Kreodin joulunumero kokoaa syksyn annin ja koeajaa Discoveryn

Pohdin kovasti, että mistä haluaisin kirjoittaa tähän joulu-Kreodiin. Aloitin jo kertaalleen haastavasti korkeakoulupolitiikasta, jossa toisaalla hihkutaan avoimen tieteen ja tutkimuksen voimaan nostaa Suomi nousuun ja toisaalla vaaditaan leikkauksia, säästöjä ja moititaan tuhlailusta ja tuottamattomuudesta. Korkeakouluissa toteutetaan uudistuksia, organisaatiomuutoksia ja yt-neuvotteluita. Aikaa todelliselle työn tekemiselle ja siihen, että mietimme yhdessä miten saavutamme tavoitteet, joita korkeakouluille on asetettu tyyliin vähemmällä enemmän, tuntuu olevan koko ajan vähemmän.

Korkeakoulujen johdot kiskovat hätäjarruista ja henkilöstöt uupuvat huonojen uutisten aallokoissa. Surkeata. Itse asiassa surkeinta on se, että inhimillisyys usein unohtuu. Jokainen opiskelija, joka valmistuu tai keskeyttää, on ihminen, jolle kuuluu jotain, jonka elämä on itsessään arvokas. Jokainen irtisanottu tai työnsä pitävä htp-henkilö tai opettaja, on ihminen, joka huolehtii itsestään ja läheisistään päivittäin ja jonka elämä on myös itsessään arvokas. Tämä olisi asia, joka pitäisi huonojen uutistenkin keskellä muistaa. Sitä kautta löytyvät myös ratkaisut, jos pääsemme yhdessä miettimään, miten voimme tehdä asiat paremmin ja tehokkaammin. Syyllistäminen ei auta ketään.

Yhtälailla totta on, että korkeakouluilla on ollut lihavia vuosia. Ymmärrän hyvin, että kiristettävä on, kun raha ei riitä kaikkeen. Mutta sitä en ymmärrä, että poliittiseen puheeseen nousee fraaseja, jotka halventavat, alentavat ja aliarvioivat korkeakoulutusta ja tutkimusta. Se kuulostaa siltä, että sivistymättömyys on arvostettavaa. Ja samaan aikaan se on täysin ristiriitainen vaikkapa att-hankkeen kanssa.

Kirjastot säästävät mm. lehtilistojaan karsimalla. HY:n lopetetut lehdet julkaistiin netissä ja jaoin sen omalla face-sivullani ja sain siihen vähän keskusteluakin aikaiseksi. Lopetettujen lehtien lista ei varmaan ole mikään murskajuttu, mutta entäs jo joudutaan lopettamaan vaikka kaikki, kun kaikkien kirjastojen ongelma on lehtien vähäinen käyttö. Ainakin niin luulen. Eli yhteisellä ponnistuksella pitäisi siihenkin keksiä jotain. Kaikkea ei saa e-lehtinä mutta pitäisikö saada, olisiko se ratkaisu. Selkeästi se tiivis kollegialisuus opettajien kanssa nousee taas arvoon arvaamattomaan näissä meidänkin töissä.

Ei tullut kepeätä joulupääkirjoitusta, mutta silti kaikille leppoisaa joulun aikaa, tässä on hyvä höngähtää!

Hanna-Riina Aho