Korkeakouluyhteisön tiedollinen hyvinvointi pulppuaa tietomaisemassa

Opiskelijoiden yksilöllisten lähtökohtien huomioiminen haastaa yhä enemmän kirjaston palveluiden suunnittelua. Viime aikoina huomion kohteena ovat olleet erityisesti kansainväliset opiskelijat, muuta kuin tutkintoa suorittavat sekä eri terveysnäkökohdat, esimerkiksi neurokirjolla (Kirjastot.fi 2024) olevat opiskelijat. Erilaiset ryhmät haastavat kirjastoa laajasti tilojen, välineiden, laitteiden, järjestelmien, verkkopalveluiden, aineistojen, ohjauksen sekä atmosfäärin ja vuorovaikutuksen osalta. Opiskelijoita ei nähdä enää yhtenäisenä tutkintoa suorittavana joukkona, vaan yksilöinä, joiden lähtökohdat ja tarpeet tulee tunnistaa palveluita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Miten tuodaan normaaliin arjen toimintaan ja asiointiin moninaisuus tavalla, joka kohtelee opiskelijoita yhdenvertaisesti ja kannustavasti heidän omista lähtökohdistaan käsin? Artikkelissa pohditaan Tietomaisema-konseptin kehittämistä, jossa keskeisenä on opiskelijoiden ohjaus ja tiedollinen hyvinvointi.

Kirjastoyhteisön lempeä ja kokonaisvaltainen tiedollinen hyvinvointi

Tuoreessa julkaisussa The Kind Librarian Helena Rimmer (2024) pohtii lempeyttä ja hyvinvointia kirjastoyhteisössä kokonaisvaltaisesti: “… libraries are not just centres of learning but also hubs of holistic wellbeing.” Ajatuksena on, että kirjastohenkilöstön toiminta ja vuorovaikutus vaikuttavat myös toimintaympäristön hyvinvointiin. Ensimmäisessä luvussa Rimmer tuo esiin taustoja, teorioita ja tutkimuksia hyvinvoinnista. Toisessa luvussa perehdytään kokonaisvaltaiseen lempeään ja hyvinvoivaan kirjastoyhteisöön. Kolmannessa ja neljännessä luvuissa pohditaan johtamisen ja muutoksen näkökulmia sekä tulevaisuuden visioita. Kirjastoyhteisö nähdään lempeyttä ja hyvinvointia (kindness and wellbeing) lisäävänä voimavarana, jota kannattaa aktiivisesti ylläpitää, vahvistaa ja muokata. Kirja juontaa osaltaan nonviolent communication -ideologiaan, joka on amerikkalaisen psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin (2003) kehittämä vuorovaikutusprosessi.

Kirjastot koetaan hyvinvointia lisääväksi tekijäksi, mutta mikä on kirjastojen rooli ja tehtävä hyvinvoinnin edistämisessä. Korkeakouluissa on monia toimijoita, jotka huolehtivat opiskelijoiden hyvinvoinnista, esimerkiksi terveyden tai yhteisöllisyyden toimin, joissa kirjastolla ei välttämättä ole lisäarvoa tuottavaa roolia. Suomessa kuten muuallakin Euroopassa on viime vuosina havaittu nuorten hyvinvoinnin heikkenemistä (Nuorisobarometri 2023, 2024; Cuppen & al. 2024). Suurin osa nuorista voi hyvin, mutta kasvava joukko ei ole tyytyväinen elämäänsä. Vuosikymmenen alussa vallinnut pandemia syvensi monen nuoren huonovointisuutta. Lisäksi pandemia kiihdytti verkkopalveluiden ja digitaalisuuden kasvua yhteiskunnassa ja opinnoissa, mikä osaltaan on lisännyt haasteita. Opetus- ja kulttuuriministeriö onkin rahoittanut hankkeita sekä patistanut korkeakouluja tekemään toimenpiteitä opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi (OKM 2021).

Tutkimuksissa on pyritty selvittämään kirjaston roolia hyvinvoinnissa, mutta sitä ei ole vielä kyetty kovin hyvin jäsentämään (Puttonen 2024). Kirjaston tehtävänä on vaikuttaa oppimiseen mahdollistamalla pääsy tietoon muun muassa aineistojen, järjestelmien, laitteiden, välineiden, tilojen ja vuorovaikutuksen avulla, jolloin tiedollisen hyvinvoinnin lisääminen kuluu luontevasti korkeakoulukirjaston rooliin. Tiedollinen hyvinvointi voikin olla keskeinen ja merkittävä opiskelijoiden hyvinvointia tukeva tekijä.

Päädyimme omassa kirjastossamme käyttämään tiedollinen hyvinvointi -käsitettä käytännön kokemuksen ja pohdinnan kautta. Käsiteltyämme vuosien myötä erilaisia korkeakoulun raportteja ja palautteita, joissa opiskelijoiden hyvinvointi nousi keskeisesti esille, pohdimme omaa rooliamme hyvinvoinnin tukemisessa. Intuitiivisesti ajatellen meillä on roolia, mutta emme tunnistaneet, minkälainen se olisi konkreettisesti. Erään tietoasiantuntijan lausahdus ”Eihän meidän vastuullemme voi sälyttää opiskelijoiden koko hyvinvointia” havahdutti meidät lopulta miettimään omia lähtökohtiamme. Miksi opiskelijat tulevat kirjastoon ja antavat hyvää palautetta. Pohdinnan tuloksena löysimme roolimme ja tunnistimme tehtävämme arjen toiminnassa sekä annoimme sille nimen tiedollinen hyvinvointi.

Tiedollinen hyvinvointi on Tietomaisema-konseptin keskeinen elementti

Tietomaiseman konseptissa ohjaaminen ja vuorovaikutus ovat keskeisiä toimintoja, joilla pyrimme tuottamaan tiedollista hyvinvointia. Olimme työstäneet konseptia jo aiemmin ohjauksen kehittämisen yhteydessä, muun muassa Helariutta ja kumppanit (2024) määrittelivät Lloydiin (2006, 2010) perustuen Tietomaiseman käsitettä ohjauksen näkökulmasta seuraavasti:

”Informaatiolukutaito syntyy monimutkaisista kontekstisidonnaisista käytännöistä, prosesseista ja vuorovaikutuksesta, jotka mahdollistavat pääsyn sosiaalisiin, fyysisiin ja tekstimuotoisiin tietolähteisiin. - Informaatiolukutaito tulee määritellä kyvyksi tietää, mitä tietomaisemasta löytyy, ja ammentaa siitä merkityksiä sitoutumalla, osallistumalla ja kokemalla tietoa.” 

Lähdimme kehittämään konseptia laajemmin ja määritimme siihen sisältyväksi ohjaamisen kohteita: verkossa ja fyysisessä kirjastossa olevat tilat, välineet, järjestelmät ja aineistot, mukaan lukien perinteinen painettu kirjallisuus, verkossa oleva e-aineisto sekä avoimet oppimateriaalit ja datat. Tiedollista hyvinvointia luomme ohjaamisen lisäksi kohtaamisilla, vuorovaikutuksella ja atmosfäärillä. 

Käynnissä olevassa kehityksessä korkeakoulukirjastot hallinnoivat yhä useammin myös avoimia oppimateriaaleja ja dataa, joita ammattikorkeakoulun hankkeissa ja toiminnassa tuotetaan. Tietomaisema voidaan käsittää laajemminkin yhteisön tai yksilön näkymänä tiedollisiin elementteihin, joita voivat Hakkaraisen ja kumppaneiden (2012) mukaan olla erilaiset artefaktit, esimerkiksi informaatio, data, käsitteet, tuotteet, ideat, teoriat, konseptit, suunnitelmat, käytännöt, työvälineet tai kanavat. Osa näistä on perinteisesti kuulunut kirjaston tuotevalikoimaan, mutta osa ei kovin hyvin istu kirjaston hyllylle aakkostettavaksi. 

Hakkarainen ja kumppanit (2012) nostavat esiin ideoiden, prototyyppien, konseptien ja suunnitelmien maailman, jotka ovat ammattikorkeakouluillekin luontaisia tuotoksia. Tällainen hankkeissa tuotettu data voi siten sisältyä Tietomaisemaan osana datanhallintaa. Kiinnostavaa on esimerkiksi pohtia tällaisten datasettien metatietoja. Millä tavalla ammattikorkeakoulujen hankkeissa tuotettua kehittämisdataa voidaan parhaiten kuvata ja tallentaa metatietoina? Tietomaisema onkin hyvä konsepti pohtia laajemmin, mikä on kirjaston rooli ja tehtävä nyky-yhteiskunnassa, jäsennämmekö ja hallinnoimmeko kirjallisuutta vai laajemminkin tietotuotteita. 

Tietomaisema-konsepti haastaa kirjaston roolia ja tehtävää nyky-yhteiskunnassa 

Kuviossa 1 olemme mallintaneet Tietomaiseman käsitettä. Toiminnan pääpaino on ymmärtää opiskelijan yksilöllistä tietomaisemaa ja vahvistaa hänen kyvykkyyttään toimia korkeakoulussa sekä myöhemmin työelämässä ja yhteiskunnassa. 

Samalla tuemme Laurean henkilöstöä siten, että heillä on välineitä ja mahdollisuuksia omalta osaltaan edistää opiskelijoiden oppimista sekä työelämään ja yhteiskuntaan kasvamista. Pohdimme tietoperustaa opettajien kanssa yhteistyössä siten, että käytössä on uusin tutkittu tieto. Lisäksi ohjaamme henkilöstöä lisenssien, tekijänoikeuksien, saavutettavuuden, aineistonhallinnan, julkaisemisen, oppimateriaalien avaamisen ja vaikkapa Kopioston käytäntöjen haltuun ottamisessa.

Pyrimme vaikuttamaan myös Laurean kumppaneiden Tietomaiseman kehittymiseen esimerkiksi hankeyhteistyön sekä kansallisten ja kansainvälisten verkostojen kautta. Näemme myös, että meillä on roolia kansalaisosallisuuden ja demokratiakehityksen prosesseissa. Nämä ovat kehittyviä uusia osa-alueita toiminnassamme, ja roolin määrittely on vasta alkuvaiheessa. Myös kumppaniyhteistyössä on keskeistä, pohtia, miten yhteistyömme hyödyttää opiskelijoidemme tiedollista hyvinvointia.

Kuvio 1: Opiskelijoiden, henkilöstön ja kumppanien tietomaisemat. (kuvio: Hanna Lahtinen).

Tietomaisema-konsepti toteuttaa osaltaan Laurean uuden strategiakauden 2025–2035 (Laurea 2024) tavoitteiden saavuttamista. Konsepti määrittää roolia strategian toteuttamisessa ja sisältää siitä nousevia painopisteitä, muun muassa opiskelijoiden osaaminen, hyvinvointi ja työllistyminen, kestävä kehitys, kansainvälisyys sekä digitaalisuus- ja teknologiakehitys. Konsepti integroituu osaksi pedagogiikkaa sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Konkreettisena toimena on esimerkiksi osallistua käynnistyvään opetussuunnitelmien uudistamistyöhön, jossa tietoasiantuntijoiden roolina on muun muassa tukea koulutusalojen tutkitun tiedon perustaa ja tulevaisuuden ennakointia. 

Tietomaisema-konseptia kehitetään toimintaympäristöön soveltuvaksi. Keinoina hyödynnämme ohjaamista osallistamista, vaikuttamista ja arviointia. Seuraamme opiskelijoiden tyytyväisyyttä toimintaan ja palveluihin muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön AVOP-kirjastokysymyksen (ammattikorkeakoulujen valmistumisvaiheen opiskelijapalautekysely), ammattikorkeakoulukirjastojen käyttäjätyytyväisyyskyselyn sekä ohjausmäärien kehittymisenä. Lisäksi seuraamme henkilöstön julkaisumäärien ja laadun sekä avoimen tieteen ja tutkimuksen kypsyystason kehittymistä. Indikaattoreiden avulla pyrimme hahmottamaan korkeakouluyhteisömme Tietomaisemaa ja tiedollista hyvinvoinnin tilaa.