Kehityskeskustelut kävellen

Karelia-ammattikorkeakoulun kirjastossa toteutettiin osa viime kevään kehityskeskusteluista kävellen. Millaisia kokemuksia Karelia-ammattikorkeakoulun kirjaston kokeilusta kertyi? Voisiko kävellen toteutettu kehityskeskustelu tehdä päivästä vuoden parhaan työpäivän? Karelia-ammattikorkeakoulun kirjaston henkilökunnan kokemukset kävellen toteutetuista kehityskeskusteluista ovat rohkaisevia.

Aloite työntekijältä
Karelia-ammattikorkeakoulun kirjastossa toteutettiin osa tämän vuoden kehityskeskusteluista ulkona kävellen.  Aloite tähän tuli yhdeltä kirjaston työntekijältä, jolle oli suositeltu tällaista toteutustapaa. Karelia-ammattikorkeakoulun laatujärjestelmän työohjeessa kuvataan yksilökehityskehityskeskustelujen toteuttamiseen liittyvät toimintatavat ja pelisäännöt.  Siinä suositellaan, että kehityskeskustelut pidettäisiin mahdollisimman neutraalilla maaperällä eli mieluimmin muualla kuin kummankaan osapuolen työhuoneessa. Tämän tarkempaa ohjetta ei paikan suhteen ole annettu.  Kirjaston kolme työntekijää, informaatikko Kirsi Mononen sekä suunnittelijat Jaana Rummukainen ja Kaisa Varis, kertovat seuraavassa kokemuksiaan kävellen toteutetuista kehityskeskusteluista.

Kirsi Mononen:  Kannattaa valmistautua huolellisesti
Innostuin kokeilemaan kävellen toteutettua kehityskeskustelua, koska kollegani kehui toteutustapaa.  En olisi hoksannut itse tällaista toteutustapaa ehdottaa, mutta kokeilen mielelläni uusia ideoita. Työpaikallani ei mielestäni ole kehityskeskusteluun sopivia neuvottelutiloja. Neuvottelutilamme ovat kliinisiä, eivätkä houkuttele luottamukselliseen ja avoimeen keskusteluun.  Neuvotteluhuoneet eivät ole tarpeeksi rauhallisia tiloja kehityskeskustelua varten. Niitä on myös hankala saada varattua tarvittavana aikana. Oma työhuone tai esimiehen työhuone ei ole tarpeeksi neutraali tila, ja varsinkin mahdollisista ongelmatilanteista keskusteltaessa olisi hyvä olla ei-kenenkään maalla.

Oma kehityskeskusteluni toteutui niin, että kävelimme joen rantaan, jossa istuimme puistossa keskustelemassa.  Välillä kävelimme penkiltä toiselle, ettei paikallaan ollessa tule kylmä. Aikaa kehityskeskusteluun kului noin kaksi tuntia. Sisätiloissa keskustelu olisi saattanut kestää pidempään, mutta mielestäni puolin ja toisin puhuimme kaiken mitä meillä oli puhuttavaa. Kävellen toteutettu kehityskeskustelu on mielestäni hyvä vaihtoehto perinteiselle kehityskeskustelulle.  Kun lähtee pois työmaalta, keskustelu on avoimempaa ja vapaampaa. Kaikille ja kaikkiin tilanteisiin tämä toteutustapa ei käy, eikä siihen voi ketään pakottaa.  Säävaraus on huomioitava, ja on hyvä olla joku tila varalla huonon sään sattuessa. Talvipakkasella tai kaatosateessa käyn kehityskeskusteluni mieluummin sisätiloissa.  Myös liikuntarajoitteet on huomioitava. Muistiinpanojen tekeminen ei onnistu kävellessä, joten kehityskeskustelun taltiointi voi olla hankalaa.

Ainakin ensimmäisellä kerralla kävellen toteutettuun kehityskeskusteluun kannattaa valmistautua huolellisemmin, kuin perinteiseen kehityskeskusteluun, ettei tarvitse ulkosalla kaivella muistilappuja, että mistä pitikään puhua. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kävellen toteutettua kehityskeskustelua ja olen innostunut toteuttamaan seuraavan kehityskeskusteluni kävellen.  Oma toivepaikkani kehityskeskustelulle olisi kuitenkin rauhallinen, kahvilamainen tila, jossa olisi mukava sohva tai nojatuoli, ja jossa voisi keskustelun ohella juoda teetä tai kahvia.
Jaana Rummukainen:  Yhtä matkaa rinnakkain mennään ja eteenpäin matkataan
Minulle jäi hyvin positiivinen kuva kävellen käydystä kehityskeskustelusta. Mielestäni kaikki tärkeät asiat tulivat siinä kävelyn ohessa käydyiksi, vaikka mukana ei ollutkaan tiukkaan kaavaan laadittua kehityskeskustelulomaketta. Sää oli ulkoilulle oikein suotuisa, mutta luulisin, että vaikka olisi satanut räntää taivaan täydeltä, keskustelun sisältö olisi pysynyt kutakuinkin samana (Kuten Karelia-ammattikorkeakoulun  virkistyspäivänä todettiin, että sää on ainoastaan varustelu- ja asennekysymys ).

Raitis ilma teki hyvää ja ajatus kulki vapaammin. Ja kun nyt näin jälkeenpäin miettii, tulikohan siinä välillä ihan konkreettisesti semmoinen tunne, että tässä yhtä matkaa rinnakkain mennään ja eteenpäin matkataan.

Ensi vuonna haluaisin myös käydä kehityskeskusteluni kävellen, jos vain jalat kantavat.

Kaisa Varis: Positiivinen kokemus!
Tänä keväänä olin ensimmäisen kerran kehityskeskustelussa joka pidettiin muualla kuin työntekijän tai esimiehen työhuoneessa. Keskustelu käytiin Joensuussa Utran saarten virkistysalueella, jossa kävelimme ja puhuimme esimieheni kanssa parisen tuntia.

Raitis ulkoilma sai ajatukset virtaamaan ja ”puolueeton maaperä” helpotti vuorovaikutusta luoden keskusteluasetelmasta tasa-arvoisen. Ei ollut myöskään pelkoa siitä että vaikkapa työkaverit kuulisivat keskustelua tai joku koputtelisi työhuoneen oveen keskustelun aikana.

Keskusteluun kannattaa valmistautua hyvin, että pysytään paremmin asiassa eikä jutustelu ala rönsyillä pois varsinaisesta aiheesta. On hyvä ottaa mukaan muistilappu asioista jotka haluaa nostaa esiin keskustelussa, tai kehityskeskustelun runko vaikka puhelimeen tallennettuna. Keskustelussa sovitut asiat kannattaa kirjata muistiin keskustelun aikana tai heti kun kävelyltä palataan takaisin työpaikalle. Omassa kehityskeskustelussani pysähdyimme välillä virkistysalueella olevalle nuotiopaikalle muistiinpanojen ääreen.

Toivon että seuraavaksi voisimme kokeilla työpaikallamme esimerkiksi kävelykokouksia tai –tiimipalavereita.

Kokeilkaa rohkeasti erilaisia kehityskeskustelujen toteuttamistapoja
Työyhteisön avoin ja keskinäiseen luottamukseen perustuva ilmapiiri sallii erilaiset kehityskeskustelujen toteuttamisvaihtoehdot ja sen, että jokaisella on oma tapansa tehdä asioita. Meidän pitää työyhteisössä vain hyväksyä se. Esimies voi toteuttaa palvelutehtäväänsä luomalla paremmat edellytykset avoimeen, luovaan ja luottamukselliseen kehityskeskusteluun.  Kokemukset kävellen toteutetuista kehityskeskusteluista olivat myös esimiehen näkökulmasta innostavia. Ensi vuonna rohkaisen alaisiani kertomaan, missä ja millä tavalla he haluavat kehityskeskustelun toteuttaa. Kokeilkaa tekin rohkeasti erilaisia kehityskeskustelujen toteuttamistapoja.

Kirjoittajat: Kari Tiainen, Kirsi Mononen, Jaana Rummukainen ja Kaisa Varis.