Kun pakkopulla alkaa maistua hyvältä – kolmen ammattikorkeakoulun julkaisutoiminnan yhteistyö kukoistaa

Vuonna 2020 meidät, eli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian julkaisutukea antavat asiantuntijat, heitettiin yhteen. Yhteistyömme taustalla oli korkeakoulujemme johdon halukkuus lisätä kolmen ammattikorkeakoulun muodostaman 3AMK-liittouman siihen asti melko niukaksi jäänyttä yhteistä julkaisutoimintaa. Jotta tilanne muuttuisi, sisällytettiin yhteisjulkaisujen määrä 3AMK-liittouman rahoituskauden 2021–2024 opetus-ja kulttuuriministeriölle raportoitaviin tavoitteisiin. Tämän tavoitteen edistäminen annettiin julkaisuasiantuntijoiden eli meidän yhteiseksi tehtäväksi. 

Lähdimme siis yhteistuumin suunnittelemaan toimintaa, joka tukee asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Pian tämä ensimmäinen julkaisuyhteistyön kausi on päättymässä – on siis välitilinpäätöksen aika.

Matkan varrella yhteistyömme on syventynyt ja voimme puhua tiimistä, josta on tullut tärkeä tuki muuten melko yksinäisessä työssä. Meille on muodostunut työyhteisö, jonka kanssa jaamme yhteisiä haasteita ja keskustelemme työn käytännöistä (ks. myös Nyqvist, Laakkonen & Vielma 2022). Organisaatioiden näkökulmasta olemme yhtä aikaa sekä kumppaneita että kilpailijoita, mikä on tunnusomaista strategisille liittoumille (Doz & Hamel 1998). Omasta näkökulmastamme olemme ensisijaisesti kollegoita.

Ylhäältä raamitettu yhteistyö yli organisaatiorajojen on siis ollut erittäin hedelmällistä. Miten onnistuimme tässä?

Heikot lähtökohdat

Tilanne olisi periaatteessa ollut otollinen muutosvastarinnan syntymiselle, sillä meitä julkaisuasiantuntijoita ei kuultu tavoitteessa eikä meidän halukuuttamme yhteistyölle kyselty. Siten muutosvastarintaa ehkäisevästä työntekijöiden osallistamisesta (Korhonen ym. 2002), ei prosessissa ollut tietoakaan. 

Toinen haaste oli tavoite. Yhteistyön rajaaminen tiettyihin osa-alueisiin kuten kirjastopalveluihin tai yhteisjulkaisuihin on yksi johdon käytännön keino vähentää strategisissa liittoumissa syntyviä yhteentörmäyksiä (Doz & Hamel 1998). Meille asetettu tavoite oli selkeä ja rajattu: tietty määrä yhteisjulkaisuja kunakin vuonna. 

Käytännössä meillä ei kuitenkaan juurikaan ollut työkaluja, joilla olisimme voineet tavoitteen saavuttaa. Emme ole esihenkilöitä, joten emme voi kannustaa julkaisemiseen myöntämällä siihen resursseja. Emme myöskään osallistu 3AMK:n yhteisten hankkeiden toiminnan taikka hankkeiden sisäisen työnjaon suunnitteluun, joten emme voineet sisällyttää yhteisjulkaisuja hankesuunnitelmiin. Oikeastaan ainoat työkalumme ovat olleet pieni vuotuinen budjetti sekä oma luovuutemme.

Lisäksi työpisteemme sijaitsevat kolmessa eri organisaatiossa, ja yhteinen työskentelymme on tapahtunut pääsääntöisesti verkon yli. Tämä ei välttämättä ole suotuisin asetelma yhteistyölle, sillä etätyössä on riskinä, että kollegoihin ei tutustu, yhteenkuuluvuus jää heikoksi ja luottamuksen rakentaminen vaikeutuu (Ruohomäki 2024).

Toimiva lopputulos

Tyytymättömän murinan ja vastahankaisen tekemisen sijasta loimme kuitenkin keskustelevan, ideoivan ja inspiroivan työyhteisön. Tärkeitä tekijöitä sen syntymisessä olivat työnantajan meille antama vapaus ja meihin kohdistama luottamus. Rajallisten työkalujemme puitteissa saimme suunnitella itsenäisesti, miten tavoitteen saavuttaisimme. 

Päivittäinen työmme omien korkeakoulujemme julkaisujen parissa ei ollut riippuvainen yhteistyön sujumisesta. Tämä on luultavasti ollut etu, sillä konflikteja syntyy helpommin, jos ryhmän jäsenet ovat liian riippuvaisia toisistaan (Doz & Hamel 1998).Yhteistyömme onkin ollut raikas tuulahdus perusarjen keskellä.

Etätyön haasteita taklasimme järjestämällä myös kasvokkaisia tapaamisia. Tässä auttoi meille myönnetty mahdollisuus lounastaa työnantajan kustannuksella noin kerran vuodessa. Yhteisillä lounailla käsittelimme työasioita, mutta kävimme niiden ohella myös epämuodollisia keskusteluja, jotka hitsasivat meitä porukkana yhteen.  

Merkittävä osa yhteistyön onnistumisessa olikin varmasti myös hyvällä yhteishengellä. Emme ole tarkastelleet työpanosten jakautumista taikka pohtineet hyötyykö joku organisaatio työstämme toista enemmän. Meitä myös yhdistää samanlainen asennoituminen työhön: sitoutuneisuus, kunnianhimo ja tinkimättömyys. Lisäksi tunnemme tätä nykyä myös toistemme elämäntilanteet siviilissä, mikä osaltaan rakentaa luottamusta ja yhteenkuuluvuutta.

Meillä taisi jopa olla mielessämme tilaus tällaiselle kollegiaaliselle yhteistyölle. Julkaisuasiantuntijalla on ammattikorkeakoulussa harvoin enempää kuin yksi tai kaksi kollegaa, ja joskus ei sitäkään. Työ on siten luonteeltaan melko yksinäistä, ja pulmallisten tilanteiden edessä turvana on usein vain oma harkinta tai esihenkilö, joka ei ole käytännön tekemisessä mukana.

Konkreettisia tuloksia: kaksi tietokirjaa

Konkreettisin osoitus yhteistyömme toimivuudesta ja tuloksellisuudesta ovat kaksi hankeviestinnän kirjaa: Hankeviestinnän käsikirja ja Vastuullinen hankeviestintä. Nämä projektit olemme käynnistäneet oma-aloitteisesti ja kutsuneet niihin mukaan ison joukon ammattikorkeakoulujen asiantuntijoita.

Kirjaprojektit ovat antaneet mahdollisuuden tehdä julkaisutyötä nimenomaan oman substanssiosaamisemme lähtökohdista. Tämä on julkaisuasiantuntijalle harvinaista herkkua, sillä talon muiden työntekijöiden substanssiosaaminen liittyy aivan muihin teemoihin. 

Intensiivinen julkaisujen toimittaminen on tarjonnut meille tilaisuuden käydä antoisia ja välillä tiukkojakin keskusteluja, joita on mahdollista käydä vain luottamuksen ilmapiirissä.   Yhteisten julkaisujen toimittaminen myös opetti toimituskuntatyötä käytännön kautta. 

Hankeviestinnän kirjojen artikkelit ovat olleet iso osa yhteisjulkaisujen kokonaistavoitetta. Tavoite saavutettiin kahtena ensimmäisenä yhteistyövuotena, mutta sen jälkeen emme ole tavoitteeseen yltäneet. Yksi syy on se, että tavoitetta on joka vuosi nostettu runsaasti – niin runsaasti, ettei 3AMK-henkilöstön yhteistyö ole syventynyt samaan tahtiin.

Pakkopulla muuttui herkuksi

Jälkeenpäin ajatellen yhteistyömme ennusmerkit olivat varsin huonot: ylhäältä annettu tavoite, arkemme vastikään mullistanut siirtymä etätyöhön, yhteisen työhistorian puuttuminen ja vähäiset työkalut tavoitteen saavuttamiseksi. 

Edellä olemme eritelleet myös niitä tekijöitä, jotka vahvistivat orastavaa yhteistyötämme. Yksi tärkeimmistä lienee kaipuu samaa työtä tekevien kollegojen luo sekä halu kehittää julkaisutoimintaa ja oppia yhdessä. Onnistunut yhteistyö edellyttää joustavuutta, jolloin toimintatapoja voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa.

Yhteistyö näyttää laajenevan. Parin viime vuoden aikana kaikkien Suomen ammattikorkeakoulujen julkaisuasiantuntijat ovat perustaneet verkoston, mistä konkreettisena esimerkkinä on yhteinen tapaamisemme aiemmin tänä vuonna. Kutsuimme yhdessä kollegamme muista ammattikorkeakouluista kuulemaan ja keskustelemaan ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnan rahoituksen muutoksista. Iloksemme 3AMK tarjosi pullat tapaamiseen!