Kestävä kehitys opinnäytetöissä – tiedontarve, mittarit ja seuranta

Haaga-Heliassa on alettu seurata vastuullisuus- ja kestävä kehitys -aiheisia opinnäytetöitä. Tässä artikkelissa kerromme, miten opinnäytetyöt liittyvät ammattikorkeakouluissa tehtävään työhön vastuullisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseksi, ja miten seuranta on käytännössä toteutettu hyödyntäen julkaisuarkisto Theseusta.

Vastuullisuuslupaukset ohjaavat toimintaa

Haaga-Helia on tehnyt neljä vastuullisuuslupausta edistääkseen kestävää kehitystä. Tärkein vastuullisuuslupaus liittyy opetukseen. Haaga-Helia on sitoutunut kouluttamaan ammattilaisia, jotka osaavat omalla toiminnallaan edistää taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä työelämässä ja yhteiskunnassa. Muut vastuullisuuslupaukset liittyvät kestävää kehitystä edistävään TKI-toimintaan, ympäristöjalanjäljen pienentämiseen sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointiin. (https://www.haaga-helia.fi/fi/vastuullisuus)

Vastuullisuuslupaukset noudattavat ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston ARENEn kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman viitekehystä (Arene 2020). Haaga-Helia myös kehittää vastuullisuuden raportointia Arenen kestävän kehityksen viitekehyksen mukaisesti, ja ensimmäinen julkaistu vastuullisuusraportti käsittelee vuotta 2023 (Harmaala et.al 2024).

Mittarien seuranta edistää vastuullisuuden johtamista

Raportoinnin kehittäminen auttaa ymmärtämään, missä mennään vastuullisuuslupausten kanssa. Määrälliset mittarit mahdollistavat määrällisten tavoitteiden asettamisen, ja seurattavaksi valittavien mittarien on parhaiten ohjattava haluttuun lopputulokseen. Mittarit helpottavat kestävyystyön johtamista sekä vastuullisuustoimien ja -lupausten toteutumisen seurantaa.

Haaga-Helian tärkeimmässä vastuullisuuslupauksessa olennaisinta on, miten opiskelijat osaavat edistää vastuullisuutta. Seurantaa ja mittareita kehitetään siis etenkin tämän osalta. Tavoitteena on seurata, miten opiskelijoiden osaaminen kehittyy ja osaavatko opiskelijat edistää ja tehdä vastuullisuustoimia. Osaamisen kehittymistä voi seurata esimerkiksi mittaamalla, kuinka monta opintopistettä kukin opiskelija saa vastuullisuusaiheista ja kuinka monta vastuullisuusaiheista opinnäytetyötä korkeakoulussa on tehty. Olettamus on, että sitä paremmin opiskelija osaa edistää vastuullisuutta, mitä enemmän hän on sitä opiskellut.

Vastuullisaiheisten opinnäytteiden seuranta

Yksi tärkeä keino opiskelijoille edistää vastuullisuutta opintojen aikana on tehdä vastuullisuusaiheinen opinnäytetyö.  Vastuullisuus on lisätty opinnäytetöiden arviointikriteereihin eli vastuullisuusaiheisesta opinnäytetyöstä voi saada jonkin verran paremman arvosanan. Lisäksi vastuullisuusaiheiseen opinnäytetyöhön kannustetaan kurssilla, jossa annetaan valmiuksia opinnäytetyön tekemiseen sekä opinnäytetyön aiheen valintaan. Mutta kuinka seurata vastuullisuusaiheisten opinnäytteiden määrää käytännössä?

Kirjaston tietoasiantuntijalle  tuli uusi tehtävä seurata, kuinka paljon vastuullisuusaiheisia opinnäytetöitä tehdään vuosittain AMK- ja YAMK-tutkinnoissa. Vastuullisuusaiheisten opinnäytetöiden seuranta edellyttää vastuullisuusaiheisten opinnäytteiden tunnistamista. Se vaatii opinnäytetöiden sisällön kuvailua ja temaattista luokittelua sisältöön perustuen, eli tässä tapauksessa sen mukaan, liittyykö aihe vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen vai ei.

Kestävä kehitys ja vastuullisuus -aiheisten aineistojen tunnistamisen problematiikkaa on pohdittu erityisesti tieteellisen julkaisemisen puolella, missä on noussut tarve tunnistaa kestävän kehityksen tavoitteisiin (Sustainable Development Goals, SDG) liittyvää ja niitä edistävää tutkimusta. Tieteellisten julkaisujen luokittelemisessa tarve on siis vielä tarkempaan tunnistamiseen kuin tässä opinnäytetöiden kohdalla. Vaikka tarkkuus on eri, on problematiikka tieteellisten julkaisujen ja opinnäytteiden kanssa samanlainen. Nostamme alle aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta kaksi keskeistä kohtaa.

Ensimmäinen, ja yleisluontoisempi, on ymmärrys kestävästä kehityksestä ja tutkimuksen suhde kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tässä kysymys on siis siitä, kuinka kestävä kehitys ja vastuullisuus ymmärretään ja mitä sen edistäminen tarkoittaa erilaisissa käytännöllisissä konteksteissa. (Rafols 2020, Rafols 2021.) Tästä esimerkkinä voi pohtia, liittyykö kaikki koulutuksen kehittämiseen liittyvä tutkimus avoimen, tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen tavoittelemiseen (SDG 4)? Entä onko suomalaisessa kontekstissa koulutuksen tasa-arvoon ja laatuun liittyvä tutkimus samanlaista vai olennaisesti erilaista kuin vaikka globaalin etelän kontekstissa samaan tavoitteeseen liittyvä tutkimus? Voidaanko nämä tutkimukset tunnistaa samoilla kriteereillä tai samoilla hakusanoilla? (Rafols 2020, Rafols 2021.)

Toinen kysymys liittyy siihen, että luokittelussa aina operationalisoidaan joku tietty, vähintäänkin implisiittinen, ymmärrys kestävästä kehityksestä ja siihen liittyvästä tutkimuksesta, tehtiin luokittelua sitten hakulausekkeiden, tekoälyn tai niiden yhdistelmän avulla. Tämä operationalisointi vaikuttaa olennaisesti tuloksiin. On havaittu, että samastakin tietokannasta erilaiset menetelmät tuottavat kovin erilaisia tuloksia tutkimuksen suhteesta kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja näissä tuloksissa saattaa lisäksi olla kovin niukasti päällekkäisyyttä. Eri menetelmien tuottamien tulosten eroja voi hahmottaa sitä kautta, että tutkimus harvemmin itse viittaa suoraan tiettyyn kestävän kehityksen tavoitteeseen ja esittää tuloksiaan suhteessa niihin. Kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyvät hyödyt on yleensä ilmaistu muilla tavoin ja niiden suhteuttaminen kestävään kehitykseen vaatii tulkintaa. (Rafols 2020, Armitage 2020.)

Nämä edellä mainitut seikat korostavat, että tutkimuksen suhde kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen on aina tulkinnanvarainen, tulkinnallisen prosessin tulos, jossa tulkitaan sekä tutkimusta että kestävän kehityksen tavoitteita. Tätä tulkintaa operationalisoidaan hakulausekkeisiin ja muihin luokittelumenetelmiin. Kestävä kehitys ja vastuullisuus -aiheisten opinnäytteiden luokittelu on siinä mielessä yksinkertaisempaa edellä puhuttuun verrattuna, että ei ole tarpeen luokitella opinnäytteitä 17 eri kestävän kehityksen tavoitteiseen. Sen sijaan perusproblematiikka on sama. Miten kestävä kehitys ja vastuullisuus ymmärretään, miten opinnäytetyön suhde kestävään kehitykseen ymmärretään ja miten nämä operationalisoidaan luokitteluja tehdessä?

Theseus välineenä seurannan rakentamisessa

Seurannan välineeksi valittiin ammattikorkeakouluilla käytössä oleva julkaisuarkisto Theseus. Theseuksessa on käytössä avoin ja käyttörajattu kokoelma, joten käytännössä kaikkien opinnäytetöiden kokotekstit tallennetaan Theseukseen. Theseuksella on seurannan rakentamiseen myös muita selkeitä vahvuuksia: hyvät hakuominaisuudet, kattava metadata sekä luonnollisen kielen prosessointia ja koneoppimista yhdistelevä automaattinen sisällönkuvailija Annif (https://annif.org/).

Sisältöä kuvailevaa dataa tuottava Annif lukee kaikki tallennetut työt ja ehdottaa opiskelijalle tallennusvaiheessa Yleisen suomalaisen ontologian (YSO) sanoja kuvaamaan työtä. Opiskelija voi valita näistä haluamansa, sekä lisätä myös omia YSO-sanojaan, jos Annifin ehdotukset eivät tyydytä. Metadataan tallentuu omiin kenttiinsä sekä kaikki Aniffin tekemät ehdotukset että opiskelijan valinnat ja lisäykset. Töitään tallentavat opiskelijat tuottavat arkistoon myös muuta metadataa, jota käsittelijät kirjastoissa tarkastavat. Theseuksessa haun voi kohdistaa esimerkiksi opinnäytetyön kokotekstiin tai tiettyyn metadatakenttään, tehdä fraasihakuja, käyttää boolen hakuoperaattoreita, yhdistää eri hakutyyppejä ja suodattaa tuloksia.

Vastuullisten opinnäytetöiden hakeminen Theseuksesta

Inspiraatiota seurannan hakutekniseen toteuttamiseen haettiin tieteellisten julkaisujen ja kestävän kehityksen tavoitteiden seurannasta. Useat tieteelliset tietokannat (esim. WoS, Dimensions, OpenAlex, Scopus) pyrkivät luokittelemaan julkaisuja sen mukaan, mitä kestävän kehityksen tavoitetta ne edistävät. Menetelmiä on erilaisia, mutta monet perustuvat avainsanahakuihin, jotka pyrkivät tarkasti hahmottamaan tietyn tavoitteen sisällön. Käytettyjä asiasanastoja on myös pyritty kehittämään yhdessä alan tutkijoiden ja muiden toimijoiden kanssa ja kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, että käytetty termistö ottaa huomioon paikallisen toimintaympäristön. (Bedard-Vallee et.al 2023, Wang et.al 2023, Kashnitsky et.al 2023.)

Haaga-Heliassa kestävä kehitys ja vastuullisuus -aiheisten opinnäytteiden haku rakennettiin siten, että haettavien asiasanojen lähtökohdaksi otettiin Yleisen suomalaisen ontologian YSO:n termi ”kestävä kehitys” (https://finto.fi/yso/fi/page/p8470).  Ensin listattiin kaikki ”kestävään kehitykseen” liittyvät asiasanat sekä edelleen myös kaikki niihin liittyvät asiasanat. Tämän jälkeen näin YSO:sta koottu asiasanalista annettiin tarkasteluun Haaga-Helian kestävän kehityksen asiantuntijoille, jotka kuratoivat listan 29 asiasanaan (https://libguides.haaga-helia.fi/opinnaytteiden-kestavyyssanasto).

Asiasanalista on liitetty linkkinä opinnäytetyön raportointipohjaan ja ohjeistukseen. Näin opiskelija voi helposti löytää vastuullisuusaiheiset avainsanat ja lisätä ne työhönsä, sikäli kun aihe liittyy kestävyyteen ja annif ei ole niitä jo ehdottanut. Linkkiä on myös jaettu Arenen opetuksen vastuullisuuden raportointia kehittävässä työryhmässä. Hyvien toimintamallien ja käytänteiden jakaminen on erittäin tärkeää jokaisen korkeakoulun vastuullisuustavoitteiden saavuttamiseksi.

Testihausta varsinaisiin hakuihin

Testivaiheessa hakuja kohdennettiin Theseuksessa kokotekstiin, tiivistelmään, otsikkoon, opiskelijan käyttämiin asiasanoihin sekä Annifin ehdottamiin asiansanoihin, eri yhdistelmillä. Hakutulokselta toivottiin tarkkuutta, ehkä kattavuuden kustannuksellakin. Tulosten silmämääräisessä validoinnissa katsottiin, että kokotekstihaku toi mukanaan liikaa epärelevantteja tuloksia. Myös abstraktin sisältävää hakua pidettiin liian epärelevantteja tuloksia tuottavana.

Lopuksi haku rajattiin tiukasti kolmeen metadatakenttään: Annifin automatiikan ehdottamiin asiasanoihin (annif.suggestions), opiskelijan niistä valitsemiin ja Annifin ehdotusten ulkopuolelta lisäämiin YSO-asiasanoihin (dc.subject.yso), sekä otsikkoon (dc.title). Näiden metadatakenttien katsottiin siis käytännössä kuvaavan työn suhdetta kestävään kehitykseen riittävän luotettavalla tavalla.

Theseuksen metadata asettaa myös rajoitteita erityisesti raportoinnin tarkkuudelle. Erityisesti Theseuksessa vapaasanakentiksi määriteltyjen tietojen, kuten koulutusohjelmien, tutkinto-ohjelmien ja suuntautumisten nimien osalta metadata on hajanaista, johtuen näiden vaihtuvista nimistä sekä vapaamuotoisesta kirjaamisesta, mikä tekee näiden käytöstä raportoinnissa haastavaa.

Vuonna 2024 vastuullisuusaiheisia opinnäytetöitä oli yhteensä 6,5 prosenttia kaikista opinnäytetöistä. Alustavasti on keskusteltu siitä, että vuonna 2025 tavoitellaan 10 prosenttia. Tavoite on maltillinen, mutta kuitenkin haastava ja edellyttää esimerkiksi opettajien koulutusta, jotta he osaavat ohjata opiskelijoita toivottuun suuntaan.

Lopuksi

Kestävää kehitystä ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteita on viime aikoina otettu osaksi esimerkiksi yliopistorankingeja (esim.THE, https://www.timeshighereducation.com/impactrankings) sekä erilaisia korkeakoulujen akkreditointeja. Kestävää kehitystä ja kestävän kehityksen tavoitteita käytetään siis helposti indikaattorina korkeakoulun tutkimuksen ja opetuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Mutta tässä on vaaransa, koska kovin vähän näyttäisi olevan yhteisymmärrystä niistä menetelmistä, joilla näitä asioita pitäisi suhteuttaa toisiinsa tuotosten tasolla, eikä aiheen tutkimuksen piirissä näytä olevan yhteisymmärrystä siitä, millaisia indikaattoreita näistä pitäisi kehittää.

Opinnäytetöiden luokittelu vastuullisuus ja kestävä kehitys -aiheisiin ja niiden seuranta tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä ja käyttökelpoisia tuloksia siihen, kuinka korkeakoulut tuovat kestävää kehitystä osaksi opetusta ja opiskelijan osaamista.Tässä mittarikehittämisessä on myös kehittämisen mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen yhteisille palveluille ja alustoille, kuten Theseukselle, jossa jo toimii automaattisia sisällönanalysoijia kuten Annif. Mittarien valinnassa, menetelmien valinnassa, johtopäätöksissä ja niistä raportoinnista on kuitenkin syytä käyttää huolellista harkintaa.