetusta GPS-signaalista 2.5.2000 poistettiin siihen aiemmin tarkoituksella lisätty, tarkkuutta vähentävä häiriö. Ensimmäisen geokätkön teki Dave Ulmer Beavercreekissä, Oregonissa seuraavana päivänä. Kätkön koordinaatit hän julkaisi Usenet-palvelun uutisryhmässä sci.geo.satellite-nav.

Vihjeiden antamisen kannalta geokätköily kytkeytyy koodien ja salakirjoituksen historiaan. Mut­kik­kaampien koodien ohella on tavallista, että tarkennettu vihje kätkön paikantamiseen peitetään Caesarin salakirjoituksella eli yksinkertaisesti vaihtamalla tekstin kirjaimet esimerkiksi kolmetoista kirjainta oikealle oleviin vastineisiin. Tämän ROT13-koodin tarkoituksena on lähinnä estää vihjeen näkyminen vahingossa.

Useammanlaisia kätköjä ja kätkösarjoja

Yksinkertaisimmillaan kätkö muodostuu kätkörasiasta eli purkista tietyssä paikassa. Sen koordi­naatit on ilmoitettu harrastuksen teknisessä ytimessä olevaan tietokantaan ja kätköön viitataan yksi­se­litteisellä tunnuksella. Tällainen peruskätkö on tradi. Useammassa vaiheessa rastilta rastille edeten ja yleensä koordinaattitehtäviä rat­kai­sten paljastuva kätkö on multi. Vaativampaa ongelmanratkaisua edellyttävät kätköt ovat mysteerejä eli myssejä. Ongelmat ovat matemaattisia tai matemaattisen ja jonkin muun kultuurikoodin yhdistelmiä. Lopuksi on yleensä saatava esiin koordinaatti. Esimerkiksi mysteerikätkön Sotkettu siivekäs (GC9GBRF) ratkaisu perustuu erään suomalaisen runoilijan ja edelleen tietyn runon tunnistamiseen vihjeiden perusteella. Tekstiä tarkaste­lemalla avautuu koordinaatin ilmaiseva koodi. Joskus kätköt muodostavat ryhmiä: yhdessä trailissa (suomalaisittain raili) voi olla jopa kym­meniä kätköjä.

Geokätköily on pitkäaikainen ja hidas harrastus: kerran valmisteltua kätköä on käytävä huoltamassa, vähintään vaihtamassa täyttynyt logi uuteen. Pieniin, mikro- tai nanokokoisiin kätköihin mahtuu vain hyvin kapea ja lyhyt logiliuska; isossa purkissa saattaa olla vanha kunnon kouluvihko, yleensä myös kynä, ehkä reissaajia ja vaihtotavaroitakin. Kätkö voi kohdata ilki­val­taa tai sään riepottelua. Vierailtuani taannoin Mörrimöykyn ullakkoasunnolla (GC6V6ET) jätin tietokanta­kirjaukseen viestin: vesivahinko on kohdannut Mörrimöykyn asuntoa. Lisäksi tein huolto­pyynnön.

Suppea peruskirjaus suomalaisessa kätköilykulttuurissa on: Kiitos kätköstä! tai lyhennettynä kk. Pelkkää kk:ta saatetaan ihan aiheesta moittia tylyksi. Joskus merkintä kertoo löytäjän omasta kätköilyharrastuksesta laveastikin. Fyysiseen logiin merkitään vain kätköilijän tunnus ja päivämäärä. Nämä kirjaustavat siis täydentävät ja varmentavat toisiaan.

Kätköilijän varustus

Kätköilijä on retkeilijä, joka tosin voi taittaa osan matkaa geosykkelillään tai -mobiilillaan. Ylinopeille sähköpotku­lau­doille älköön geotitteleitä myönnettäkö! Tavanomaisten kätköjen etsintään riittävä perusvarustus mahtuu koke­mukseni mukaan pieneen pussukkaan.

Varusteisiin lukeutuvat:

1. GPS-laite (vaihtoehtona älypuhelimeen ladattu geokätköilysovellus)
2. Suunnistus- tai retkeilykartasta saa mielestäni paremmin kokonaiskuvan kuin GPS:n tai kännykän ruudulta.
3. Kynä on kätköilijän välttämätön varuste. Kätköissä ei aina ole kynää.
4. Monitoimityökalua ja magneettisauvaa voi tarvita kätkörasian tavoittamiseen.
5. Kynän yläpuolella kuvassa on ns. reissaaja eli omalla koodillaan varustettu esine, jollaisen voi jättää kätköön tai kuljettaa mukana kätköltä toiselle. Ideana on seurata esineen kulkua verkossa jopa ympäri maailman tai tiettyä, omistajan suunnittelemaa tehtävää ehkä noudattaen. Reissaajia voi ostaa geokät­köily­tar­vikkeita myyvistä (netti)kaupoista. On myös mahdollista ostaa pelkkiä koodeja ja rakentaa reis­saa­jansa itse.
6. Pakasterasia ja tablettiputkilo ovat kodin tarvikkeista löytyvää kätkönrakennusmateriaalia.         

Kätkön tekoon apua muistiorganisaatioista, rautakaupasta ja tietysti luovuudesta

Muistiorganisaatioita (GLAM) ovat galleriat, kirjastot, arkistot ja museot. Kaikilla niillä on annettavaa geokätköilijöille. Kuvataiteesta löytyy innoittajia kansallismaisemista huolella tehtyihin yksityiskohtiin. Jos esimerkiksi maalauksen tietyllä yksityiskohdalla on tunnettu esikuva, se voi toimia innoittajana kätkön rakentajalle ja vihjeenä etsijälle. GLAM-organisaatioiden käytössä olevat rakennukset ovat monesti itsessään taideteoksia ja usein käytettyjä kätköpaikkoja. En yhtään yllättynyt havaitessani että ”Da Vinci -koodin” tunnetuksi tekemiä koodilippaita eli krypteksejä myydään geokätköiksi.

Harvemmat kätköt, ainakaan täällä Suomessa, ovat mitenkään prameita. Tiiviisti sulkeutuva pakasterasia on tyypillinen. Joihinkin taas on nähty todella vaivaa. Kerran hätkähdin melkoisesti, kun linnunpöntöstä (ei oikea pönttö, vain sen näköinen) paljastui näköjään vireessä oleva rotan­loukku… Ei se olisi oikeasti lau­ennut, mutta efekti oli taattu.

Ja sitten tekemään!

Esimerkkinä geokätkennän monipuolisista tiedollisista aspekteista kuvailen lyhyesti suunnitteluvaiheessa olevan kätkösarjan, jonka pohjana on nykyisen kotiseutuni muuan perimätieto. Suomessa on Tuiskusen (2003) mukaan 222 järveä tai lampea, joiden nimi viittaa kalojen puutteeseen. Hyvinkäällä on Kalattoman lisäksi myös Leivätön ja Suolaton. Kalaton on tässä tapauksessa paitsi lampi, myös sen lähellä sijainnut vaatimaton asumus. Tällaisia köyhiä mökkejä ovat olleet Leivätön ja Suolatonkin. Suunnitteilla on ”raili” Leivättömästä Suolattoman kautta Kalattomaan. Kätköjä varten tarvitaan tieto näiden sijainnista. Sen ei tarvitse olla arkeologisen tarkka, mutta en liioin halua vetää sijainteja hatustakaan. Näin tulee mukaan tiedonkäytön etiikka.

Junnila (1989, 15–16) mainitsee nämä mökit kuvaillessaan vanhojen aikojen matkantekoa seudulla. Aikaisempi his­torioitsija (Hautala 1951, 29) toteaa, että lähteenä on vain perimätieto eikä varmoja faktoja siis ole. Hautala kertoo kuitenkin yhden mökin sijain­nin. Kolmannen sijaintitieto löytyy 1900-luvun alussa syntyneen paikallisinformantin artikkelista (Laine 1978) kotiseutukirjassa. Yhdessä nämä lähteet antavat pohjan kätköjen koordinaateille ja edelleen kät­köketjun suunnittelulle, johon liittyy myös tarkoitukseen sopivan pulmatehtävän kehittely ja ratkaisun testaus.

Tiedonhankinnan ja -käytön näkökulmia geokätköilyyn

Minua viehättää Jay D. Bolterin (1991) kehittelemää kirjoittamisen tekniset ja kulttuuriset tilat -ideaa seuraillen ajatella, että geokätköilyn järjes­telmät (koordinaatit, kät­kökuvaukset sekä muut kulttuuriset elementit) muodostavat ison, yli maailman ulottuvan, mutta toki haja­naisen ja heterogeenisen tekstin, jota geokät­köi­lijät lukevat ja kirjoittavat. Kaikki kätköt eivät eksplisiittisesti kerro ilmeistä tarinaa, mutta monet kertovat. Esi­merkiksi kätkö Tyni (GC8TK2H) kertoo paikkaan liittyvän nimen taustan lähteisiin perustuen, ei mitään järin dramaattista. Kätkön GC28D04 teema puolestaan on mitä dramaattisin ja verisin: Napuen taistelu 1714.

Systemaattinen tiedonhankinta, -käyttö ja -tuottaminen ovat geokätköilyn hyödyntämisen yti­mes­sä, kun puhu­taan yksityishenkilöiden sijasta organisaatioiden näkökulmista. Tähän kuuluu olennaisesti media- ja informaatiolukutaito esimerkiksi sen arvioimiseksi, millaiset kätköt sopivat tiettyyn organisaatioympäristöön. Edellä tarkasteltu kolmen köyhän mökin tapaus tuskin kiinnostaisi organisaatiotoimijaa, kotiseutuharrastajaa kyllä.

Kulttuurin ja liikunnan yhdistäminen on eräs geokätköilyn merkitysmaailmaa rikastava piirre, jonka potentiaalia on alettu havaita. Ideaan on tarttunut joukko järjestöjä. Terveysalan järjestöistä esi­mer­kiksi Hengi­tysliitto, Neu­ro­liitto ja Reumaliitto ovat julkaisseet lajia esitteleviä ja sen pariin rohkaisevia si­säl­töjä (esim. Farin 2020). Myös ammattikorkeakouluissa on herätty. Toistakymmentä opinnäytetyötä käsit­te­lee geokät­köjä tai -kätköilyä esimerkiksi seikkailu- ja pelikasvatuksen kannalta (Heikkinen & Mali­niemi 2015). Kinnu­nen (2010) on rohkeasti heittänyt työnsä nimessä haasteen ”ulkomaailmalle”. Työn nimi on  Geojästi ja kymmenen komeaa kätköä: geokätkö elämyksen lähteenä. Harry Potterinsa lukeneet oivaltavat heti, että jästi on tässä henkilö, joka ei ole (vielä) nähnyt kätköilyn mahdollisuuksia. Tarinassa on onnellinen loppu.

Lähteet

Bolter, Jay D. 1991. Writing space : the computer, hypertext, and the history of writing. Hillsdale (NJ): Lawrence Erlbaum Associates.

Farin, Veera 2020. Geokätköily innostaa liikkumaan luonnossa. Hengitys 2/2020. http://tinyurl.com/4axnjwp8

Hautala, Kustaa 1951. Hyvinkään seudun historia 1860-1950. Hyvinkää: Hyvinkään kauppala.

Heikkinen, Joni & Maliniemi, Pyry 2015. Geokätköilyn kehittäminen seikkailu- ja pelikasvatukselliseksi menetelmäksi nuorisokeskusympäristöön. AMK-opinnäytetyö, Humanistinen ammattikorkeakoulu,

yhteisöpedagogiikka. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120218811

Jomppanen, Arja ym. 2015. Muistiorganisaatiot ja niiden johtaminen luovien alojen ekosysteemissä. Signum 3/2015. https://journal.fi/signum/article/view/53288/16573

Junnila, Olavi 1988. Hyvinkään seudun historia. Hyvinkää: Hyvinkään kaupunki.

Kinnunen, Maarit 2010. Geojästi ja kymmenen komeaa kätköä: geokätkö elämyksen lähteenä. AMK-opinnäytetyö, Lahden ammattikorkeakoulu, matkailun koulutusohjelma. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810913

Laine, Anna 1978. Varmaan on joulu, kun on perunoita syötäväksi. Teoksessa: Juuret Hyvinkäällä – kertomuksia ja muistelmia Hyvinkäästä ja hyvinkääläisistä (s. 85-105). Hyvinkää: Medialehdet.

Lehmuskenttä, Jarkko 2007. Älä koskaan ryhdy geokätköilijäksi. Turku: J. Lehmuskenttä. ISBN 978-952-92-2955-0. https://www.geocache.fi/materiaali/ala_ryhdy_geokatkoilijaksi.pdf

Tuiskunen, Jari 2003. Kalaa Kalattomilta. Erä 26 (2), 78-82.

Wikipedia Contributors 21.9.2021. Geocaching. Wikipedia. Haettu 28.9. 2021 osoitteesta https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Geocaching&oldid=1045555478

Wikipedian sisällöntuottajat 19.9.2021. Geokätköily. Wikipedia. Haettu 28.9. 2021 osoitteesta //fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Geok%C3%A4tk%C3%B6ily