Kreodin uusin vahvistus esittäytyy

Syksyllä 2020 tuli työsähköpostiin viesti, jossa haettiin uusia ihmisiä Kreodin toimituskuntaan. Tyypilliseen tapaani innostuin heti, mutta mietin pitkään, haenko vai en. Olin vastikään palannut perhevapaalta takaisin töihin, työtehtäviä oli juuri järjestelty uudelleen ja uusia, isoja kokonaisuuksia tuli vastuulleni.  Pohdin, riittääkö työpäivässä tunnit kaiken hoitamiseen, mutta keskusteltuani esimieheni kanssa ja asiaa itsekseni puntaroituani, päätin hakea.

Ajattelen, että Kreodin toimituskuntaan kuuluminen on sekä itselleni että myös työyhteisölle tärkeä asia ja että raivaan sille tarvittaessa aikaa vaikka työpäivän ulkopuolelta. Kirjoittaminen on aina ollut minulle luonteva tapa ilmaista itseäni ja suorastaan rakastan muiden kirjoittamien, monimutkaisten tekstien selkeyttämistä. Näistä ominaisuuksista toimituskuntatyössä ei varsinaisesti haittaa ole, joten hain, tulin valituksi ja tässä olen. 

Olen siis Noora Kontturi, tietoasiantuntija Karelia-ammattikorkeakoulussa. Olen alun perin kotoisin Päijät-Hämeestä, mutta kirjallisuuden opiskelu yliopistossa kuljetti minut Pohjois-Karjalaan jo parikymmentä vuotta sitten ja tänne olen juurtunut. Kareliassakin olen työskennellyt jo yli 10 vuotta.

Työhöni kuuluu tyypilliseen amk-kirjastolaiseen tapaan monenmoista. Vastaan sote-alan tiedonhankinnan opetuksesta, toimin asiakaspalvelun eri tehtävissä ja opettelen pikkuhiljaa kirjastojärjestelmämme Alman ylläpitotehtäviä. Tänä vuonna liityin mukaan myös Karelian oman verkkolehden toimituskuntaan, joten yksipuolisiin tehtäviin ei todellakaan pääse kyllästymään! Kreodissa toimin Karelian ja Savonian aluetoimittajana.

Vapaa-aikani kuluu aika pitkälti kotona perheen parissa, siitä pitävät kolme alle kouluikäistä lasta ja jatkuvasti pientä tai isompaa remonttia kaipaava vanha hirsitalo huolen. Jos jokunen tunti omaa aikaa jostain löytyy, kädessäni on usein kirja tai neulepuikot (tai puhelin, jos ihan rehellisiä ollaan). Pidän myös hyvien tv-sarjojen katselusta ja pelikonsoleilla pelaamisesta, mutta varsinkin pelaamiselle aikaa löytyy ihan liian harvoin.

Normaalielämässä keikoilla käyminen ja livemusiikki ovat minulle tärkeitä henkireikiä, mutta sattuneesta syystä tämä harrastus on ollut viimeisen vuoden ajan tauolla. Yritän paikata aukkoa kuuntelemalla mahdollisimman paljon musiikkia muuten, mutta eihän se sama asia ole. Rakastan myös Legoja ja tämän harrastuksen voin onneksi jakaa lasten kanssa. Sitä lapset eivät kuitenkaan tiedä, että äidillä on myös ihan oma legokokoelma…