Mikki auki – korkeakoulun ääni kuuluviin uusissa kanavissa

Korkeakoulun julkaisutoiminta muuttuu monikanavaisemmaksi, kun henkilökunta innostuu uusista julkaisemisen mahdollisuuksista ja julkaisee hankkeiden tai kehittämistyön tuloksia podcast- ja videomuodossa. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisupalvelut otti audiovisuaalisen julkaisemisen haltuun julkaisutiedonkeruun näkökulmasta ja valmistautui neuvomaan henkilökuntaa julkaisuprosessissa.

Maailma muuttuu ja julkaisemisen kanavat monipuolistuvat

Podcastien olemassaoloa ei ole voinut olla huomaamatta. Niitä tupsahtelee esille joka suunnalta: radiomainoksissa, somefiidissä, printtimediassa. Podcast on audiosarja, joka perinteisesti rakentuu tietyn aiheen ympärille ja jossa vapaamuotoisesti keskustellaan jostakin valitusta aiheesta. Sittemmin podcastien kerrontatyylit ovat laajentuneet, ja nykyään podcastit yhdistävät keskustelua, tarinankerrontaa ja äänimaisemaa.

Rakenteeltaan podcastit ovat kevyempiä kuin radiolähetykset, ja ne ovat kuunneltavissa verkon kautta erilaisten alustojen välityksellä. Podcastit ovat 2020-luvun blogeja, ja niiden aiheiden kirjo on mitä moninaisin kuten blogeissakin: sijoittaminen, tiede, politiikka, sisustaminen, ihmissuhteet, tosielämän rikokset ja murhat muutamia mainitakseni. Podcastin voi ottaa mukaan lenkille ja auton rattiin toisin kuin kirjan tai blogin.

Oli ajan vain kysymys, että törmään podcasteihin työssäni Laurean julkaisupalveluissa.

Korkeakoulukirjastossa työskennellessä huomaa, että oppikirjojen laajemmalle äänikirjatarjonnalle olisi kysyntää. Kaikki eivät opi tehokkaasti vain lukemalla, vaan kuunteleminen voi olla toimivampi vaihtoehto. Sama pätee myös julkaisemiseen: kaikki eivät ole luonnostaan lahjakkaita kirjoittajia, vaan jokin muu julkaisemisen muoto on inspiroivampi ja luontaisempi. Viesti voi myös välittyä tehokkaammin perille eri kuulijakunnille audiovisuaalisessa muodossa. Julkaisemisen monikanavaisuuden tematiikkaa ja julkaisemisen vaikuttavuutta Laurean julkaisupalvelut tuo esille äsken julkaistussa artikkelissa (Laakkonen, A. et al 2021).

Korkeakouluna Laurea edustaa niin sanotusti perinteisiä aloja kuten liiketaloutta, tietojenkäsittelyä ja sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusohjelmia. Koulutustarjontaamme ei kuulu muotoilun tai taiteen koulutusohjelmia. Näin ollen myös julkaisutoiminta on ollut hyvin perinteistä perustuen artikkeleihin ja julkaisuihin. Toisin kuin monessa muussa ammattikorkeakoulussa, pelit, sovellukset, teatteriesitykset ja videot ovat lähes kokonaan loistaneet poissaolollaan julkaisutiedonkeruustamme. Aika on muuttunut, ja video- ja äänisisältöjen tallennustekniikka ja -välineet kehittyneet niin, että ne ovat tavallisen kuluttajan käsillä jopa kotioloissa.  Tämä muutos heijastuu myös työpaikalle: ensimmäisiä tunnustelevia yhteydenottoja audiovisuaalisten julkaisujen tekemisistä nousi esille käytäväkohtaamisissa ja sähköpostiyhteydenotoissa muutama vuosi sitten.

Julkaisutiedonkeruun A-B-C on kerrottu Julkaisutiedonkeruun käsikirjassa

Koronavuonna 2020 päätin tutustua syvällisemmin I-julkaisujen eli virallisemmin Audiovisuaaliset julkaisut ja tieto- ja viestintäteknologiset sovellukset -julkaisuluokan kriteereihin ja valmistautua opastamaan henkilökuntaamme tuottamaan julkaisupistekelpoisia podcasteja ja videoita. Kyseiseen I-julkaisuluokkaan kuuluvat myös verkkoalustoilla julkaistut oppimateriaalit, mutta ne rajaan pois tämän artikkelin käsittelystä.

Julkaisutiedonkeruun käsikirjaa lukiessa huomasin pian, että julkaisutiedonkeruun näkökulmasta audiovisuaaliseen julkaisemiseen pätevät pääosin samat kriteerit kuin tekstipohjaiseen julkaisemiseen. Poikkeuksia ja epäjohdonmukaisuuksia toki löytyy, esimerkkinä tästä toimituskuntatyön tarve ulkopuolista rahoitusta saavien hankkeiden julkaisuissa. Tekstimuotoiset julkaisut edellyttävät aina julkaisukanavaa, jolla on ulkopuolinen toimituskunta, mutta audiovisuaalisille julkaisuille riittää maininta hankkeen ulkopuolisesta rahoittajasta, joka katsotaan julkaisun tilaajaksi. Toisin sanoen hankkeen omilla verkkosivuilla julkaistu blogikirjoitus ei ole julkaisutiedonkeruuseen hyväksyttävä julkaisu, mutta samoilla sivuilla julkaistu video tai podcast hyväksytään. Onnekseni en ole joutunut tätä ristiriitaa vielä selittämään yhdellekään hankejulkaisijalle.

Huomasin myös TUHA-julkaisutiedonkeruun ryhmän kokouksia ja muistioita lukiessani, että satuin keskelle murroskautta, jolloin työryhmä päivittää I-julkaisujen ja erityisesti F-luokan taidejulkaisujen määritelmiä. Aloittelijalle uuden oppiminen keskellä alan murroskautta aiheutti nurinkurisen tilanteen, jossa opiskelin vanhaa ja seuraavassa hetkessä yritin heti poisoppia oppimastani päivitetyillä tiedolla.

Kilauta kaverille ja ota opiksi kokeneemmilta

Onneksi en jäänyt yksin ihmettelyideni ja oppimisen kanssa.

Kuin tilauksesta kesällä 2020 yleisten kirjastojen PopuLappi III – lappilaisen musiikin podcast -hanke ja AKE Lappi järjestivät Podcast tutuksi – aloittelevan podcastaajan alkeet -webinaariin, jossa kouluttajana oli Haaga-Heliassa journalismin tuntiopettajana työskentelevä ja toimittajana ansioitunut Panu Hietaneva. Koulutus oli loistava kokemus, jota muistelen yhä lämmöllä. Huvittuneena jäin miettimään, että webinaari itsessään oli kuin loistavasti rakennettu podcast, jossa sain kuunnella Hietanevan ja erikoiskirjastonhoitaja Jaakko Laitisen innostunutta keskustelua ja toivoin, ettei jakso päättyisi koskaan. Webinaarissa opin yleistä podcastien tekemiseen tarvittavasta tekniikasta, käsikirjoittamisesta ja haastattelemisesta. Tästä on ollut hyötyä, kun olen itse ohjeistanut henkilökuntaa.

Kun luin julkaisutiedonkeruun käsikirjasta I-julkaisuja käsittelevää osuutta ja yhdistin sitä TUHA-julkaisutiedonkeruunryhmän muistioiden ajantasaiseen keskusteluun ja käytäntöön omassa organisaatiossani, moni mielessäni herännyt kysymys jäi kuitenkin vaille vastausta tai epäselväksi.

Onneksi apu ei ollut kaukana, vaan oli helppoa lähestyä I-julkaisujen parissa pidempään työskennelleiltä kokeneempia kollegoilta. Yhteistyössä on voimaa – lämmin kiitos vielä vastauksistanne ja kokemusten jaosta, kollegat Haaga-Heliasta, Metropoliasta, Seamkista ja Turusta!

Vauhdikkaasti opit käyttöön ja jakoon

Samaan aikaan kun vielä piirtelin paperille hahmotelmia I-julkaisemisen prosessista Laureassa ja huomioon otettavista asioista, huomasin intrassa ilmoituksen uudesta podcastista, jossa ”Laurean kahvitauolla” tuotiin esille laurealaisia ajankohtaisia aiheita ja ilmiöitä. Pääsin nopeasti tekijöiden kanssa yhteyteen.

Podcastin seuraavat jaksot tehtiin yhteistyössä niin, että niistä saatiin julkaisutiedonkeruukelpoisia. Tekijät toimittivat etukäteen jaksosta Laurean verkkolehden toimituskunnalle käsikirjoituksen, jossa taustoitettiin jakson aihe, esiteltiin roolitus ja annettiin kysymykset, jotka podcastin haastattelijat olivat aikeissa esittää laurealaisille toimijoille.  Valmiin podcastin yhteyteen lisättiin tieto toimituskuntatyöstä ja tekijät lisäsivät saavutettavuuskriteerien mukaisen tekstitiedoston podcastin puhutusta sisällöstä. Podcast julkaistiin Laurean omalla SoundCloud-tilillä, jonka ylläpidosta vastaa Laurean viestintätiimi.

Laurean julkaisupalvelut järjestää henkilöstölle 3–4 kertaa lukukaudessa niin sanottuja Kirjoittajakahveja verkossa. Jokaisella kahvittelukerralla on oma ajankohtainen teemansa, ja mukana voi olla myös ulkopuolisia alustajia.  

Keväällä 2021 pidin alustuksen podcastien ja videoiden tekemisestä julkaisutiedonkeruukelpoiseksi. Aihe kiinnosti, ja paikalle tuli useampi hankkeissa työskentelevä henkilö, joiden kanssa keskustelu oli vilkasta ja oppiminen molemminpuolista. Alustus oli siinä mielessä onnistunut, että tämän jälkeen esimerkiksi Urbaania kasvua Vantaa -hanke julkaisi useita jaksoja käsittävän podcast-sarjan ja artikkelin Laurea Journal -verkkolehdessä. Artikkelia lukiessa oli ilo huomata, että tekijät laittoivat podcastin tekemisen oppinsa ja vinkkinsä jakoon. Itse opin heidän juttunsa perusteella lisää podcast-julkaisemisesta julkaisijan näkökulmasta ja pystyn tämän perusteella jatkossa neuvomaan paremmin tulevia podcastaajia.

Nyt myöhempien yhteydenottojen perusteella tuloillaan on pari muutakin hankkeissa tuotettua podcast-sarjaa, joissa esimerkiksi podcastien tekninen toteutus ja tekstitystyö on ostettu ulkopuolisena palveluna. Tähän oli ohjeidemme perusteella osattu varata rahaa osana hankkeen julkaisukuluja.

Podcast-julkaisemisen rautalankamalli

Podcast-julkaisemisen prosessi esitetään tiivistetysti alla olevassa kuviossa. Kaiken lähtökohta on hyvin suunniteltu käsikirjoitus, jonka mukaan edetään. Jollei podcastia julkaista jonkin hankkeen alaisuudessa tai toimitetulla podcast-alustalla, Laurean oman verkkolehden toimituskunta vastaa toimituskuntatyöstä. Käsikirjoitus pitää tällöin toimittaa etukäteen arvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Valmiissa julkaisussa tulee näkyä tekijät ja heidän roolinsa, affiliaatiot ja mahdolliset hanke-/rahoittajatiedot. Tekijät vastaavat podcastin teknisestä toteutuksesta, editoinnista ja saavutettavaksi tekemisestä. Laurealla on studiotilat, mutta nauhoittaminen onnistuu myös omalla koneella kuten edellä Lambergin jutussa kerrottiin (Lamberg, A-R. 2021). Julkaiseminen tapahtuu ensisijaisesti Laurean SoundCloud-tilillä, ja tekijöitä kannustetaan markkinoimaan podcastia omissa verkostoissaan. Julkaisemisesta pitää ilmoittaa erikseen julkaisupalveluille, joka vastaa KOTA-julkaisutiedonkeruusta tältä osin.

Tunnistetut ongelmatilanteet

Keskeisimmät podcasteihin liittyvät ongelmatilanteet julkaisutiedonkeruun näkökulmasta liittyvät siihen, että podcast on julkaistu tekemisen riemu edellä ilman virallista toimitustyötä. Näihin julkaisuihin törmätään usein vasta siinä vaiheessa, kun tekijät ottavat yhteyttä ja kertovat tehneensä loistavan podcastin ja jo julkaisseensa sen. Niinä hetkinä ei voi muuta kuin huokaisten todeta itselleen, ettei ikinä voi viestiä tarpeeksi paljon ja oikeissa kanavissa, jotta viesti tavoittaisi jokaisen tekijän.

Toinen tunnistettava niin sanottu ongelma liittyy saavutettavuuteen. Syyskuusta 2020 lähtien korkeakoulun verkkosivujen, sivuilla olevien erilaisten sisältöjen (kuvat, taulukot, jne.) ja julkaisujen tulee täyttää saavutettavuusdirektiivin vaatimukset. Podcastien tapauksessa tämä tarkoittaa, että puhuttu sisältö tulee olla myös tekstitetyssä muodossa. Ongelma on niin sanottu, koska julkaisutiedonkeruu ei tätä (vielä) edellytä, mutta koen, että asia pitää tuoda esille, kun meiltä kysytään kriteereitä julkaisutiedonkeruukelpoiselle julkaisulle.

Seuraava etukäteen teroitettava ongelmatilanteen välttäminen liittyy podcasteihin, jotka rakentuvat haastattelun pohjalle. Samoin kuin kirjoitetuissa haastatteluartikkeleissa, myös podcasteissa kysymysten esittäminen ja ulkopuolisen asiantuntijan vastauksiin perustuva juttu ei täytä julkaisutiedonkriteereitä, vaan podcastissa pitää tulla esille myös korkeakoulun oman tekijän asiantuntijuus aiheesta. Tekijöiden näkökulmasta tämä saattaa olla tiukkapipoista toimintaa, mutta nämä pelisäännöt on hyvä tuoda esille mielellään jo etukäteen, kun podcastin käsikirjoitusta suunnitellaan.

Roolitukseen ja sen selkeään esilletuomiseen liittyvät myös lehtoreiden yhdessä opiskelijoiden kanssa tekemät podcastit ja videot. Jotta podcast voidaan raportoida, sen tekemiseen osallistuneen lehtorin rooli tulee olla asiantuntija eikä jäädä vain taustalla olevaksi ”couchaajaksi” tai nauhoittajaksi. Joskus nämä rajanvedot tuntuvat olevan veteen piirrettyjä viivoja.

Toiveita jatkoon

Konkreettinen I-julkaisujen ilmoittamista ja raportointia helpottava toive tällä hetkellä olisi, että I-julkaisut voisi raportoida Justus-lomakkeen kautta kuten tekstipohjaiset julkaisut eikä KOTA-järjestelmän kautta. Tähän on CSC:n JUSTUS-kehityssuunnitelman mukaan tuloillaan loppukesästä 2022 kaivattu muutos.

Konkreettisen toiveen jälkeen haaveilen kuuntelevani ruusunpunaiset lasit silmilläni Laurean omaa podcast-sarjaa, jossa hankkeiden lisäksi lehtorit, suunnittelijat, TKI-toimijat ja korkeakoulun muut asiantuntijat julkaisevat yksittäisiä jaksoja kiinnostavista ilmiöistä ja toiminnan tuloksista.

Ehkäpä sitä kohtaan otamme seuraavaksi pienen pieniä askeleita näin uuden vuoden kynnyksellä.