LUT-tiedekirjaston saavutettavat digipalvelut: digipalvelulain tarkoitus ja verkkopalvelujen arviointi

Euroopan unionin saavutettavuusdirektiivin (EU 2016/2102) toimeenpanoa varten on maassamme säädetty kansallinen laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019, Digipalvelulaki. Artikkelissa avataan saavutettavuuskäsitettä lain sääntelyn näkökulmasta ja kuvataan LUT-tiedekirjaston kokemusten kautta verkkopalvelujen saavutettavuuden ymmärtämistä. Miten saavutettavuus lain tarkoituksen näkökulmasta kirjaston verkkopalveluissa näkyy, mitä on opittu palvelujen saavutettavuusarviointiprosessista?

Elämme saavutettavuusdirektiivin (SD) toimeenpanon aikaa. Vielä vähän aikaa sitten edessä häämöttänyt päivämäärä 23.9.2020 oli pelottava, vaativa, koukuttavakin.  Jo itsessään käsite saavutettavuus tuntui miltei saavuttamattomalta: mitä tarkoittaa, miten tulisi toimia kirjaston verkkopalvelujen näkökulmasta. Taustalla vaani myös uhkasakkopelote vaatimuksineen – toisaalta uuden oppimisen mahdollisuus.

Saavutettavuusdirektiivissä on kyse Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä (EU) 2016/2102 Julkisen sektorin verkkosivujen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta. Direktiivin kansallisesta toimeenpanosta on säädetty Laissa digitaalisesta palvelujen tarjoamisesta 306/2019 (myöhemmin Digipalvelulaki, DL). Kyse on siis Euroopan unionin alueella sovellettavasta direktiivistä. EU:n ulkopuolisten maiden lainsäädäntöön ei sillä ole velvoittavaa vaikutusta. Kansainväliset saavutettavuusohjeet eli WCAG 2.1 A- ja AA-tasot ovat sen sijaan monen järjestelmätoimittajan käytössä. Saavutettavuus kattaa suuren osan digipalvelulain sääntelyä, mutta laissa on sen lisäksi viranomaistoimintaan liittyvä luku digitaalisten palvelujen järjestämisestä. Kaikki digilain säännökset ovat joka tapauksessa velvoittavia, kun on kyse digitaalisten palvelujen tarjoamisesta.

Digipalvelulain tarkoituksesta 

Digipalvelulain 1 §:ssä todetaan lain tarkoitus: ”edistää digitaalisten palvelujen saatavuutta, laatua, tietoturvallisuutta sekä sisällön saavutettavuutta ja siten parantaa jokaisen mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti digitaalisia palveluja.” Kun direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sen noudattamiseksi säädetyt lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ovat voimassa annettuna päivämääränä. 

Digipalvelujen saavutettavuus, kuten myös sisältöjen ymmärrettävyys ja tekninen helppokäyttöisyys ovat asioita, joihin kaikilla on oikeus. Vaikka kyse on kansallisesta laista, se osa kansainvälistä sääntelyjen ja sopimusten verkostoa. Tarkoitus on tuottaa verkko- ja mobiilipalveluja yhdenvertaisesti erilaisten ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin omatoimisuutta edistämään. Viena Rainio (2020) kuvaa asiaa sanoin: ”Saavutettavuus ei ole projekti vaan uusi tapa toimia, jonka tulee näkyä luontevana osana arkea, kun opimme arvioimaan saavutettavuutta työssämme”. Onko saavutettavuus ja sen vaatimukset   kirjaston näkökulmasta mahdollisuus vai velvollisuus? 

Digitaalisten palvelujen saavutettavuus - mitä ja ketä koskee

Digipalvelulakia sovelletaan (3 § 1 mom., 2 - 3) sekä viranomaisten että julkisoikeudellisten laitosten digitaalisiin palveluihin – myös korkeakouluihin. Sitä vastoin lakia ei sovelleta palveluihin, jotka eivät ole palveluntarjoajan itsensä tuottamia, rahoittamia tai valvomia (2 mom., 6). Korkeakouluissa toimivat kirjastot palvelutarjoajina tuottavat sisältöä verkkoon, ylläpitävät tietojärjestelmiä ja tarkistavat teknisesti verkkopalveluihin talletettavia aineistoja. Vaikka työpaikan rajatulle joukolle tarkoitettuja intranet/ekstranet-verkkosivustoja ei säädöksessä sovelleta - poikkeuksena kokonaan uudistettavat (2 mom., 1, 6), mikään ei estä, että niihin tuottamaamme sisältöä arvioidaan saavutettavuuden näkökulmasta.

Laissa käytettyjen (DL, 2 §) käsitteiden määritelmiin tutustuminen on hyvä keino aloittaa edessä oleva saavutettavuuden arviointi. Laissa tarkoitetaan

verkkosivustolla verkkotunnuksella yksilöitäviä digitaalisia tekstisisältöjä, tiedostoja, kuvia, lomakkeita ja muita toisinnettavissa olevia tietosisältöjä, jotka ovat käytettävissä tietoverkossa erilaisilla päätelaitteilla ja niissä olevilla ohjelmistoilla;

digitaalisella palvelulla verkkosivustoa tai mobiilisovellusta sekä niihin liittyviä toiminnallisuuksia;

palveluntarjoajalla viranomaista, julkisoikeudellista laitosta sekä yritystä, säätiötä, yhdistystä ja muuta yhteisöä, jonka digitaalisiin palveluihin sovelletaan tämän lain säännöksiä;

saavutettavuudella ”periaatteita ja tekniikoita, joita on noudatettava digitaalisten palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä, jotta ne olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa”

Kirjasto palveluntarjoajana arvioi, kehittää, tuottaa ja ylläpitää verkkosivustollaan tai mobiililaitteilla käytettäviä erilaisia asiakkaitaan hyödyntäviä ja ohjeistavia palveluja. Palveluissa voi olla upotettuja tiedostoja tai uusia linkitettyjä. Koostamme opetusmateriaaleja oppimisympäristöihin kuvia, tekstiä videoita hyödyntäen.  Tämä on myös se aineisto, jota tulisi saavutettavuuden ja näin myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta arvioida. 

Saavutettavuuden periaatteet ja korkeakoulukirjastotoiminta

Digipalvelujen suunnittelun, kehittämisen, ylläpidon ja päivittämisen periaatteista ja tekniikoista säädetään laissa (DL 2 § 4). Vaikka EU:n direktiivissä tavoite on saavutettavuuden vähimmäistason yhtenäistäminen, jäsenvaltiot voivat ne ylittää havaittavuuden, hallittavuuden ymmärrettävyyden ja toimintavarmuuden osalta. Tämä koskee paitsi sisältöjä, myös käyttöliittymiä ja navigointia. (SD, artikla 2, 4.)

Digitaalisten palvelujen tietoturva tietosuojineen, niiden löydettävyys ja helppokäyttöisyys tai palvelujen yhteen toimivuus eivät suoranaisesti saavutettavuuden sääntelyyn kuulu (DL 4-6 §). Niiden toimivuus on kuitenkin kiinteä osa verkkopalveluiden hyödyntämisen mahdollisuutta. Siten nämäkin asiat ovat kirjaston tehtäviin kuuluva arvioinnin alue varsinkin silloin, kun palvelujen toimittajia tai uusia verkkoratkaisuja mietitään. Moneen kirjaston palveluun tarvitaan toimivaa tunnistautumista, jotta palvelun käyttöön oikeutetut voivat niitä hyödyntää myös etäyhteyksin.

Asiakasneuvonta ja käytön tuki ovat kirjaston jokapäiväistä ydintehtävää. Palveluohjauksella on tärkeä rooli myös käyttöliittymien ja navigoinnin hahmottamisessa, esimerkiksi tietosisältöä haettaessa (DL 7 §). Hallintovaliokunta totea mietinnössään (HaVM 27/2018 vp): 

”Saavutettavien digitaalisten palvelujen tarjoamisen lisäksi tarvitaan myös palvelujen käytön tukea ja neuvontaa niin sähköisten palvelujen kuin laitteidenkin käytössä.”

Miten saavutettavuuden arviointia on tarkoitus tehdä? Tähän kysymykseen saavutettavuusselosteen (DL 9 §) laatimisen merkityksen ja sen sisällön ymmärtäminen varsin haasteellisena tehtävänä tarjoaa osviittaa myös poikkeusten osalta:

”Tärkeää tuoda esille, mitkä digipalvelun osat eivät täytä saavutettavuusvaatimusta ja perustelut poikkeamiselle ja mikä vaihtoehtoinen olisi mahdollinen, kun poikkeama on. ”

Saavutettavuusselosteen laatiminen edellyttää aina jonkin tasoista verkkopalvelujen saavutettavuuden itsearviointia tai asiantuntija-arviota. Miten LUT-tiedekirjasto vastaa lain ja direktiivin antamaan tehtävään: miten ja mitä saavutettavuusselosteita työstimme, mitä matkalla opimme?

LUT-tiedekirjaston saavutettavat digipalvelut

Korkeakoulumme (LAB ja LUT) ovat digipalvelulain tarkoittamia julkisyhteisöjä ja siten lain piiriin kuuluvia toimijoita verkkopalvelujen ja -sisältöjen osalta. Määritelmä digitaalisesta palvelusta tai verkkosivustosta (DL 2 §) rajaa palvelut, joita laki kirjastomme näkökulmasta koskee. Ne on siten pystyttävä tunnistamaan. Kävimme keskusteluja Digipalvelulain ulottuvuudesta ja verkkopalveluistamme pienryhmissä ja koko henkilökunnan ajankohtaistilaisuuksissa. Näin saimme määriteltyä tehtäväalueen, eli ne verkkopalvelut, jotka vaativat arviointia. Tarkastelimme erityisesti eri rooleja: kuka tuottaa, rahoittaa, ylläpitää palvelua. Näin syntyi käsitys, mistä vastaamme ja mistä emme, kuten myös mitä voimme tehdä itse ja mihin eivät oikeutemme riitä. Näitä kysymyksiä mietimme:

• Minkä tyyppisestä aineistosta on kyse?
• Kuka vastaa käyttöliittymästä?
• Kuka tuottaa sisältöjä?
• Milloin aineisto on tuotettu?
• Mihin palveluun saavutettavuusseloste on laadittava itse ja missä olemme mukana osana kehysorganisaatiota?
• Mikä verkkosisältö on omaa / toisen tuottamaa?

Käytimme saavutettavuus-käsitteen avaamiseen ja saavutettavuusselosteisiin ja niihin sisältyviin arviointeihin tutustumiseen apuna myös benchmarkkausta. Selvitimme eri korkeakoulujen www-sivuja tutkiskelemalla, minkälaisia selosteita on tehty, mitä huomioitu, miten puutteet oli ilmoitettu ja mihin palveluihin on erityisesti pureuduttu.

Osassa verkkosivuja vaatimusten arvioinnit olivat hyvin yksityiskohtaisia ja toisissa yleisluonteisesti lauseella tai kahdella kuitattu. Kuinka systemaattisesti sivuja oli käyty läpi, riippui verkkopalvelun käyttöönoton iästä ja tulevista uudistussuunnitelmista. Kiinnostavaa olisikin tietää, miten organisaatioissa on arvioitu saavutettavuuden kriteereitä ja päädytty vetoamaan vaikkapa ”kohtuuttomaan rasitteeseen” (DL 8 §). Kuinka pitkäksi aikaa rasitteen varaan voi digipalvelujen puutteiden korjaamisen jättää ja miten sitä seurataan, on vähän tulkinnallinen asia.

Työnjako ja käytetyt työkalut

Kirjastossamme menettelynä sovimme, että kunkin verkkopalvelun ylläpitäjä / sisällöntuottaja vastaa, että arviointi tulee tehtyä, puutteet rekisteröityä ja korjattua. Onko kirjastolla oikeuksia korjata havaittua, ja jos ei, miten menetellään?  Organisaation graafisten ohjeiden vaatimukset ja kansainvälisten alustojen käyttöliittymien muokkausoikeudet oli selvitettävä. Rajanvetojakeskusteluja syntyi esimerkiksi tilanteessa, jossa olemme linkittäneet tärkeäksi kokemamme verkkosivun, mutta joka ei täytä saavutettavuusvaatimuksia. Moraalinen vastuu nousi näin esille. 

Saavutettavuuden arviointi ja saavutettavuusselosteen laatiminen edellyttää direktiivin mukaan verkkopalvelujen itsearviointia tai asiantuntija-arviointia WCAG 2.1 -kriteereillä. Vaikka kriteeristön suomenkielinen käännös on tehty ja sisältöä avattu havainnollisin esimerkein, sen käyttö ja 49 kriteerin ymmärtäminen tasoineen tuntui varsin haasteelliselta. (Virallinen suomenkielinen käännös).

Saavutettavuusselosteen tekoa varten löytyy ohjeistusta muun muassa Aluehalllintovirastosta, joka on tuottanut verkkosivuilleen  saavutettavuusseloste -työkalun lain vaatimin sisällöin organisaation tietojen lisäämistä varten. Muitakin avoimesti saatavia työkaluja ja kansainvälisiä standardeja on verkosta löydettävissä.

Vaikka myös asiakkaan havainnointi ja asiakaspalaute antavat arvokasta tietoa verkkopalveluista, systemaattista saavutettavuuden arviointia varten tarvitaan erityistä verkkosivujen arviointityökalua työtä nopeuttamaan. Etsimme helppokäyttöistä ja ilmaista sovellusta. Vaihtoehtoja on useitakin, mutta päädyimme WAVE-työkaluun (Web Accessibility Evaluation Tool). Tarkistusnappulan asettaminen selaimen työkaluriville sujui näppärästi ja näin myös www-sivujen tarkistukset. WAVE:n tulosten tulkinta ja korjaus verkkopalvelussa on sitten toinen asia. Varsinaiset errorit saimme kuntoon, samoin kontrastivirheet. Totesimme, että tyhjällä tilallakin on merkityksensä ruudunlukuohjelman toiminnan kannalta.

Kuva 1: Details: Libguides: YAMK tiedonlähteet: Matkailu (21.9.2020)

Ulkomaisten järjestelmä- tai alustatoimittajien kohdalla havaitsimme, että saavutettavuutta on palvelukuvauksissa WCAG-kriteerien mukaisesti arvioitu lähinnä todeten miten vaadittu A/AA taso on saavutettu. Varsinaista saavutettavuusselostetta niissä ei ole. Tällaisia ovat Exlibriksen (Alma, Primo) LidGuides-alustatarjoaja Springshare. 

Seuraavat puutteet olivat meidän palveluissamme varsin tyypillisiä: 

• värit ja kontrastit
• puuttuvat tekstivastineet (kuvalinkit, kuvat, videot)
• valikoiden toimivuus näppäimistöllä ja ruudunlukuohjelmalla,
• ppt-diojen ja pdf-tiedostojen saavutettavuus: lukujärjestys erityisesti

Verkkoluennon esitysdiojen saavutettavuustarkistus ennen pdf:ksi muuttamista on hyödyllinen, helppo ja asiaa havainnollistava toiminto:

Kuva 2: PowerPointin saavutettavuustarkistusohjelman raportti (Snapshot)

Valmiita mallipohjia käytetään korkeakoulumme opinnäytetöissä, mutta täyttääkö pohja vaatimuksia, on selvittelyssä, samoin kuin kenen vastuulla asia on. Intrassa olevia organisaation uusia saavutettavia esityspohjia olemme vaihtaneet olemassa oleviin esityksiin. Kuvassa 2 on esitetty julkaisusarjaan julkaisusarjaan tulevan käsikirjoituksen saavutettavuusarvioinnin prosessi. 

Kuva 3. Julkaisusarjan käsikirjoitus: saavutettavuusprosessi

Palvelut, jotka kävimme saavutettavuusarvioinnissa läpi olivat:

• Primo / ExLibris
• Julkaisuarkistot: Theseus ja LUTPub
• Tutkimustietoarkistot: ResearchPortal
• LAB Open 
• Kirjaston www-sivut
• Ohjesivustot / Libguides
• Oppimateriaali Moodlessa
• Videot  
• Some-palvelut ja chat
• Webropol-lomakkeet
• Office-dokumentit

Valmiit LUT-tiedekirjaston ylläpitämät saavutettavuusselosteet löytyvät kootusti Tietoa kirjastosta – Saavutettavuus. Kirjaston www-sivujen saavutettavuusseloste on tehty  osana organisaation verkkopalvelujen  kokonaisarviota ja löytyy https://www.lut.fi/tutustu-meihin/yhteystiedot/saavutettavuusseloste

Saavutettavuusarvioinnista opittua

Saavutettavuusdirektiivistä ilmeisesti johtuu, että myös Digipalvelulaki mielletään puhtaasti saavutettavuuden periaatteiden, tekniikoiden ja sisällön säädökseksi. On korostettu vammaisten oikeuksia ja lukuohjelman käyttöä tai pidetty mielessä vahvasti annettuja päivämääriä saavutettavuusselosteen saattamiseksi valmiiksi verkkosivuille ja verkkosisältöjen virheilmoitusten poistamista. 

Digipalvelulaki on mitä suuressa määrin kirjaston asiakkaiden yhdenvertaisuutta korostava laki. Sen tavoitteet eivät ole kerralla kuntoon -periaatteita vaan jatkuvaa toimintaa kirjaston arjessa: tänään, huomenna, ylihuomenna. Joka päivä toteutamme työssämme digipalvelulain henkeä työstäessämme esitysdioja, pitämällä verkkoluentoja, tuottaessamme uutta aineistoa ohjesivuillemme, julkaisuarkistojen raportteja tai artikkeleita hyväksyessämme.

Digipalvelulaki pitää sisällään ikään kuin käänteisenä sen, että ollessaan saatavilla, saavutettava, laadukas, tietoturvallinen ja yhdenvertainen, verkkopalvelut on tarjottava myös niin, että digi kuuluu kaikille. Ja niin kauan kuin näin on myös ei-digi-palvelujen saatavuus turvattava. Olemme kaikki toisiimme nähden erilaisia ja kokemuksemme digipalvelujen saavutettavuudesta varmasti samoin. Yhden alan asiantuntija on toisella alueella noviisi ja vastaavasti noviisi voi olla ummikko naapurin asiantuntijuusalueella. Olemme kirjastossa ottaneet käyttöön uuden verkkopalvelun Primon – eräänlaisena saavutettavuuspalautteena (DL 8 §) voisimme herkällä korvalla kuulostella, mitä voimme tehdä toisin, mitä vielä laadukkaammin.

Ovatko digipalvelujen saavutettavuusvaatimukset mahdollisuus vai velvollisuus? Kirjaston digipalvelujen saavutettavuusprojekti kasvatti meitä prosessin aikana. Saavutettavuus on toiselle teknisten taitojen hyödyntämistä, toiselle annetussa aikarajassa pysymistä tai vaaditun asian hoitamista. Joillekin prosessi antoi mahdollisuuden lisätä ymmärrystä: ”Sitä ikään kuin kypsyy asiaan”, mainitsi yksi, toinen korosti, että ”palvelut ovat nyt selkeämpiä kaikille”. Saavutettavuuden arviointi toi kirjastossamme mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta toisiltamme ja arvostaa toistemme osaamista. Yhdessä tuotamme saavutettavia digitaalisia palveluja käyttäjille - huolehdimme palvelujen selkeydestä, helppokäyttöisyydestä ja jatkuvasta kehittämisestä. Saavutettavuudesta on tullut luonteva osa toimintaamme – se on siis samalla sekä mahdollisuus että velvollisuus.