Kirjasto on kampuksen sykkivä sydän! Ajankuvia kirjastouran varrelta

Haaga-Helian tietoasiantuntija Suvi Korpi jää eläkkeelle tänä kesänä. Suvilla on takana pitkä kirjastoura eri sektoreilla sekä näköalaa ammattikorkeakoulukirjastoihin niiden koko olemassaolon ajalta. Haastattelin Suvia viimeisenä työpäivänä kesäisessä Porvoon kahvilassa. Keskustelusta piirtyi kuva vahvasta osaamisesta ja alan muutoksesta.

– Vuonna 1978 tulin ensimmäistä kertaa kirjastoon töihin. Se oli Vallilan perinteinen sivukirjasto. Johtaja esitteli kirjastoa hyllyluokkien kautta niin, että numerot vilisivät silmissä. Tuli tunne, että onkohan tämä nyt sitten kuitenkaan oma alani. Siitä se lähti, enkä olisi ikinä arvannut, kuinka monipuolinen ja vaiherikas kirjastoala on ollut, Suvi kertoo ensimmäisestä työpaikastaan.

Suvi Korpi on tehnyt pitkän työuran, johon on mahtunut niin Helsingin kaupunginkirjaston eri toimintoja, Suomen Pankin kirjasto, Kansallisosakepankin ja Merita-pankin kirjastot sekä ammattikorkeakoulukirjaston perustaminen ja kehittämisvaihe.

– Tärkeintä on aina ollut kuitenkin ihmiset, kokoelmien ja ohjauksen takana.

Kaupunginkirjaston maailma

Kirjastoala oli 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa aika erilainen tietomaisema kuin nykyisin. Aineistoja haettiin kortiston kautta ja kirjastokortit kuvattiin lainattaessa. Yhteiskunta heijastui kirjaston toimintaan:

– Lauttasaaressa oli arvonsa tuntevaa asiakaskuntaa. Asiakkaat istuivat tärkeinä ja odottivat, että työntekijä hakee. Työntekijät olivat ylpeitä omista kanta-asiakkaistaan, joista moni oli yhteiskunnan silmäätekevä. Nuoren työntekijän näkökulmasta tämä tuntui erikoiselta.

– Toisaalta keskiluokkaisen Töölön kirjastossa oli usein järjestyshäiriöitä. Syynä oli, että Itä-Helsingistä tultiin Hesperian puistoon tappelemaan ja sitten kirjastoon lämmittelemään, Suvi kertoo.

Tosin sama sosiaalinen rooli on säilynyt kaupunginkirjastossa: edelleenkin moni kirjastoasiakas tulee seurustelemaan kirjastoon. Se on näkynyt Suvin mukaan kaikissa kaupunginkirjaston yksiköissä, niin Lauttasaaressa, Käpylässä, Töölössä kuin kirjastoauto-osastollakin: kirjastossa on mukava olla.  

Ylpeys innovaatioista

Kirjastoissa on aina ollut ylpeyttä uusista innovaatioista, oli kyse sitten kirjastokorttien kuvaamisesta 70-luvun lopulla tai myöhemmin tietokoneiden käyttöönotosta.

Erityisesti mieleen on jäänyt LA-puhelimen tulo kirjastoautoihin: LA-puhelimen avulla kirjastoautot olivat yhteydessä kirjastoautojen keskukseen. ”Kuuleeko kirjastoauto-osasto”, kutsuttiin keskusta ja kerrottiin kirjan tiedot ja se, mistä se halutaan noutaa. Järjestelmä oli oikeastaan vähän sama kuin nykyinen verkkovaraus ja kirjojen kuljetus kirjastojen välillä.

Toisaalta kun tuli talvi ja kirjastoauto juuttui hankeen, oltiin lapioimassa.

Asiakkaan kannalta kirjaston käyttö oli varmasti hankalaa: kortiston käytön logiikka aukeni pienelle osalle ja kaikki eivät osanneet aakkosia. Apua tarvittiin paljon kirjojen löytämiseen. Kokoelmaa ei juuri nostettu esille eikä näyttelyitä rakennettu.

Ei markkinointia kirjastoon!

Kaupunginkirjastossa oli kirjastonhoitajia, kirjastovirkailijoita tai kirjastoapulaisia. Virkailijoilla ja apulaisilla ei usein ollut mitään koulutusta tai he olivat ylioppilaita tai keskikoulun käyneitä. Tittelit olivat tärkeitä ja se, kuka saa tehdä mitä. Kynsin hampain pidettiin kiinni tietyistä ns. hyvistä töistä, kuten asiasanoituksesta.

Siksi oli tärkeää hankkia koulutusta.

Suvi aloitti Suomen Liikemiesten kauppaoppilaitoksessa kirjastoalan opinnot. Kirjastomerkonomin koulutus oli uutta vuonna 1983, kun Suvi valmistui. Kirjastoissa uusi tutkinto herätti hämmästystä, paikoin närkästystäkin: ”Tuleeko nyt kaupallisuus ja markkinavoimat kirjastoonkin!”

Pankkimaailman kirjastotyö

Suomen Pankin kirjastotyö oli varsin erilaista kuin kaupunginkirjastossa, asiantuntijatyötä. Ulkopuolisia asiakkaita ei ollut.

Suvi kertoo, että hänen yhtenä tehtävänään oli koota uutiskatsausta tutkijoille varsin erityisellä tavalla. Kirjastolla oli Reutersin ticker-kone, joka tuotti jatkuvalla syötteellä Reutersin lähettämiä uutisia ja tiedotteita syötteenä. Tästä tietovirrasta haettiin ennalta määriteltyjä teemoja ja ne leikattiin ja liimattiin paperille. Nämä paperit sitten kopioitiin ja vietiin jakoon tutkijoille aamulehtien mukana.

Suvi siirtyi Suomen Pankista Kansallisosakepankkiin (KOP) kirjastonhoitajaksi ja toimi siellä vuosina 1987–96. SYPin ja KOPin fuusion jälkeen fuusion tuloksena syntyneessä Merita-pankissa työ muuttui kireämmäksi.

Tuntui, että oli aika siirtyä muualle.

Ammattikorkeakoulukirjastoa perustamassa

- Joulun välipäivänä 1996 avasin ensimmäisen kerran Porvoon matkailualan oppilaitoksen oven. Rehtori Sirkka Starck pyysi istumaan keinutuoliin ja lähti itse hakemaan kahvia. Hän lupasi ottaa yhteyttä, mikäli projektin rahoitus järjestyy. Olin heti valmis vaihtamaan vakituisen kirjastonhoitajan työn Helsingistä epävarmaan projektityöhön Porvoossa. Arki alkoi yhtä aikaa ensimmäisten amk-opiskelijoiden kanssa, kertoo Suvi.

Oli iso elämänmuutos muuttaa Helsingin keskustasta töihin Porvooseen. Suvi aloitti vuonna 1996 Helian väliaikaisen toimiluvan saaneessa ammattikorkeakoulussa Porvoon vanhan Naisopiston entisissä tiloissa Pomo-talossa. Hän tuli yksin perustamaan ammattikorkeakoulukirjastoa.

– Opiskelijat selasivat silloin ajankohtaisia saatanapalvontasivuja kirjaston koneilla. Välillä tuntui, että olin tullut ojasta allikkoon paimentamaan opiskelijoita nettipoliisina.

Kirjastolla oli alusta asti korkea käyttöaste. Kun tilaan saatiin viisi tietokonetta, kaikki halusivat käyttää niitä. Aukioloajat olivat pitkät, ilta kahdeksaan asti. Aluksi oli kortisto. Kirjastojärjestelmä otettiin pian käyttöön, PrettyLib, ja yhteistyö AMKIT-konsortion kanssa toi yhteisen Voyager-järjestelmän 2000-luvun alussa.

– Nopeasti tutustuin amk-sektorilla voimakkaisiin persoonallisuuksiin, vahvoihin naisiin. Työyhteisössä oli innostunut henki. Uutta ja mullistavaa oli tulossa. Tässä saattaa olla potentiaalia, aloin miettiä, Suvi kertoo alun tunnelmista.

Yhtenä päivänä arkkitehti soitti ja kysyi: ”Mitä mieltä olet, jos Laurea tulee samaan kirjastoon?” Porvoo campus kirjasto yhdessä Laurean kanssa avattiin syksyllä 2012.

Opiskelua koko työelämän ajan

Opinnot eivät jääneet kirjastomerkonomin tutkintoon. Vuonna 1996 Suvi meni ensimmäisten joukossa ammattikorkeakouluun opiskelemaan Pasilaan ja valmistui 1999 tradenomiksi. Tämän lisäksi hän opiskeli Otaniemessä lyhyen informaatikkotutkinnon ja info-yrittäjyystutkinnon. Ammattikorkeakouluopinnot täydentyivät ylemmällä tradenomitutkinnolla vuonna 2009.

Lisäksi Suvi suoritti ammatillisen opettajan opinnot vuonna 2018 ja sitä ennen hän  oli tehnyt ratkaisukeskeisen lyhytterapian opintoja laajan kokonaisuuden.

Kuinka olet työn ja perheen lomassa jaksanut opiskella näin paljon ja usealla vuosikymmenellä?

– Olen tykännyt opiskella, opiskelu on ollut omaa aikaa. Ja jos ollaan rehellisiä, työmaailma on myös aina kaivannut titteleitä. Varmasti jatkan nyt eläkkeelle jäätyäni itseni kehittämistä. Opiskelussa on löytänyt samanhenkisiä ihmisiä ja luonut samalla verkostoja, joista on ollut hyötyä.

Kirjasto-osaamisen ja tilan muutos

Pitkään kirjastohenkilökunta ohjasi löytämään kirjat. Asiakaspalvelutiski oli iso. Uran alussa osaamisen vaatimus kohdistui enemmän kokoelmaosaamiseen, ammattikorkeakoulun myötä ohjaamiseen ja koordinointiosaamiseen.

Helian alkuaikoina tietokantoja ei vielä ollut paljon, Helsingin kauppakorkeakoulun Helecon-kantoihin tehtiin valmiiksi hakuja opiskelijoille ja henkilökunnalle. Ensin oli vain muutama kone, joista pääsi tietokantoihin. 2000-luvun alussa alkoi tiedonhankinnan opetus ja ohjaus.

AMK-kirjaston myötä opiskelijat muuttuivat vähitellen omatoimisiksi. Suvin oma suhde tiedonhankinnan opetukseen ja ohjaamiseen on kahtalainen: Ohjaaminen on mielekästä työtä, mutta isot ryhmät, joissa ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita tiedonhausta ovat usein uuvuttavia.  

– Koko ammattikorkeakoulun ajan tärkeintä on ollut yhteistyö substanssiaineiden opetuksen kanssa. Jos se ei toimi, ei toimi tiedonhankinnan opetuskaan. Tiedonhankinnan opetuksen ja ohjauksen lähtökohta on substanssiaineen opetuksen vaatimuksissa, Suvi summaa.

Kirjastotilan merkitys ei ole enää sama kuin aikaisemmin, toteaa Suvi, jonka oma YAMK-opinnäytetyö koski tilan kehittämistä. Opiskelijat työskentelevät verkossa, kirjastot ja kampukset hiljenevät. Verkkoaineistojen käyttö on hyvä asia, mutta samalla kehitys tuo yksinäisyyttä.

– Toivottavasti jatkossakin kampuksella on tilaa työskennellä ja jutella ihmisten kanssa. Haluaisin nähdä, että tilan kehittämisellä on jatkossakin merkitystä.

Onko eläkkeellä tarkoitus jatkaa myös opiskelua tai siirrytkö miehen firmaan päätoimisesti?

– Yksi sivu elämässä on nyt kääntynyt. Luottavaisesti katson tulevaisuuteen! Vietän ensin kesän Pellingissä lomaillen, sen jälkeen on aika suunnitella uutta tavoitteellista toimintaa.