Mikä ihmeen some?

Some eli sosiaalinen media (ent. web 2.0, joskus myös yhteisöllinen media) on jatkuvasti muuttuva ilmiö, joka koostuu kolmesta elementistä: teknologia, yhteisöt ja käyttäjien luoma sisältö. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa internetin yhteisöllisiä välineitä, joiden avulla kuka tahansa voi julkaista ja tuottaa sisältöjä sekä jakaa muiden tuottamaa sisältöä. Wikipedian määritelmässä korostuu ajatus, että jokaisella käyttäjällä tai käyttäjäryhmällä on mahdollisuus olla aktiivinen pelkän tiedon vastaanottajan roolin lisäksi. Todellisuudessa vain pieni osa sosiaalisen median käyttäjistä tuottaa aktiivisesti sisältöä, tykkääminen, jakaminen ja kommentointi on yleisempää.
Sosiaalinen media on muuttanut ihmisten viestintä- ja vuorovaikutustapoja. Tiedonvälitys on sosiaalisen median myötä muuttunut autoritäärisestä harvojen viestinnästä jokaisen oikeudeksi ja mahdollisuudeksi.  Sosiaalinen verkostoituminen ei ole uusi eikä teknologiasidonnainen ilmiö, mutta teknologian kehittyminen on mahdollistanut nykyisen kaltaisen digitaalista mediaa hyödyntävän ilmiön.

Sosiaalisen median hyödyntäminen organisaatioviestinnässä
Yleisesti ottaen organisaatioiden sosiaalisen median verkkopalveluissa on tyypillisesti kyse viestinnästä, vuorovaikutuksesta ja neuvonnasta. Sosiaalisen median käyttö voi lisätä luottamusta ja sitoutumista sekä ylläpitää ja lisätä organisaation mainetta. Sosiaalisen median avulla on mahdollista informoida, neuvoa ja edistää osallistumismahdollisuuksia.

Käytännössä yleensä ajatellaan, että some-viestinnän järkevyys on siinä, että organisaation on mahdollista tavoittaa asiakkaat siellä, missä he jo muutenkin asioivat. Kirjaston verkkosivuille ei ehkä kovin moni ilman hyvää syytä eksy, Facebook- tai Twitter-viestit saattavat tavoittaa asiakkaat paremmin. Verkossa toimiminen ei yleensä korvaa vanhoja toimintatapoja, vaan täydentävät niitä. Toisaalta kannattaa myös harkita, josko uusien verkkopalvelujen kehittäminen olisi hyvä hetki samalla miettiä asioita uudella tavalla. Jos sosiaalista mediaa käytetään yksisuuntaisesti, kuten perinteistä mediaa, ei ehkä olla loppuun asti mietitty välineen mahdollisuuksia.

Kaplan ja Haenlein listaavat viisi sosiaalisuuden lähtökohtaa sosiaalisessa mediassa: ole aktiivinen, ole kiinnostava, ole nöyrä, ole epäammattimainen ja ole rehellinen. Asiakas kokee itsensä tärkeäksi, kun pääsee kurkkaamaan kulissien taakse ja olemaan osa yritysten arkea.

Tällä hetkellä käytetyimpien sosiaalisen median välineiden joukossa on palveluja, kuten Facebook, Twitter, Instagram, Pinterest, LinkedIn ja WhatsApp. Facebookin ykkösasema on vakaa, vaikka sitä yrittää haastaa milloin mikäkin uusi väline: Diaspora, Google+, viimeisimpänä Ello. Facebookissa on niin valtava määrä vakiintuneita käyttäjiä, ettei sen valta-asema kovin helposti murru. Nuoret käyttävät kuitenkin jo enemmän muita välineitä, kuten Instagramia, Snapchattia tai WhatsAppia. Näitä yhdistää se, että ne ovat mobiilisovelluksia. Lapset myös oppivat suuren osan viestintäkäytännöistään alle 13-vuotiaina, mikä puolestaan on ikäraja monissa sosiaalisen median palveluissa.Eri palvelut ovat hieman erilaisia eikä sisältöä kannata vain sellaisenaan kopioida välineestä toiseen. Välineissä on myös niille ominaisia toimintakulttuureja, jotka on hyvä tuntea, kun väline otetaan käyttöön. On haasteellista tehdä organisaatioviestintää vaikkapa Twitterissä, jos ei käytä välinettä myös henkilökohtaisessa viestinnässä.

Sosiaalisen median välineissä on valtava yhdessä toimimisen potentiaali, jota kirjastot voisivat paremmin hyödyntää. Ilkka Olanderin mielestä kuratointi voisi olla digiajan kirjaston ydintehtäviä. Yksinkertaisimmillaan kuratoinnissa asiantuntija arvioi tietolähteitä (artikkeleita, kuvia, videoita), valikoi niistä parhaimmat ja jakaa ne yleisönsä kanssa. Kuratointi voisi tuoda apua internetin tietotulvan hallintaan. Se voisi myös olla vinkkien tarjoamista sekä kommentointia erilaisissa Facebook-ryhmissä.

On hyvä muistaa, että kuvallinen viestintä on tehokkaampaa kuin tekstipohjainen. Video on tehokas tapa viestiä, ja sitä varten löytyy omat kanavansa, kuten YouTube tai Vimeo. Monissa viestintävälineissä, kuten Instagramissa on myös mahdollisuus jakaa lyhyitä videoita.

Varmaa on, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen eikä paluuta ole. Erilaisia some-palveluita tulee (ja menee), kehityksessä on syytä pysyä mukana. Palveluja kannattaa testata ennakkoluulottomasti, mutta organisaatioviestinnän kanavat on kuitenkin syytä valita huolella. Ja varmistaa, että on resursseja sekä tuottaa että välittää sisältöä, ja lisäksi seurata välineen kehitystä.

Lähteitä ja suositeltavaa kirjallisuutta:

Aalto, T. 2010. Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle. Helsinki: Oikeusministeriö. http://www.tyosuojelu.fi/upload/katsaus.pdf

Haasio, A. 2013. Sosiaalinen media ja kirjastot. Helsinki: Avain.

Kaplan, A. & Haenlein, M. 2010. Users of the world, unite! The challenges and opportunities of Social Media. Teoksessa Business Horizons, 53, 59-68. Elsevier.

Kortesuo, K. 2014: Sano se someksi 2 : ammattilaisen käsikirja sosiaaliseen mediaan. Helsinki: Kauppakamari.

Mikä on tulevaisuuden Facebook? 10 nousevaa some-palvelua http://gogroup.fi/blogi/mika-tulevaisuuden-facebook-10-nousevaa-palvelua/

Mursula, O. 2012. Yhteisöosallistumisen syyt sosiaalisessa mediassa: case Wreckamovie.com. Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu. Pro gradu -tutkielma.

Olander, I 2014: Unelmien digitaalinen kirjasto. http://sometek.fi/unelmien-digitaalinen-kirjasto/

Pönkä, H. 2014: Ello oli mediaa varten rakennettu tarina, joka on pian lopussa http://harto.wordpress.com/2014/10/09/ello-oli-mediaa-varten-rakennettu-tarina-joka-on-pian-lopussa/

Pönkä, H. Koulutuswiki: Sosiaalisen median tilastot
http://koulutus.purot.net/sosiaalisen_median_tilastoja