LIIKE – työelämälähtöinen TKI-toiminta – kokeiluja ja uskottavuutta

Ammattikorkeakoulut ovat vahvoja työelämän ja alueiden kehittäjiä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on valtakunnallisesti tukenut ammattikorkeakouluja tässä työssä rahoittamalla yhteensä 17 hanketta kymmenellä miljoonalla eurolla. Mitä on tehty ja mihin suuntaan liike jatkuu? Tästä keskusteltiin Mikkelissä 10.-11.11. 2015 järjestetyssä valtakunnallisessa tapahtumassa, LIIKE-seminaarissa jota täydensi monipuolinen hanketori.

Kehitysjohtaja Kalevi Niemi taustoitti: Yliopistojen toiminnan päämääränä on totuuden edistäminen, terveyden hoitopuolella vastaavasti ihmisen hyvä elämä. AMK ei ole itseään varten vaan yhteiskuntaa varten. Opetusta ja tutkimusta on vietävä eteenpäin aistit valppaina koko ajan – liikkeellä. Ulkoisen rahoituksen hankkiminen ei ole päämäärä vaan väline.

Opetusneuvos Eeva Kaunismaa OKM:sta esitti ajankohtaiskatsauksen tutkimuspolitiikkaan.  Hän kertoi kuinka korkeakouluja koskeva hanke sisältää seuraavia osa-alueita: työnjako ja yhteistyö, vahvoja keskittymiä, TKI-rahoitusta vaikuttavuutta ja kaupallistamista tukevaksi, koulutuksen vientiä. Strategisen tutkimuksen rahoituskanava ja Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta ovat uusia elementtejä TEKESin ja Suomen Akatemian rinnalle. Vähemmällä rahalla on saatava enemmän aikaan!

Kokeilukulttuuri
Itsekseen väärinpäin kääntyvä nimilappu, pitäisikö nimen olla molemmilla puolilla? Joka tapauksessa tavoite on että nimi näkyy ja tutustutaan. Innovaatiokoordinaattori Heikki Immonen kyseli kuulijoilta perusteluja kokeiluille: testataan erilaisia materiaaleja, herää uusia kysymyksiä, hypoteesin testaus, uusien ratkaisujen hakeminen, jotta saadaan tietoa, viedään yhteiskuntaa eteenpäin. Oleellista on se, ettei tiedetä, tarvitaan koe. Arcusys tekee oppimisalustan NASAlle. Karelia koekäyttää oppimisalustaa, ollaan siis mukana hankkeessa NASAn kanssa. Kaksi testiryhmää: ruoantuotanto sekä Marsin ja maan välinen kommunikaatio ja siihen liittyvät ongelmat. Miksi kokeilut? Intelligent FAST Failure – avaruudessa ei saa epäonnistua.  10% kannattaa kokeilla itse ja 90% hyödynnetään muiden kokeiluja.

Jessica Parland-von Essen (CSC) arveli että olisi hyvä ottaa opiksi myös epäonnistuneista hankkeista. Tähän asti ei ole palkittu nollatutkimusta ja se johtaa siihen että tehdään samat virheet uudestaan kun tieto ei kulje. Tieteen tekemisen tapaa pyritään parantamaan. Visio 2017: Tutkimuksen avoimuudella yllättäviä löytöjä ja luovaa oivaltamista. AMK-opinnäytteiden julkaiseminen on hyvin hoidettu ja yhteiskunta on siitä hyötynyt. Työn alla olevia tai otettavia asioita: kotimaisen julkaisemisen toiminta, tutkimusaineistojen pitkäaikaissäilytys, rinnakkaisarkistointi, aineiston hallintasuunnitelma, tutkimusinfrastruktuurien tietopankki.

Kokeiluista yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen – keskustelu rönsyili mielenkiintoisesti
Paneelissa keskusteltiin TV:stä tutun Jussi-Pekka Rantasen johdolla aiheesta kokeilukulttuuri ja ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Paneeliin osallistuivat Kangasniemen kunnanjohtaja Johanna Luukkonen,  Arenen TKI-valiokunnan edustaja Outi Kallioinen, OiOi –yrittäjä Sami Kämppi, MAMOKin hallituksen puheenjohtaja Riikka Peni, ministeriön edustaja Maarit Palonen sekä jo aiemmin mainitut Heikki Immonen ja Jessica Parland-von Essen.  Luukkonen aloitti toteamalla että tuloksien käyttöön saaminen vaatii vielä tekemistä. Hän täydensi hieman myöhemmin ajatustaan: Miten laatu määritellään, miten löydetään yhteinen sävel. Sana laatu voi vaihdella eri yrityksissä, toisessa 0 toisessa 10. Tarvitaan riittävän monta kokeilua jotta saavutetaan tarvittava laatu. Kallioinen luonnehti että kokeilukulttuuri on työelämäläheistä kyllä, mutta menetelmälliset tavat tarvitaan. Opiskelijat on saatava aktiivisesti mukaan kehittämiseen. Nopeat kokeilut eivät vielä sisälly opiskelijoiden ohjelmaan. Kämppi arvioi kokeilukulttuurin kiitettäväksi ammattikorkeakouluissa koska hänellä on itsellään siitä niin myönteiset kokemukset. Peni toivoi TKI-tietoisuuden lisäämistä. Palonen luonnehti, että AMK on uusi ja kokeilukulttuuri on luontevaa uudelle sektorille. Immonen arvioi että meillä on paljon opittavaa: tieto lisä tuskaa. Puuttuu osaamista. On kvantitatiivista näyttöä miten opiskelijat reagoivat sähköpostiviesteihin.  Tulen ulkopuolelta ja esimerkit kuulostavat hyviltä, luonnehti Parland-von Essen.

J-P. Rantanen halusi seuraavaksi tietää miten kehitetään.  Luukkonen avasi keskustelun: Opiskeluun liittyvät opiskelupisteet ovat fokuksessa. On haaste, sallitaanko virheitä, tästä on voitava aidosti keskustella. Epäonnistuminen voi tuoda uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Immonen vahvisti: Riskinottoon pitää kannustaa. Sarjayrittäjät laittavat peliin vain sen verran minkä voi hävitä eli tehdään pieniä kokeiluja. Se on hallittavissa. Yritysmaailman edustaja Kämppi muotoili: Epäonnistuminen on negaatio. Työ on jatkuvaa epäonnistumista josta opitaan. Miten opiskelija siihen oppii, riippuu työnantajasta. Suomi on loistava paikka kokeilla ja sitten lähdetään samantien kaikkialle maailmaan. Olen törmännyt ”liian pienesti” –ajatteluun.  Rahoittajan edustaja Palonen painotti, että EU-rahojen päättämisistä on tarkat kriteerit. Hankkeessa voi olla sisään rakennettuna mitä voidaan tehdä. Työelämälähtöisyys korostuu AMK:ssa. Pitää ajatella jopa pienemmin. PK-yrityksillä ei ole aikaa, resursseja. Sinne tarvitaan matalan kynnyksen instrumentteja. Parland-von Essen toi julki että tavoite on oppiminen. Epäonnistumisesta voi saada pisteitä. On fiksua hajottaa asioita pieniin osiin joissa voi epäonnistua. Millä aikajänteellä mitataan? Jos on fiksuja ihmisiä sillä on vaikutusta vielä 40 vuoden kuluttua sekä ihmiselle itselleen että yhteiskunnalle. Opiskelijan näkökulmasta epäonnistuminen luo uskallusta oppia enemmän, arvioi Peni, kannustetaan siihen. 

Tässä vaiheessa paneelikeskustelua myös yleisö alkoi osallistua: Kokeileminen on luonteva tapa oppia. Taidot oppii harjoittelemalla siis kokeilemalla. Kokeilukulttuuri on luontainen tapa, ei tehdä liian hienoa. Immonen otti tästä kiinni: Ihminen on geeneissä koodattu kokeilemalla oppimaan. Kompleksisissa tilanteissa on feedback-ongelma eli mittaaminen. Kallioinen edellytti että tutkinto pitää tehdä loppuun, koska yhteiskunta satsaa siihen. Yrittämisen kautta on voitava tehdä pisteitä. Yleisöstä täydennettiin: Epävarmuuden sietokyky on oleellista. Olemme jokainen oman osaamisen myyjiä.  Jos yritys tekee alun perin paskaa, niin laatujärjestelmän laatimisen jälkeen se tekee tasalaatuista paskaa. Lisää kuulijoiden ajatuksia:  Yhteistyön vahvistaminen AMK:n kesken on se mitä tarvitaan, ei kilpailla. Parland-von Essen täydensi ajatusta: Avoimuus, yhdessä tekeminen on win-win. Kallioinen toi julki vielä yhden varsin oleellisen näkökulman: Hyvän elämän perään katson. Sivistys kuuluu oleellisesti kuvioon.

Ensimmäisen päivän lopuksi käytiin vielä keskustelua hankkeiden vaikuttavuudesta ja jatkosta. Opetusneuvos Kaunismaa: Miten hankkeista nousevat asiat saadaan osaksi koulutusta? Osaajavalmennus on hyvä. Eero Pekkarinen painotti että yhdessä tekeminen on vahvuus. Sieltä tulee iso vaikuttavuus.  Hannele Salminen toivoi että mahdollisimman laajalle myös muuhun työelämään tiedoksi saatava hanketulokset eli kaikki kynä savuten kertomaan. MAMOKin edustaja luonnehti että oleellista on epäonnistumisen jälkeen toteutuva nousu ja Kaunismaa kytki sen kokonaisuuteen: Se on ohjauskysymys. Suomessa ollaan ohjauskeskeistä, suorittamiskansaa.  Yritysihminen muotoili oleellisen: Tässä tarvitaan etsimistä ja löytämistä, ei sanota epäonnistumisesta mitään. Tarvitaan kerran vuodessa info ympäristölle mitä on tehty tai mitä on meneillään.

Pihalla kuulin kuinka päivän juontajaa kehuttiin sekä sanallisista kyvyistä että miellyttävästä ulkonäöstä, kiva katsella ja kuunnella.

Liikkelle toisen kerran heti aamusta
Tutkimusjohtaja Noora Talsi avasi toisen päivän todeten mm.: Pitää osata tarjota jotain mitä kukaan ei vielä osaa meiltä pyytää. Tarvitaan uskoa ja työtä innovaatioiden syntymiseen; uskoa sekä henkilöiltä että organisaatiolta. Näiden lisäksi tarvitaan sekä aikaa että rahaa.

Tulosten jakamisella aloitettiin aamun ohjelma. Open housen ensimmäisen esimerkin kertoi ”ruotsin opettaja” joka laati ruotsin kertauspaketin yritykselle. Jaksolta tuli myös terveisiä opiskelijoille kerrottavaksi: Työpaikalla pitää ilmoittaa jos menee jonnekin, ei voi vain kävellä pois. Onnistuminen vaatii omaa aktiivisuutta yrityksen sisällä luovimisessa. Myös pienemmät hankkeet opiskelijoille ovat mahdollisia. Markkinointiviestintää Kainuun liitossa oli toinen esimerkki ja kommentti kuuluu: Jakso säteilee vaihdon jälkeiseen aikaan, pitkään. Olin sekä asiantuntijana että oppijana vaihdossa, verkostoitumisen keskiössä. Sen jälkeen minut on valittu erilaisiin työryhmiin ja useita opinnäytetyöaiheita on seurannut opiskelijoita varten.

Ville Korpiluoto kertoi tamperelaisen Demolan toiminnasta ja sai vastattavakseen runsaasti kysymyksiä. Opiskelijavoimin synnytetään tuoreita arvokkaita ratkaisuja. Ei vaadi paljon ohjaustunteja yritykseltä. IPR-käytännöt ovat vaatineet järjestelyjä. Tiimi omistaa projektin tulokset, mutta kumppani voi lisensioida oikeudet myös itselleen. Reilu tapa! Monialaisuus on elinehto, useamman toimialan yhdistämistä tarvitaan, joskus hyvinkin yllätyksellisesti; myös tiimejä myös monikulttuurisesti. Kolme kertaa vuodessa toteutetaan haku projekteille, sitä seuraa tiimihaku. Fasilitaattori toimii tavallaan kuin konsultti, välillä kuin olkapää, ei ota kantaa sisältöön. Opiskelijalle pääosassa on projekti ja siitä saatava kokemus, ei opintopiste tai raha. Oppilaitos saa innovatiivisia projekteja. Kumppanien osalla Demolan ratkaisut eivät korvaa yrityksen omaa R&D&I:tä, mutta edistää sitä tuoreilla näkökulmilla kun toteutetaan tarvelähtöisiä hankkeita. Ideoiden keksintä ei ole ongelma, mutta ideoiden jäsentelyssä osa karsiutuu. Kun tiimi kasataan, sitoudutaan siihen, että tulee jonkinlainen demo jonka työstämiseen keskitytään. Demola löytyy myös Oulusta ja maailmalta useammasta paikasta mm. Meksikossa. Tampereen osalla rahoitus muodostuu seuraavasti: kolme tamperelaista oppilaitosta, kaupunki ja pieninä puroina lisensiointimaksuja yrityksiltä.

Uskottavuus
Ei osata puhua oikeaa kieltä ”tilanteessa tilanteen tavalla”. Autossa matkassa tarvitaan vaatevalikoima täydentämään uskottavuutta eri foorumeilla. Nämä olivat Ursula Hyrkkäsen päällimmäiset opit, kun otsikkona oli Konepajoilta tiedefoorumeille. Moniulotteisen ja kompleksisen työn äärellä mietittävä miten pärjäämme: hyvä vuorovaikutus, yhteistyö, luottamus erilaisissa verkostoissa. Kumppaneita ovat yritykset, kumppaneita löytyy kansallisesti ja kansainvälisesti. Tavoitteena on ”parempaan suuntaan” kehittäminen (mikä se on, kuka määrittelee). Hyrkkänen kertoi pitävänsä erityisen paljon Hevnerin vuonna 2007 esittämästä muotoilusta: meillä on kehittämistyön kohdeympäristö, kehitystyö, tietoperusta. Näitä kolmea aluetta yhdistävät relevanssisykli, TKI-sykli ja ”ankaruus”-sykli. High Impact –tiedejulkaisussa ei mene läpi kehitystyö, vaaditaan tieteellistä tutkimusta. Tieteellinen tutkimus saattaa olla edellytys jotta päästään Horizon –hankkeiden tasolle. On siis taidettava monta kieltä ja osattava ohjata ne myös opiskelijoiden osaamiseksi.

Parasta minusta henkilökohtaisesti oli kuitenkin se hetki minkä vietin SeAMK-Vamk –kaverusten hanketoripöydän äärellä kertoillen ja kuunnellen kuulumisia. Molemmilta tuli ”paluupostissa” LinkedIN-verkostoitumiskutsu, johon vastasin myöntävästi. Havaitsin että molempien kanssa löytyi ainakin 4-5 yhteistä tuttua verkostossa jo ennestään. Niin se on Suomi ja maailma pieni.