Intohimo tekemiseen tuli työtä tuunaamalla

Olen unelmaduunissa. Työskentelen Metropolia Ammattikorkeakoulun kirjastossa informaatikkona ja viestintäkoordinaattorina.  Pääosa työtäni on kirjaston sisäisen ja ulkoisen viestinnän koordinointi ja kehittäminen. Teen myös asiakaspalvelua Leppävaaran kampuksen kirjastossa ja muita usein projektiluonteisia tehtäviä kulloisenkin tarpeen mukaan.  Erityisesti visuaalinen viestintä ja markkinointi ovat lähellä sydäntäni. Matka nykyiseen työrooliini on ollut monivaiheinen ja ehkä myös tarinan arvoinen.

Tausta ja harrastukset taiteessa

Olen koulutukseltani taiteen maisteri Taideteollisesta korkeakoulusta. Syvennyin opinnoissani taideterapiaan ja siitä piti tulla myöhemmin lisäopintojen myötä myös ammattini. Taideteollisesta valmistumisen jälkeen päädyin kuitenkin Helsingin kaupunginkirjastoon. Kirjastoala imaisi minut mukanaan ja hankin työn ohessa informaatikon pätevyyden. Maalaaminen ja terapeuttinen taidetyöskentely pysyivät arjessani harrastuksena. Muita harrastuksiani ovat perhekonstellaatio, meditaatio ja vapaaehtoistyö vertaistukijana. Joskus vedän erilaisia taidetapahtumia vapaaehtoistyössäni tai muualla. Teen toisinaan myös visuaalista viestintää ystävilleni.

Kirjastonhoitajasta luovaksi viestijäksi

Työni sisältö on muuttunut matkan varrella moneen kertaan. Ratkaisevin muutos oli se, kun ymmärsin että voisin käyttää myös taidealan osaamista työssäni.

Sosiaalisen median käytön aloittaminen loi alkusysäyksen työni muuttumiselle. Työskentelin silloin Metropolian kirjastossa ja tehtäviini kuului viestintätiimin vetäminen muun kirjastotyön ohella. Halusin pitää kotiin ja harrastuksiin liittyvät asiani irrallaan työasioista, mutta kollegoiden kanssa verkostoituminen oli myös uutta ja kiinnostavaa. Lopulta minulla oli Facebook-kavereina sekä omia ystäviä että työhön liittyviä tuttavuuksia. Henkilökohtaisten asioiden tai harrastusten paljastaminen pelkästään työn kautta tuntemilleni ihmisille tuntui aluksi pelottavalta. Ajattelin kuitenkin, että en voi tietää, seuraako asiasta hyvää vai huonoa. Parasta on odottaa ja katsoa mitä asia tuo tullessaan.

Valmistellessani erästä puheenvuoroa sosiaaliseen mediaan liittyen keksin tehdä kuvat työidentiteetistäni ja siviili-identiteetistäni. Kuvien katsominen oli havahduttavaa. Ymmärsin miten paljon luovuutta, innostusta ja energiaa minulla oli työn ulkopuolella. Kirjastotyön sen sijaan olin kuvannut harmaaksi ja ankeaksi. Asenteeni oli, ettei kirjastotyössä ole tilaa luovuudelle. Monikaan työpaikalla ei tainnut edes tietää, että varsinainen yliopistokoulutukseni oli kuvataiteen alalta.

Kuvat tehtyäni huomasin, että tarvitsen luovuutta voidakseni hyvin myös työssäni. Haaveilin usein löytäväni sellaisen työpaikan, jossa voisin yhdistää kaikki osaamiseni ja kiinnostukseni kohteet. En ymmärtänyt, että samalla kun suljin osan itsestäni silloisen työni ulkopuolelle, suljin myös ison motivaation lähteen työstäni. Pidin kyllä työstäni, mutta intohimoni oli muualla. Entä jos kirjastossakin olisi tilaa luovuudelle? Ehkäpä uskaltautuisin myös töissä olemaan kokonainen oma itseni? Mitä se toisi tullessaan?

Asennemuutos ratkaisi

Loppujen lopuksi sysäys muutokseen ei vaatinut muuta kuin oman asenteen muuttumisen. Kun annoin luvan itselleni olla enemmän sitä mitä olen, alkoivat myös työtehtäväni aivan kuin huomaamatta muuttua. Aloin nähdä luovuutta yhä useammassa asiassa. Minusta tuli kirjaston viestintäkoordinaattori ja sain enemmän työaikaa viestinnän tekemiseen. Samoihin aikoihin pääsin opiskelemaan Inforin tiedottajan koulutusohjelmaan. Osallistuin mentoriohjelmaan ja sain mentorin oman organisaation viestintäyksiköstä. Kaikki tämä tuki kehittymistäni ja antoi ideoita siihen, miten käyttää osaamistani oman työyhteisöni hyväksi.

Visuaaliset työt aloitin suunnittelemalla kirjaston mainosvideoita yhteistyössä mediatekniikan opiskelijoiden kanssa. Huomasin nauttivani ideointipalavereista ja ryhmässä työskentelystä. Viestinnän suunnittelusta yhdessä toisten kanssa tuli hauskaa, koska sain käyttää siinä luovuuttani. Opettelin verkossa olevia ilmaisia visualisointiohjelmia ja ryhdyin tekemään tilastovisualisointeja ja muuta visuaalista viestintää. Siihen aikaan visuaalisuus nousi myös tapetille kirjastojen viestinnässä ja huomasin, että tällaiselle työlle oli tarvetta. Kuuluin AMKIT-konsortion viestintäryhmään ja kävin mm. kertomassa Suomen ammattikorkeakoulukirjastojen viestijöille verkon visuaalisista välineistä. Yllättäen olinkin tilanteessa jossa pystyin hyödyntämään kirjastoalaan kuulumatonta koulutustani isossa osassa työnkuvaani.

Tänään näin, huomenna ehkä toisin

Tämänhetkinen työroolini on innostava, merkityksellinen ja motivoiva, mutta en koe sitä pysyväksi tai valmiiksi. Uskon, että isotkin muutokset kirjastotyössä ja työnkuvissa ovat nykypäivää. Vuoden päästä työnkuvani saattaa olla jo ihan toinen. En usko, että intohimoni työhön sammuu.

Päivi Karhumetsä. informaatikko, Metropolia Ammattikorkeakoulu