Kestävä ja vastuullinen ammattikorkeakoulupedagogiikka – mitä se on?

Suomalaiset korkeakoulut tuntevat vastuunsa kestävän kehityksen edistämisessä. Tästä osoituksena ovat sekä Arenen että Unifin kestävän kehityksen linjaukset. Linjausten lupaukset sisältävät kuitenkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mitä ovat kestävän kehityksen perustiedot ja -taidot ja millaisella pedagogiikalla rakennetaan kestävä kehitys osaksi ammatti-identiteettiä? Tarkastelen tässä artikkelissa ammattikorkeakoulun pedagogiikkaa eri tasoilla toteutuvana toimintana kestävyysmuutoksen aikaansaamiseksi.

Mitä opitaan ja miten opitaan ovat oppimisen tärkeitä kysymyksiä. Ammattikorkeakouluissa on viime vuosina tartuttu kestävän kehityksen haasteeseen opetussuunnitelmissa. Usein jää kuitenkin määrittelemättä, millaista on kestävää kehitystä ja vastuullisuutta edistävä pedagogiikka ammattikorkeakoulussa ja millä tasolla sitä käytännössä edistetään.

Yhteiskunta ja työelämä haastaa kestävyysmuutokseen

Globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 ja siihen kiinnittyvät kestävän kehityksen tavoitteet (SDG, kuva 2) ovat vahvistaneet viime vuosina jalansijaa niin Suomessa kuin muualla maailmalla. Niistä on tullut laajasti tunnistettu ja tunnustettu kehittämistoiminnan kehikko, johon eri toimijat yksityisellä, julkisella ja kolmannella sektorilla peilaavat omaa vastuullisuuttaan. (Hellström ym. 2020.)

Näin tekevät myös ammattikorkeakoulut tuottamalla linjauksistaan ja toiminnastaan vaikuttavaa tietoa. Vastuullinen ammattikorkeakoulu ymmärtää yhteiskunnalliset vaikutuksensa toiminnan eri tasoilla ja on valmis työskentelemään niiden parantamiseksi. Tämä voi tarkoittaa myös toimialojen, sidosryhmien ja kumppanien haastamista vastuullisuustyöhön.

Muutoksen tekeminen pedagogiikan eri tasoilla

Toivotun muutoksen mahdollistaminen ja aikaansaaminen haastaa työelämää, ihmisiä ja yhteiskuntaa. Liiketoiminnan vastuullisuutta ja eettisyyttä on tarkasteltu makro-, meso- ja mikrotasoilla. Makrotaso tarkoittaa koko toimialaa, mesotaso organisaatiotasoa ja mikrotaso yksilön näkökulmaa eettisyyteen. (Brandt ja Kock 2020.) Samalla tavalla koulutuksen ja opetuksen näkökulmasta voidaan muutos kytkeä pedagogiikkaan ja sen lähtökohtiin eri tasoilla.

Makrotasolla pedagogiikka tarkoittaa valtion ja kuntien tasolla tehtyjä ratkaisuja esimerkiksi koulutusjärjestelmäratkaisut ja koulutuspoliittiset ratkaisut. Mesotasolla viitataan siihen, miten esimerkiksi autonominen ammattikorkeakoulu organisaationa järjestää opetusta ja suunnittelee koulutuksen perusteita opetussuunnitelmissa. Mikrotasolla pedagogiikka paikantuu opettajan tapaan järjestää opetusta ja erityisesti ratkaisujen takana olevaan näkemykseen opetuksesta. 

Muutoksen perustana pedagogiset linjaukset

Arenen (2020) ohjelman perustana on, että koulutusjärjestelmässä ammattikorkeakouluilla on erityinen tehtävä ja myös keinot aikaansaada kestävää elämäntapaa. Koulutuksessa ja tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) vastuullisuustyö toteutuu osaavan ja kestäviin arvoihin nojaavan henkilöstön tekemänä. Kestävän elämäntavan rakentamisen ja vastuullisen toiminnan lähtökohtana ja keskiössä on oppiminen ja sen mahdollistava opetus.

Ammattikorkeakoulu toimii lakisääteisten tehtäviensä mukaisesti. Sen tehtävänä on antaa työelämää palvelevaa ja kehittävää sekä opiskelijan ammatillista kasvua tukevaa korkeakouluopetusta. (Ammattikorkeakoululaki 932,2014, 4 §.) Heikkisen ja Kukkosen (2019) mukaan ammattikorkeakoulun tulee tuottaa ymmärrystä työelämästä, yhteiskunnasta ja maailmasta sekä kykyä ja halua muuttaa asioita paremmaksi. Kiinteä yhteistyö työelämän kanssa antaa mahdollisuuden nostaa ekososiaalinen sivistys myös ammattikorkeakoulun tehtäväksi. (Heikkinen ja Kukkonen 2019, 271–272.)

Konstin (2022) toteaa kestävää tulevaisuutta edistävältä korkeakoulupedagogiikalta edellytettävän kokonaisvaltaisen sivistysajattelun päivittämistä, pedagogisen ajattelun suuntaamista kohti niin sanottua ekososiaalista sivistystä (Konst 2022, 102). Pohdintaa on hyvä tehdä osaamisen tarvittavuudesta ja siitä, millaisia arvoja aikaansaatu osaaminen on edistämässä. Miten ammattikorkeakoulua johdetaan siten, että asiantuntijayhteisössä syntyy kokemus pedagogisena yhteisönä toimimisesta?

Muutoksen mahdollistajana pedagogiikan johtaminen

Vaikka opettajalla on keskeinen rooli ammattikorkeakoulun pedagogiikassa, hän ei ole yksin lunastamassa kestävyyslupausta (Arene 2020). Mesotasolla pedagogiikka palautuu ammattikorkeakouluun organisaationa ja siihen, miten pedagogiikkaa johdetaan.

Ammattikorkeakoulun pedagoginen johtaminen kiinnittyy asiantuntijayhteisön ja tiimien toimintaan. Elvfing, Hyyryläinen ja Keurulainen (2021) kuvaavat pedagogisen yhteisön johtamista tapoina, joilla erilaisten toimintojen, tilanteiden ja kohtaamisten avulla mahdollistetaan pedagogisen yhteisön toiminta.

Mäki (2022, 220) on hahmotellut korkeakoulun pedagogiseen johtamiseen vaikuttavia tekijöitä (kuva 3.)

Hänen mielestään pedagogisen johtamistoiminnan onnistuminen riippuu korkeakoulutoimijoiden korkeakoulupedagogisesta ymmärtämisestä ja kyvykkyydestä. Tässä on kyse siitä, miten ammattikorkeakoulun eri johtotasot esimerkiksi strateginen ja operatiivinen taso, ymmärtävät korkeakoulupedagogiikan omassa työssään. (Mäki 2022, 220–221). Mikäli johtamistoiminnassa ajatellaan kestävän kehityksen ja vastuullisuuden pedagogisen osaamisen kuuluvan vain opettajalle ja opettajan opiskelijasuhteeseen, vaarana on, että opettajan työn sisällöllinen tuki ja kehittäminen jäävät vajaaksi. Keskeinen asia on, miten pedagoginen johto järjestää opettajille pedagogista tukea, kun he lunastavat omalta osaltaan lupausta kouluttaa vastuullisia asiantuntijoita. 

Muutoksen tekijöinä pedagogiikan toteuttajat

Mikrotasolla pedagogiikka palautuu siis opettajaan, jonka työn ydintä on myös kestävyys, vastuullisuus ja osaamisen kehittäminen. Vastuullisten ammattilaisten opettaminen liittyy eettisiin kysymyksiin ja ammattietikkaan. Friman ja Mutanen (2022) toteavat, että pedagogisesti kestävän koulutuksen tulee perehdyttää opiskelijoita vastuulliseen asiantuntijuuteen. Tämä voi tarkoittaa sellaisia koulutuksen pedagogisia menetelmävalintoja, joiden tavoitteena on lähestyä ongelmaa sen jäsentämisen, ei ratkaisujen kautta. (Friman ja Mutanen 2022, 69–70.)

Malkavaara ja Vesterinen (2022,74) näkevät ammattikorkeakoulutuksen tehtävänä opiskelijoiden työelämään varustamisen. Tähän sisältyy opettajan työssä muutoksen ja muutokseen varautumisen opettamista. Vastuulliseksi ammattilaiseksi oppimisessa ei vielä riitä, että opiskelijoilla on vain sellaista osaamista, jolla voi vastata työelämän vaatimuksiin ja toimia työelämän muutoksessa. Ammattikorkeakouluopetuksen tulee lisätä ymmärrystä työelämästä, yhteiskunnasta ja maailmasta sekä kykyä ja halua asioiden muuttamiseen paremmiksi. (Heikkinen ja Kukkonen 2019,272.)  Opettajalla on keskeinen rooli asioiden ja ilmiöiden kyseenalaistamisen opettamisessa ja kriittisen ja analyyttisen keskustelun edistämisessä. Millaisella pedagogiikalla tätä tehdään?

Lopuksi

Kestävää ja vastuullista ammattikorkeakoulupedagogiikkaa voidaan tarkastella eri tasoilla toteutuvana toimintana. Jotta Arenen linjaama lupaus ja ekologinen sivistys todentuu, tarvitaan pedagogiikan toimia kaikilla tasoilla.  Keskeisiä kysymyksiä ovat seuraavat: Miten opetus tulisi järjestää? Mitä kestävyydestä ja vastuullisuudesta tulisi opettaa? Mitä sisältöjä opetussuunnitelmissa on tarpeen olla, jotta saadaan koulutettua vastuullisia ammattilaisia? Miten osaamista olisi hyvä kehittää ja miten opettaa vaikuttavasti? Miten pedagogiikkaa tulee johtaa? Kuten aina muutostilanteissa, kysymyksiä on ehkä enemmän kuin vastauksia.

Opiskelijakeskeisessä ajattelussa korkeakouluopiskelija on pedagogiikan keskiössä. Vastuulliseksi asiantuntijaksi kehittymisessä opiskelija tarvitsee palautetta, ohjausta ja oppimisen sekä osaamisen arviointia. Hän tarvitsee myös eväitä jatkuvaan oppimiseen. Myös opettaja tarvitsee työhönsä riittävästi pedagogista tukea, koska hän on arjessa vastuullisen työn äärellä opettaessaan ja tukiessaan opiskelijoiden ammatillista kasvua kohti vastuullista asiantuntijuutta.