Jalkatyötä Joensuussa - Let’s NOT be careful out there… * - Kirjastoväki liikekannalla Kareliassa

Menneinä vuosina Karelia-ammattikorkeakoulun kirjasto on ollut pieninä toimipisteinä hajallaan, fyysisesti lähellä kaikkien alojen koulutusta. Vaikka me kirjastolaiset erillisissä yksiköissäkin toimimme parhaamme mukaan työyhteisönä samoin säännöin ja puhalsimme yhteen hiileen, olimme tahoillamme sitoutuneita myös eri kampusten työyhteisöihin arjen kautta; yhteisessä kahvituvassa kuultiin päivittäin niin opetustyön arjen huolia, insinöörivitsejä kuin pyyntöjä uusia laina tai hankkia työhuonekirja.

Nyt olemme toimineet jo neljättä vuotta yhdessä toimipisteessä, kaikkien koulutusalojen yhteisessä kirjastossa. Kirjaston toiminnan keskittämisestä on ollut monta etua, mutta silti on alusta saakka ollut selvää, että fyysisesti kauempana olevat koulutusalat vaativat meiltä erityistä panostusta ja konkreettista yhteydenpitoa. Kirjasto ei ole enää kaikkien kampustemme välittömässä läheisyydessä. Jos oletamme, että asiakkaat ovat valmiita tulemaan kirjastoon, täytyy meidänkin olla valmiita kohtaamaan tärkeintä asiakaskuntaamme myös heidän omalla maaperällään ja omilla ehdoillaan.

Oman hankaluutensa kirjaston alkutaipaleelle - etenkin muilta kampuksilta saapuvien asiakkaiden kannalta - on tuonut vuosia kestänyt remontti, joka on näkynyt omalla kampuksellamme sekä kirjaston tiloissa että piha-alueella. Pullonkaulana olivat välillä parkkipaikat: ratkaisuja kehiteltiin muun muassa kirjaston ja opiskelijapalvelun asiakkaille nimetyillä omilla parkkipaikoilla. Remontti on onneksi nyt jo loppusuoralla ja saamamme palautteen mukaan opiskelijat viihtyvät valoisassa ja värikkäässä uudessa kirjastossamme.

KIRJASTO KASSEIHIN JA MENOKSI

Viime vuosien aikana olemme aika ajoin käyneet yhdestä kolmeen henkilön voimin eri kampuksilla. Useimmilla kampuksilla olemme nyt käyneet pariin kertaan. Kaikille kampuksille olemme olleet tervetulleita, mahdollisuuksien mukaan jopa henkilökunnan kokouksiin, mille osaamme antaa arvoa tiiviiden asialistojen ja tiukkojen aikataulujen korkeakoulumaailmassa.

Muun henkilökunnan ohessa mukana kaikissa jalkautumisissa on ollut ihmisten kohtaamisesta aidosti pitävä kirjastomme päällikkö Kari Tiainen. Vetovoimaamme etenkin jalkapallofanien keskuudessa lisäsi selvästi myös salainen aseemme, tietopalvelusihteeri Koskelan Ari, joka muutenkin tekniikan ja liiketalouden alan kampuksella entuudestaan hyvin muistettiin. Myös informaatikon (jutun kirjoittaja, Jaana Lahtinen) osa opiskelijoista tunnisti entuudestaan kirjaston väeksi, joko kirjastotunneilta tai kirjaston asiakaspalvelusta.

Liikuimme kampusten välillä pyöräillen tai jalan, joen kaupungissa fyysisiä siltoja ylittäen ja henkisiä pitkospuita rakentaen, mahdollisimman kevein kantamuksin: varustuksenamme oli kannettava tietokone, tabletti, Karelia-amk:n omia julkaisuja ja kirjastoaineistojen oppaita ja esitteitä, sekä kohtuudella lehtiä ja kirjoja, totta kai! Kirjaston seinien ulkopuolella piipahdettiin omallakin kampuksella, jossa asiakaspalautelomakkeita jaettiin kirjaston viereisessä ruokalassa.

Tavaroiden kuljetukseen käytimme kirjaston eri toimipisteiden väliseen kirjojen postitukseen aikoinaan teetettyjä reilun kokoisia ja lujia, vetoketjullisia, markiisikankaisia kasseja, joissa on ulkopuolella osoitetasku. Proosalliset kassit ovat palvelleet lujasti ja uskollisesti monessakin tarkoituksessa – niin kirjaston kuin joskus yksityisissäkin muuttoprojekteissa.

NÄHDÄÄN JA NÄYTÄÄN

Tarkoituksenamme on ollut paitsi tulla näkyväksi kaikilla kampuksillamme, myös nähdä ja kuulla, mitä eri paikoissa toivotaan ja ajatellaan, niin kirjaston suhteen kuin yleensäkin. Oman mausteensa tapaamisten tunnelmiin ovat tuoneet niin kansallisella tasolla ammattikorkeakouluissa kuin organisaationkin tasolla tapahtuneet muutokset ja myllerrykset, joilla on paikallisesti ollut suuri vaikutus.  Olemme keskustelleet, kuunnelleet ja pyrkineet ymmärtämään paremmin, miten voimme ottaa huomioon koko potentiaalisen asiakaskuntamme tarpeet.  Samalla olemme nostaneet esille sitä, mitä meillä jo on tarjolla.

Etenkin entuudestaan tuttu henkilökunta on lähestynyt meitä ja tullut vaihtamaan kuulumisia. Esittelypöytiemme ääreen ovat uskaltautuneet myös oma-aloitteiset uudet opiskelijat sekä akuutissa tiedontarpeessa olevat opinnäytevaiheen opiskelijat, joille on vinkattu aineistoja ja mainostettu tiedonhankinnassa annettavaa apua. Pienimuotoisella lahjonnalla kuten karkkien jaolla on saatu epäröiviä kiinnostuneita houkuteltua lähemmäksi – toisaalta nuoret ovat kyselleet sokerittomien vaihtoehtojen perään – tässäkin meille kehitysehdotus. Myös toiminnalliset tapahtumat kuten arpajaiset (”arvaa kirjan paino ja voita lahjakortti tai elokuvalippuja”) ovat saaneet suosiota muissa vastaavissa kohtaamisen paikoissa kuten lukuvuoden avajaisissa.

Enimmäkseen olemme oleilleet strategisesti lähellä ruokaloita, opiskelijoiden taukotiloja, auditorioita tai sisäänkäyntejä. Toisinaan on syntynyt virkistävää kanssakäymistä opiskelijaryhmien kanssa; olemme menneet mukaan fysioterapiaopiskelijoiden kuntotesteihin, äimistelleet tupakoitsijoiden keuhkoihin kertyvän tervan määrää opiskelijoiden lasipurkki-demonstraatiossa - ja kyselleet neuvottomina apua uusien älylaitteidemme käytössä tekniikan ja liiketalouden nuorilta opiskelijoilta.

PALAUTETTA PIENELLÄ PA(I)NOSTUKSELLA

Tänä keväänä jaoimme jalkautumisen ohessa kirjaston painetun aineiston ja kirjastotilojen käyttöä kartoittavia kyselylomakkeita. Joillakin kampuksilla häiritsimme hienovaraisesti opiskelijoiden rauhaa omissa oleskelutiloissaan, toisaalla tuppauduimme tai kutsutimme itsemme henkilökunnan kahvitupaan kyselläksemme kirjaston käytöstä. Ohessa saimme myös suullista palautetta, niin kysytyistä asioista kuin asian vierestäkin.

Kaikki eivät tulleet juttelemaan tai antaneet muutoin palautetta. Silti monet näennäisesti passiiviset ohikulkijatkin todennäköisesti huomasivat meidät; viesti siitä, että olemme olemassa ja paikalla heitä varten, saattoi hyvinkin mennä perille. Parhaassa tapauksessa muistikuva aktivoituu toiminnaksi silloin, kun he tarvitsevat kirjaston palveluja.

KOKEILUSTA KÄYTÄNNÖKSI

Vaikkeivat sankat väkijoukot meitä aina ympäröineetkään, tuntumaksi jäi, että pienimuotoinen jalkautuminen kannattaa ottaa pysyväksi käytännöksi pitkin vuotta: se on yksi tärkeä tapa edistää kaikkien koulutusalojemme tasapuolista palvelua ja tukemista. Tutustumiskierrokset ja kirjastoinfot opintojen alussa pohjustavat asiakassuhteen syntymistä, mutta ne eivät yksin riitä. . Niin opiskelijat kuin henkilökuntakin kysyvät helpommin kasvokkain niitä meille kovin tarpeellisia ”tyhmiä” kysymyksiä – ja me saatamme puolestamme kysellä tyhmiä heiltä, vaikka vähän nolottaisikin. Kirjasto ja sen asiakkaat ovatkin enemmän kuin osiensa summa – kohtaamisissa syntyy uusia ajatuksia ja oivalluksia.

Vaikka olo kirjaston turvallisten seinien ulkopuolella tuntuisi epävarmalta, vähän nololtakin, itsemme likoon laittaen ja näennäisen päämäärättömän oloisesti asiakkaiden keskuudessa ”pöljäillen” välitämme sekä sanattomasti että selvin sanoinkin viestiä, että ihmisiä tässä ollaan kaikki ja opitaan toinen toisiltamme. Kirjastoon tullakseen asiakkaan ei tarvitse olla kokenut kirjastonkäyttäjä tai aina aktiivinen, valmiiksi omatoimisen taitava ja tietävä. Asiakkaan on helpompi tulla kirjastoon, jolla on tutut, inhimilliset kasvot.

* Suomen TV2-kanavalla 80-luvulla esitetyn Hill Street Blues -sarjan ylikonstaapeli Phil Esterhausia (Michael Conrad) mukaillen.

teksti: Jaana Lahtinen

Kirjoittaja on informaatikko Karelia-ammattikorkeakoulun kirjastossa

Kuvatekstit:

(KREODI_Karelia_jalkautuminen_KUVA1) Kirjaston päällikkö polkee sporttisesti kampukselta toiselle. Kuva: Jaana Lahtinen

(KREODI_Karelia_jalkautuminen_KUVA2) Jaana Lahtinen ja Kari Tiainen arvuuttelivat kirjan painoa lukuvuoden avajaisissa. Kuva: Kirsi Mononen

(KREODI_Karelia_jalkautuminen_KUVA1) Koskelan Arilta ja Tiaisen Karilta käy small talk - niin RoPSista ja Oranjesta kuin e-aineistoistakin. Kuva: Jaana Lahtinen