Miltä tuntuu, kun yhdeksästä yksiköstä tuli yksi?

Rovaniemen ammattikorkeakoulun kirjasto on monissa muutoksissa. Kesällä kirjaston alun perin yhdeksän toimipistettä keskittyi vihdoin yhteen ainoaan. Muutokset organisaatiossa eli ammattikorkeakoulussa eivät ole vähäisiä ja vaikuttavat monin tavoin myös kirjaston toimintaan. Tein kirjaston henkilökunnalle kyselyn: Mitä henkilökunta muutoksista ajattelee?

Tein kirjastolaisillemme kolme kysymystä tulevaisuudesta: mitä uutta kirjasto tarvitsee, mitkä asiat uhkaavat kirjaston toimintaa ja mitkä asiat pysyvät, tapahtui mitä tapahtui. Toteutin kyselyn kasvotusten eli kävin pienen juttutuokion jokaisen kanssa. Kysymyksiä en lähettänyt etukäteen mietittäväksi, eli vastaukset on muodostettu aika lailla ex tempore. Vastaajia kertyi kahdeksan; kahta en tavoittanut, ja suljin myös itseni pois.

Mitä uutta?
Kirjaston keskittyminen yhteen toimipaikkaan toi muutoksia: kaikki työskentelevät nyt samassa paikassa, tiloja tarvittiin ja saatiin lisää, asiakasmäärä kasvoi. Uusi työpaja opiskelijoille on kovassa käytössä samoin kuin sohvat, jotka pitkän odottelun jälkeen vihdoin saatiin kirjaston lehtisaliin.

Halusin selvittää, mitä muuta uutta voisimme tarjota. Omat haasteensa tuo RAMKin ongelmaperustaiseen oppimiskäsitykseen perustuva uusi opetussuunnitelma, joka käytännössä näkyy kirjastossa monin tavoin sekä asiakaspalvelussa, työtilojen käytössä että opetuksessa ja ohjauksessa.  Osa asiakkaista on lisäksi edelleen muilla kampuksilla.

Vastauksissa opetuksen uudistukset näkyvät myös. Kaksi vastaajaa halusi edelleen kehittää asiakkaiden työskentelytiloja. Haluttiin avaruutta, monipuolisuutta, viihtyisyyttä lisää. Tietokoneiden lisäksi voitaisiin tarjota myös muita laitteita, esimerkiksi tabletteja käyttöön. Ohjauksen tarve näkyi myös vastauksissa. Tietopalvelua haluttiin kehittää perinteisestä palvelutiskillä tapahtuvasta ohjauksesta eteenpäin, esimerkiksi chat-tyyppiseen ohjaukseen. Harras toive hyvistä, kotimaisista, toimivista ammatillisista e-aineistoista nousi esiin yhdessä vastauksessa. Näissä kahdessa tuotiin esille myös ajatus kampuksen ulkopuolella opiskelevien kirjastopalveluiden takaamisesta. 

Tulevaisuuden visiona ja toiveena tuotiin esiin myös kirjaston ja opetuksen konkreettinen läheisyys, päivittäinen luonteva kanssakäyminen.

Kahden vastaajan mielestä raha on ratkaiseva tekijä. Vain yksi vastaajista ei osannut sanoa, mitä uutta tarvittaisiin.

Mikä meitä uhkaa?
Rakenteelliset muutokset oppilaitosorganisaatiossa ja sitä myötä kirjastossa näyttäytyvät vastauksissa vahvasti taloudellisena uhkana. Tämä tuotiin esille puolessa vastauksista, ja myös muissa raha oli synkkien pilvien alkulähde. 

Oikeastaan vain kahden työntekijän vastauksessa ei otettu suoraan kantaa rahan vähenemisen muodostamaan uhkaan. Molemmissa pelättiin, että kirjasto erkanee muusta organisaatiosta ja alkaa elää omaa elämäänsä. Pohdittiin myös kirjaston näkemistä tarpeellisena, kun aineistot entistä enemmän haetaan ja löydetään verkosta. Osataanko ohjata?

Mikä pysyy myllerryksistä huolimatta?
Kysyin myös, mitkä asiat kirjastossa työntekijöiden mielestä edustavat pysyvyyttä kaikkien muutosten keskellä. Yksi vastaaja totesi tähän lakonisesti, että muutos on pysyvää.

Kolme vastaajaa uskoi perinteisen kirjan ja kirjastotoiminnan lainauksineen ja palautuksineen säilyvän edelleen. Lisäksi arveltiin asiakkaiden edelleen tarvitsevan ohjausta aineistojen löytämisessä ja käytössä. Tulevan Lapin ammattikorkeakoulun toivottiin olevan pysyvä, ja uskottiin myös, että kirjasto on tavalla tai toisella opiskelussa mukana.

Yhdessä vastauksessa painotettiin, että työntekijöiden asiantuntemus, kirjastoammatillinen osaaminen on se, joka säilyy, ja sen avulla selvitään vaikeistakin ajoista.

Lohdulliseksikin lopuksi vielä yhden vastaajan näkemys tulevaisuuteen: Tiedonjano pysyy!

Tiina Mäntylä
informaatikko
RAMK-kirjasto