Tekoäly voidaan määritellä systeemin kykynä tiedon oikeanlaiseen tulkintaan, tulkitun tiedon soveltamisena käytäntöön, tulosten arvioimisena suhteessa tavoitteisiin ja taas uudelleen tulkintaan. En ole opettaja enkä tiedä juuri mitään teköälystä tai liiketoiminnasta, joten voinen kuvata tekoälyä hermeneuttisena syklisen etenemisen prosessina tiedon arvoketjussa.
Teköälyyn älyn ja arvon tuo yhä syvenevä merkityksenannon prosessi, jossa liikutaan sellaisenaan lähes merkityksettömästä datasta kohti yhä kontekstualisoidumpaa ja merkityksellistetympää dataa. Jossain vaiheessa ehkä voidaan jo sanoa tekoälyn ymmärtäneenkin jotain. Mutta missä vaiheessa ymmärrys muuttuu viisaudeksi, ja voiko tekoäly olla viisas?
Otetaan käytännön esimerkki siitä, kuinka arkipäivässä data muuttuu ensin informaatioksi, sitten tiedoksi, edelleen ymmärrykseksi, ja lopulta ehkä viisaudeksi.
Katson aamulla kotona ennen kampukselle pyöräilemistä edellisen päivän lehteä aamupalapöydässä, ja tapailen sen outoja merkkejä, viivoja ja pyörteitä. Ensimmäisen mustanharmaan kahvikupin puolen välin tienoilla herään, ja merkinnät muuttuvat informaatioksi: kirjaimiksi, sanoiksi, lauseiksi, joilla on sisäinen järjestys. Informaatio muuttuu välittömästi tiedoksi: ”ulkona sataa”.
Totta tämä lehdestä luettu tieto on silloin, kun ulkona sataa, mutta ehkä se on totta myös aina muulloinkin, koska sisällä harvemmin sataa. Lause on loogisestikin tosi.
Luen siis ”ulkona sataa” aamun lehdestä. (En viitsi katsoa ulos ikkunasta sateiseen marraskuuhun). Se lisää tietämystäni maailman tilasta ja muuttuu osaksi tietojeni kokonaisuutta, ja voin käyttää sitä hyödykseni pukemalla ulos lähtiessäni kumisaappaat ja riisumalla ne taas sisään tullessani, koska tiedän, että ulkona sataa.
Tämän tiedon saavuttaminen ja sen pohjalta toimiminen on vaatinut enemmän tai vähemmän äly ja paljon harjoittelua. Mutta vielä ei olla viisaudessa, ei ehkä ymmärryksessäkään.
Ymmärryksessä ehkä voitaisiin olla silloin, kun kuulen myös puolisoni nousevan ja toteavan ”ulkona sataa”, ja tiedän hänen joutuvan lähtemään flunssasta huolimatta ulos kävellen. Ymmärrän hänen lausumaansa sisältyvän paitsi sekä jo todetun semanttisen tiedon ulkona vallitsevasta asiantilasta, että pragmaattisen tiedon pukeutumisesta, myös tiedon vaimon mielentilasta - ”vituttaa”.
Tässä vaiheessa ymmärrän, että olisi ehkä viisasta jättää puhumatta kumisaappaista ja tekoälystä, ja mennä keittämään hänelle teetä valmiiksi.
Photo by chuttersnap on Unsplash CC0
Klassinen hokema siitä, että viisas tietää, että ei tiedä, voisi kääntyä niin, että joskus on viisasta olla olevinaan tietämättä, vaikka tietää.
Voiko tekoäly olla niin viisas, että jättää tietämättä?
Antti Nyqvist
Kirjoittaja on tietopalveluassistentti Haaga-Helian kirjastossa.
Kommentit