JOKAISELLE LUKIJALLE KIRJA

Kaukopalvelun käsikirja, joka on vasta päivitetty ja löytyy digitaalisena kirjastot.fi-sivustolta, kertoo varsin seikkaperäisesti kirjastojen välisen kaukolainauksen yleisohjeistuksen. Viime vuosina kirjastot ovat keskustelleet maksuttomasta kaukolainauksesta, joka oli myös helmikuussa 2017 Tieteiden talolla pidettyjen Kaukopalvelupäivien teemana. Keskustelu ei ole jäänyt vain puheen tasolle, vaan ammattikorkeakoulukirjastot alkoivat muutama vuosi sitten jopa soveltaa maksutonta kaukolainausta keskenään ensin pieninä kimppoina. Reilu vuosi sitten kaikki amk-kirjastot lähtivät kokeiluun mukaan. Kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Maksuttomat kaukolainat

Kun puhutaan kaukolainamaksuista, tarkoitetaan niitä maksuja, joita kirjastot perivät toisiltaan kaukolainojen lähetyksen yhteydessä. Kirjastot voivat sitten omilla käyttösäännöillään päättää, mitä maksuja perivät asiakkailtaan. Moni ammattikorkeakoulukirjasto ei peri omilta opiskelijoiltaankaan kaukolainamaksuja.

Kaukopalvelupäivillä Helsingissä Centria-ammattikorkeakoulun tietopalvelupäällikkö Hanna-Riina Aho kertoi kirjastojen kokemuksia maksuttomasta kaukolainauksesta. Hän oli tehnyt pienen kyselyn kaukopalvelua hoitaneille henkilöille ja kaikilla oli maksuttomuudesta vain hyvää sanottavaa:  Kirjan etsimiseen tietokannasta menee vähemmän aikaa, kun ei tarvitse tehdä hintavertailua. Kirjaston valinta on mutkattomampaa ja toiminta nopeutuu. Opiskelijoille tarjottu ilmainen kaukolainaus ei ole ainakaan ammattikorkeakoulukirjastoissa ruuhkauttanut kaukopalvelua.

Myös taloushallinnon puolelta on tullut tyytyväisiä kommentteja, koska pienet laskutukset jäävät pois. Kaukopalvelun tuotto ei loppujen lopuksi ole ollut niin mittavaa, että sen pois jäännistä olisi ollut taloudellista haittaa. Kirjastohan pystyy kaukopalvelun avulla edesauttamaan opiskelijan valmistumista ja näin tuottamaan tulosta koko organisaatiolle.

Kirjat kiertoon

Kouluyhteisössä törmää usein tilanteeseen, jossa opettaja on antanut opintojaksollaan tehtäviä kirjasta, jota ei ole kirjaston kokoelmassa kuin muutama eikä kirjasto pysty vastaamaan tuolloin kysyntään. Tietysti on mahdollista ja suotavaakin ostaa lisäkappaleita, mutta toisinaan kirja on loppuunmyyty tai sen saanti on hidasta. Kaukopalvelun avulla kirjastot voivat täydentää kokoelmiaan. Tuskin kukaan ajattelee hyötyvänsä tai palvelevansa  toisen kirjaston siivellä omia asiakkaitaan. Kirjastojen kirjat hankitaan kansalaisten verorahoilla, joten miksi emme antaisi niiden kiertää silloin, kun niille ei ole tarvetta omassa kirjastossamme. 

 Korkeakoulumaailmassa on tuttua ja tavallista, että kirjoja jonotetaan. Tiedontarpeen vaativuus ja tärkeys määrittelevät usein sen, jonottaako asiakas vai pyydetäänkö kirja kaukolainana ja joustaako kirjasto säännöistään. Monen kirjaston käytäntö on, että kirjaa ei kaukolainata, jos sitä on omassa kokoelmassa. Jos kirja on tärkeä, asiakas on valmis siitä jopa maksamaan. Kiireettömissä tapauksissa aktiivinen ja aikaansa seuraava opiskelija tosin oppii pian kirjaston pelisäännöt ja osaa varata teoksen itselleen ajoissa.

Kaukopalvelun haasteet

Digitalisaation myötä on mahdollista, että kaukopalvelun luonne muuttuu tai se loppuu kokonaan, jos asiakas hoitaa sen itse. Nykyteknologia mahdollistaa jo sen, että asiakas itse pyytää kirjan haluamastaan kirjastosta kaukolainaksi suoraan kotiinsa ja mahdollinen maksu tapahtuu verkossa. Kirjan voi toimittaa asiakkaalle esimerkiksi SmartPostin kautta tai  Ärräpakettina. Yksikään kirjasto ei vielä tietääkseni tätä ole toteuttanut, mutta se lienee tulossa.

Tekijänoikeudet ovat edelleen hankalia ja jarruttavia tekijöitä aineiston vapaalle saatavuudelle ja liikkuvuudelle myös kaukolainauksessa. Harva kirjasto uskaltaa lähettää digitaalisessa muodossa olevan artikkelikopion tilaajalle, vaan artikkeli tulostetaan ja annetaan vastan sen jälkeen käyttäjälle. On hyvin todennäköistä, että tavallinen käyttäjä skannaa paperit uudestaan itselleen ja saattaapa antaa artikkelikopion elektronisena vielä eteenkin päin sitä tarvitsevalle.  Kaukopalvelun haasteisiin liittyy ilman muuta kysymys e-aineiston laillisesta välittämisestä.  Melkein toivoisi, että joku kirjasto uskaltaisi julkisesti rikkoa  tekijänoikeuslakia ja joutuisi raastupaan asti siitä, että antaa e-aineistoa suoraan asiakkaalleen. Saisimme ennakkotapauksen ja uskoakseni kaikkien kirjastolaisten sympatiat olisivat haastetun puolella.

On mukavaa, että me ammattikorkeakoulukirjastolaiset olemme niin ketteriä, että olemme saaneet synnytettyä konseksuksen kaukolainojen laskuttamatta jättämisestä. Tulevaisuudessa menemme entistä enemmän e-aineistojen avulla  kohti avointa tiedonjakamista ja kaukopalvelun kysyntä laskenee. Finnan myötä näemme myös,  sujuvoittaako se  kirjastojen välistä kaukopalvelua.  Ranganathanin kirjastolaki sanoo, että säästä lukijan aikaa. Miksi panisimme asiakkaamme odottamaan, jos saamme hankittua kirjan hänelle kaukolainana. Taitaapa tämä viisas guru sanoa senkin, että kirjaston on pystyttävä muuttumaan ajan mukana. Eikös kaukopalvelulla olisi tästäkin oppimista!

Hannele Myntti