Kristiina Åberg – nainen joka ei pelkää tekemistä

Informaatikko Kristiina Åberg on ollut mukana kirjastotyössä amk-kokeiluvaiheen kiemuroista lähtien. Hän jää eläkkeelle syksyllä, ja meillä hänen työkavereillaan on pulma, miten varmistamme, että hänen tehtävänsä tulevat tehdyiksi.

Kristiinan tehtävälista on hengästyttävä. Hän opettaa tiedonhankintaa liiketalouden opiskelijoille ja muillekin opiskelijoille kahdella kielellä, vetää kirjaston opetustiimiä, vastaa viiden opintopisteen verkkokurssista, työstää opetussuunnitelmaa kirjaston näkökulmasta ja laatii kirjaston tilastot. Mukana myös asiakaspalvelu, turvallisuusvastaavan tehtävä, Keski-Suomen tietopalveluklubin koollekutsujan rooli ja monia muita hommia.

Kristiina osaa pitää paletin koossa:

Työn rikkaus on tehtävien monipuolisuus. Monet opetusideat loksahtavat kohdilleen tehdessäni konkreettisia asioita, esimerkiksi kirjojen korjaamista ja hyllytystä. Olen tykännyt myös järjestää näyttelyitä ja tapahtumia. Ne lepuuttavat hermoja ja auttavat jaksamaan.

Sydämellä tiedonhaun opetus 

Kaikkein antoisinta on kuitenkin opetus. Kristiina valaistui tiedonhaun opetuksen tärkeydestä 1990-luvulla Tampereella Liisa Niinikankaan pitämässä koulutuksessa. Opintomatka Cambridgeen 1995 vahvisti käsitystä tiedonhankinnan ja ammattiaineiden opetuksen integroinnin tärkeydestä.  

-        Osallistuin vuonna 1996 Learning Process and Libraries -koulutukseen, jossa luennoi mm. Carol C. Kuhlthau. Tiedonhankinnan prosessi ja oppiminen kytkeytyvät toisiinsa, mistä kerromme nykyisillekin opiskelijoille. Oppimiseen vaikuttavat myös oppijoiden erilaiset oppimistyylit, hän tähdentää. 

Merkittävänä saavutuksena hän pitää sitä, että jokaisella JAMKin opiskelijalla on tällä hetkellä mahdollisuus harjoitella tiedonhankintaa opintojensa alussa ja opinnäytetyövaiheessa. Kristiina on yksi avainhenkilöistä, jotka lobbasivat ideaa jo 1990-luvulla. 2000-luvulla tavoite saavutettiin koko JAMKin tasolla. Lisäksi tulivat vapaavalintaiset verkkokurssit: suomenkielinen 2003 ja englanninkielinen 2007. 

-        Verkkokurssi on yksi toteutustapa muiden joukossa; se yksistään ei tee ketään autuaaksi. Verkko-opetus sopii vain harvoille ainoaksi opetusmuodoksi, joten face-to-face-vuorovaikutusta tarvitaan edelleen. Uusista välineistä ja menetelmistä huolimatta kohderyhmät pysyvät kuitenkin samoina, koko koulun väki opiskelijoista opettajiin ja muuhun henkilöstöön, hän muistuttaa. 

Myös Opparisaunan – opinnäytetyöntekijän henkilökohtaisen tiedonhaun ohjauksen – aikaansaamisessa Kristiinalla on ollut näppinsä pelissä.

Kristiinan opetusnäkemys on kiteytynyt: – Vaikka pitää säästää, opetuksen laadusta ei kuitenkaan saa tinkiä. Kenkuttaa, jos nyt unohdetaan oppimisen periaatteet, se miten ihminen oppii. Kaikille ei voi opettaa samalla tavalla, vaan on huomioitava kohderyhmän tarpeet ja tietokäyttäytyminen. Eri alojen opetukset on räätälöitävä kunkin alan tarpeet ja tietokäyttäytyminen huomioon ottaen ja hakuesimerkkejä myöten.

Vaikka Kristiina usein kritisoikin tiuhatahtisia tiuhaan tahtiin tulevia muutoksia ja niiden aikataulutuksia, hän on kuitenkin ollut aina ensimmäisenä kokeilemassa kaikenlaista uutta: milloin verkkokursseja tai videoiden tekemistä, milloin e-kirjojen lukulaitteita tai digitarinoiden tekoa.

Miten kemististä tuli liiketalouden informaatikko?

Kristiina on taustaltaan kemisti. Valmistuttuaan yliopistosta hän toimi parikymmentä vuotta opettajana ja pari-kolme vuotta laboratoriotyössä. Hän opetti matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa peruskoululaisille ja lukiolaisille eri puolilla maata, touhusi toimi tutkimusassistenttina yliopistolla ja toteutti jätevesihankkeen Kemiran Vihtavuoren tehtaalla. Pisin opettajan pesti oli Jyväskylän kauppaoppilaitoksella vuosina 1986–1998, jolloin hän opetti tuotetietoa, asiakaspalvelua ja tekstausta. 

Kauppaoppilaitoksen kirjastosta hän alkoi huolehtia vuonna 1992, ensin seitsemän viikkotunnin resurssilla. Kun valtakunnassa alkoi amk-kokeilu, opetushallitus ja TyT järjestivät opettaja-informaatikko-koulutuksen opettajille. Kristiina osallistui siihen parin muun jyväskyläläisen amk-opettajan kanssa. 

–       Uskon, että se kurssi näytti opettajien ja kirjastolaisten yhteistyön tärkeyden. Saimme hyvän tuen oppilaitoskirjastojen kehittämiseen kohti korkeakoulukirjastoja. Olen ollut mukana keskeisessä koulutuksen muutosvaiheessa, hän toteaa. 

Vuodesta 1998 Kristiina on toiminut JAMKin informaatikkona. Luonnontieteellinen tausta antaa mainion lähtökohdan tiedonhankinnan systemaattisuuden painottamiseen. Koska hänellä oli valmiit verkostot liiketalouden henkilöstöön ja osaamista alalta, oli luontevaa, että hän otti huolehtiakseen alan opiskelijoiden tiedonhankinnan opetuksesta. Hyvän kielitaitonsa ansiosta hän sai vastuulleen myös ulkomaalaisten opiskelijoiden opetuksen.

Muistojen ketjuun mahtuu epämiellyttäviäkin kokemuksia. Opetuksen linjanvääntöjen lisäksi lähes vuosittain toistuvat remontit ja muutot ovat rasittaneet. Myös ohjelmistojen, oppimisalustojen, verkkosivujen ja muiden oleellisten työvälineiden jatkuva uudistaminen ovat koetelleet kovintakin ”sissiä”. 

Amk-kirjastoissa tartutaan uusiin tehtäviin nirsoilematta. Kristiinakin sai kerran tehtäväkseen suunnitella JAMKin julkaisusarjaa. Hän ehdotti, että julkaisujen lisäksi olisi myös raportteja ja keskusteluja sekä opinnäytetöitä. Näin on käynytkin, opparit tosin julkaistaan kansallisesti Theseuksessa. 

Kerran ihmettelin, miten kirjat ovat toistuvasti ihan väärissä paikoissa hyllyissä. Sattumalta huomasin, miten yksi opiskelija järjesti niitä omalla luovalla tavalla värin ja koon mukaan. Muistan myös sen kerran, kun päivän ensimmäisenä hommana oli poliisien kutsuminen, sillä kirjastoon oli murtauduttu. 

Kivi joka laulaa, eikä sammaloidu (työkavereiden valitsema intiaaninimi) 

Millainen Kristiina on luonteeltaan? Jos on yli 35 vuotta opettanut lapsia ja nuoria, jopa tarkkislaisia, ei voi olla hiljainen hiiren hissukka.

Monipuolinen työkokemus todentaa ahkeruutta ja vastuuntuntoa. Koulumaailman lisäksi hän on työskennellyt suurkeittiöissä, kahviossa, toimistossa, hotellin vastaanotossa, siivoojana, tavaratalon jouluapulaisena, jäätelömyyjänä ja vesipiirin laboranttina sekä Saksassa vanhainkodin työntekijänä. 

Pyysin työkavereitamme valitsemaan Kristiinalle sopivan intiaaninimen. Yksi niistä oli ”Kivi joka laulaa eikä sammaloidu”. Laulamisesta Kristiina on aina nauttinut. Hän tekee mielellään myös käsitöitä, käy kuntosalilla, hyötypyöräilee, osallistuu itämaiseen tanssiin ja mökkeilee Keitele-järven rannalla. Kotikirjaston täysinä notkuvat hyllyt tarjoavat luettavaa. Kristiina huolehtii osaltaan hoivaa tarvitsevasta sisarestaan. 

Erityistä iloa on tuonut partio, joka on myös kansainvälistyttänyt hänet:

Sain teini-iässä amerikkalaisen stipendin, jolla pääsin seminaariin Sveitsiin Partiotyttöjen Maailmanjärjestön partiokotiin. Ystävystyin siellä kuuden muun maan partiotyttöedustajan kanssa, ja tapaamme edelleen, viimeksi toissa vuonna Hollannissa. 

Seniorikansalaisena Kristiina aikoo vakiharrastustensa lisäksi matkustella, setviä papereitaan ja kirjoittaa vaikkapa JAMKin kirjastoa edeltävistä vaiheista. 

JAMKin historiasta on tehty julkaisu, mutta se, mitä sitä ennen oli, kaipaisi muistiin kirjaamista, hän mainitsee. Hän toivoo, että yhteydenpito työkavereiden kanssa jatkuisi: – Kirjastosta eläköityneitä voitaisiin kutsua mukaan kirjaston tapahtumiin, hän ehdottaa.