Informaation vääristyneet kasvot ja happamat ilmentymät

Harhaanjohtaminen verkossa on yleistä ja valitettavan ajankohtaista. Verkosta on tullut erilaisten totuuksien tanner, jossa näkemysten ja tutkimusten seassa kärjistetään, huijataan ja jopa pelotellaan. Miten me amk-kirjastoissa reagoimme ja vastaamme nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen ja kehitämme informaatiolukutaidon opetusta? 

AMKIT-konsortion Avoimet oppimateriaalit -ryhmässä tartuimme toimeen ja lähdimme rakentamaan amk-opiskelijoille oppimateriaalia valheellista tietoa vastaan. Koimme aiheen ajankohtaisena, mutta haastavana. Tämä artikkeli on työnavaus ja johdanto aiheen ymmärtämiseen.  

Vale, dis, mis ja mal? 

Harhaanjohtavasta informaatiosta ilmiönä käytetään useita ilmaisuja erilaisin prefiksein, jotka luovat eri merkityksen. Vale- (valhe) on lukuisten aiheeseen liittyvien yhdyssanojen määriteosa, kuten valeuutinen, valemedia, valetiede, valelääkäri. 

Faktabaari (2019) jäsentää ja määrittelee käsitteet seuraavasti: 

• Misinformaatiosta on kyse, kun väärää tietoa jaetaan tahattomasti. 
• Disinformaatio tarkoittaa väärään tiedon tuottamista (ja jakamista) siten, että ollaan tietoisia sen tuottamasta haitasta tai vahingosta.
• Malinformaatio, kun oikeaa tietoa jaetaan tietoista haittaa tai vahinkoa aiheuttaen.

Disinformaation tuottamiseen ja jakamiseen voi liittyä erilaisten intressien kilpailua ja vastakkainasettelua tai sen tavoitteena on hämmentää keskustelua. Sitä voidaan levittää monella tavalla esimerkiksi ns. uutisten, kuvien, videoiden, kaavioiden ja tutkimusten kautta. Disinformaatio leviää arjessa tehokkaasti, sillä kuka tahansa verkon käyttäjä on vaarassa osallistua väärän tiedon jakamisen ketjuun. 

Malinformaatiosta hyvä esimerkki voisi olla esimerkiksi terveyteen liittyvän datan varastaminen ja jakaminen verkossa.

Informaatiovaikuttaminen ja epävakaa informaatioympäristö

 ”Informaatiovaikuttaminen on toimintaa, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekijöihin sekä sitä kautta yhteiskunnan toimintakykyyn” (Valtioneuvoston kanslia 2019, 16). 

Toisin sanoen informaatiovaikuttaminen on pahantahtoista, haitallista viestintää, jossa informaatiovirtoja ohjataan tietoisesti tarkoituksena horjuttaa rakentavaa ja avointa keskustelua epäluottamuksen lisäämiseksi. 

Informaatiovaikuttaminen voi olla osa laajempaa vaikuttamiskampanjaa tai yksittäinen toimenpide. Opiskelijoiden tulisi olla tietoisia esimerkiksi siitä, että botit voivat käydä digitaalista keskustelua. Harhakuva vilkkaasta keskustelusta voi muokata muiden mielipiteitä vaikuttajan haluamaan suuntaan. Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää ero negatiivisen informaatiovaikuttamisen ja informaatiolla vaikuttamisen välillä. Jälkimmäinen voi olla positiivista, esimerkiksi tiedolla vihannesten terveellisyydestä vaikutetaan ruokailutottumusten parantamiseen.

Miten informaatiovaikuttamisen ja epävakaan informaatioympäristön ilmiöt voisi ottaa esille opetuksessa? Huomaavatko opiskelijat pysähtyä tunteisiin vetoavien otsikoiden kohdalla ennen klikkaamista ja jakamista? Entä tiedostavatko opiskelijat alustojen toimintatavat, joissa heille tarjotaan hakutuloksia, joita järjestelmä olettaa heidän haluavan?

Opiskelijoiden ja kaikkien verkossa toimijoiden selkäytimestä pitäisi tässäkin tilanteessa tulla kysymykset: kuka, miksi, missä ja kenelle. Twitterissä noin 60 % käyttäjistä lukee jutusta vain otsikon ennen sen jakamista (Valaskivi et al. 2020).

Oppiaineita lähellä olevien esimerkkien avulla voidaan tuoda disinformaation mahdollisuus opiskelijan arkeen. Näissäkin esimerkiksi samojen verkkotiedonhakujen tekeminen pareittain voi avata silmiä ja rikkoa omaa algoritmikuplaa. 

Tunnevaikuttaminen ja kognitiiviset vinoumat 

Disinformaation tuottajat ja myös välittäjät yrittävät saada vastaanottajan reagoimaan viestiin tunteella. Mitä vahvempi tunnelataus vastaanottajassa syntyy, sitä nopeammin ja varmemmin viestiä välitetään eteenpäin.

Tunteiden vaikutus siihen, miten suhtaudumme informaatioon, tulisi ottaa esille informaatiolukutaidon opetuksessa. Tunteiden tiedostaminen auttaa suojautumaan informaatiovaikuttamista vastaan. 

On myös mahdollista, että asia esitetään itsetarkoituksellisen monimutkaisena ja hämmentävänä, jolloin kiireinen lukija yksinkertaistaa asioita ja tekee hätäisiä johtopäätöksiä. 

Tunteiden lisäksi ajatteluun vaikuttavat niin sanotut kognitiiviset vinoumat, jotka vääristävät havaintojamme ja vaikuttavat informaation vastaanottamiseen. Disinformaation levittäjät voivat hyödyntää näitä vinoumia, jos emme ole niistä tietoisia. Petteri Järvinen on koonnut (2020, 256–261) tutkijoiden löytämiä kognitiivisia vinoumia. Alla muutamia esimerkkejä, joiden tunnistamiseen voimme vaikuttaa informaatiolukutaidon (IL) opetuksessa:  

• Vahvistusharha: vastaanotamme aiempaa käsitystämme vahvistavaa tietoa ja torjumme ristiriitaiset tiedot, kytkeytyy nettikuplaan
• Ankkurivaikutus: luotamme liikaa ensimmäiseksi kuulemaamme tietoon
• Haloefekti: suosimme menestyjiä ja julkisuudessa näkyviä ihmisiä, kuvittelemme että onnistuminen jollain alalla merkitsee onnistujaa kaikilla aloilla
• Tietomääräharha: etsimme tietoa, vaikka sillä ei olisi merkitystä asian kannalta, vain relevantti tieto hyödyttää
• Ylivertaisuusharha: ”mitä vähemmän ihminen tietää jostain aiheesta, sitä varmempi hän on tiedoistaan”, oikeat asiantuntijat vähättelevät osaamistaan, koska ymmärtävät asioiden monimutkaisuuden.

Haloefektiä ja ylivertaisuusharhaa voidaan nähdä kokemustiedon välittämisessä. Valikoiva kokemustieto muuntaa pienet kokemuskertomukset suuriksi narratiiveiksi etenkin sosiaalisessa mediassa. Yksilökokemus muuttuu “monella tapaa todeksi” kun jakoja on tuhansia, alkuperäisen kokemuksen faktuaalisuudella ei ole enää väliä. 

IL:n opetukseen sisältyykin näitä teemoja, joiden kautta oppii välttämään havaintovääristymiä:

• objektiivinen suhtautuminen löydettyyn tietoon
• erilaisten tiedonhakukanavien monipuolinen ja riittävän laaja käyttö 
• ansioituneen asiantuntijan tunnistaminen 
• aiheeseen relevantin tiedon etsiminen. 

Tutkimus: Mihin luotat?

Opiskelijat ohjataan etsimään tutkittua tietoa. Tieteellisiin julkaisuihin suhtaudutaan kunnioittavasti, ovathan ne tutkijoiden pitkän työn tuloksia. Valtaosa on vertaisarvioitua, luotettavaa tietoa. Tulosten väärinkäytöksiä voi tapahtua. Opiskelijoille on tarjolla aiheesta kirjoja, joiden otsikot ovat hyvin kuvaavia, esimerkiksi ‘Hyvä ja paha tieto’, ‘Näytön paikka: tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö’. Opiskelijoiden pitää kuitenkin luottaa tutkimukseen, mutta olla avoimin silmin etenkin artikkeleiden suhteen. 

Avoimen julkaisemisen myötä lehtien sekaan on luikerrellut niin sanottuja saalistajajulkaisuja, joissa kirjoittajia houkutellaan tai huijataan julkaisemaan artikkeleita ilman tieteellisten julkaisujen verifiointiprosessia. Disinformaation levittäjät voivat käyttää saalistajajulkaisuja omaa kantaansa tukevien virheellisten tai puolueellisten tutkimustulosten jakamiseen, koska niissä julkaiseminen on helppoa. Myös muissa lähteissä voi olla näennäistiedettä, jossa väitetyt tulokset tukevat omaa ideologiaa tai maailmankuvaa. Lähemmin tarkasteltuna tieteelliseksi tutkimukseksi väitetty lähde ei täytä oikean tutkimuksen kriteereitä. 

Jos opiskelija ei ole hereillä tämänkaltaisten artikkeleiden tai muiden tietolähteiden osuessa verkkohaussa kohdalle, hän saattaa tietämättään levittää valheellista tietoa eteenpäin sosiaalisessa mediassa tai käyttää tietoa oppimistehtävissä. Noin 70 prosenttia käyttäjistä lukee Facebookissa tieteelliseltä näyttävästä artikkelista vain otsikon ennen sen jakamista (Valaskivi et al. 2020).

Informaatiolukutaidon opetuksessa ja itseopiskelumateriaaleissa voidaan käydä esimerkkien avulla läpi tieteellisen tiedon kriteerit ja kuinka tunnistetaan huonolaatuisia artikkeleita. Kirjastojen tietoresurssien käyttäjiksi ohjaaminen vahvistaa osaamista tunnistaa luotettava tutkittu tieto, koska kirjaston tarjoamat aineistot ovat tunnettuja ja valikoituja. 

Uutiset: Mihin havahdut?

Uutismaista tietoa vyöryy silmille koko ajan valtava määrä. Klikkijournalismi voi johtaa kuplautumiseen ja harhautuneeseen tietokäsitykseen sekä misinformaation välittämiseen. 

Jokainen somessa vietetty hetki tai mediasta luettu uutinen ovat hyvä alusta lähdekriittisen ajattelun oppimiselle. Emme ehkä voi taistella tekniikkaa vastaan, joka mahdollistaa asioiden vääristelyn, mutta laaja yleissivistys ja lähdekriittinen ajattelu toimivat tehokkaana aseena valetietoa vastaan.

Ammattikorkeakoulukirjastojen IL-opetuksen tehtävänä on tuottaa aihealueelle oppimateriaalia, joka auttaa työelämässä eteen tulevien vinoumien tunnistamiseen.Tärkeintä on olla läsnä opiskelijan arjessa ja mahdollistaa keskustelu ja pohdinta sekä antaa välineitä kriittiseen ajatteluun. Erityisesti tällä hetkellä on pidettävä pää kylmänä ja keskityttävä olennaiseen. Kriittisyyttä tarvitaan koko ajan verkon uutisia lukiessa ja jakaessa.

Kuviot: Mitä näet? 

Kuvioita, taulukoita ja muita visualisoivia elementtejä käytetään tieteellisissä ja ammatillisissa teksteissä sisällön havainnollistamiseen. Niiden avulla asiantuntijat kiteyttävät sanottavaansa ja tutkijat poimivat esiin keskeisiä asioita tutkimuksen prosessista ja tuloksista. Tutkijat käyttävät visuaalisia elementtejä myös esittäessään tutkimuksen johtopäätöksiä. 

Amk-opiskelija tarvitsee syvällistä kuvioiden, taulukoiden ja myös raakadatan lukutaitoa. Lohtuna on kuitenkin, että myös visualisoidun tiedon arviointiin pätevät samat lainalaisuudet kuin tekstimuotoiseen: alkuperän selvittäminen ja tiedon vertailu toisistaan riippumattomiin muihin lähteisiin. Erityisesti kuvion ja taulukon numeerisen tiedon ja vertailtavuuden arvioinnissa tarvitaan tarkkuutta, kriittistä kyselevää mieltä ja yleistietoa. Kun epäily herää ja etenee, kysymyksiä voi esittää myös tutkimuksen yhteiskunnallisista ja taloudellisista kytköksistä.

Syvimmillään tiedon arvioinnissa tarvitaan tutkimuksen taustojen selvittämistä. Se voi olla välillä vaikeaa tai miltei mahdotonta, jos tutkimuksen data ei ole avoimesti tarjolla. Laadukas tiedon visualisoinnin kriittinen arviointi edellyttää, että lukijalla on mahdollisuus arvioida tutkimuksen koko prosessia: lähtökohtia, aineistoa, menetelmiä ja tehtyjä johtopäätöksiä. 

Lopuksi

Epävakaa informaatioympäristö edellyttää kykyä kriittiseen ajatteluun nyt enemmän kuin koskaan aiemmin. Hyvälle informaatiolukutaidolle ja sen opettamiselle on kysyntää. Miten amk-kentällä vastaamme tähän kutsuun? 

Tietoasiantuntijoina olemme osaamisen ja asian ytimessä, mutta mitä syvemmällä disinformaation ja informaatiovaikuttamisen maailmaan sukellamme, sitä hämmentyneempiä huomaamme myös itse olevamme. Apuna kaikilla valetietoon ja uskomuksiin törmäävillä onkin oltava laaja yleissivistys, hyvät metakognitiiviset taidot ja kykyä oman epävarmuuden ja tunteiden säätelyyn. 

Olemme informaatiolukutaidon opettamisen ja ohjaamisen ytimessä. Kyky etsiä, käyttää ja tuottaa tietoa tilanteeseen sopivalla tavalla on osa asiantuntijan osaamista. Lisäksi asiantuntuntija kuratoi ja välittää tietoa eteenpäin omassa työyhteisössä ja -verkostoissa, mihin liittyy vastuu tiedon oikeellisuudesta. Työelämään valmistuvilla opiskelijoilla tulee olla työkalupakki, jolla he arvioivat tiedon oikeellisuutta. Työkalupakissa on oltava kriittistä ajattelua, ymmärrystä ja tervettä arkijärkeä.

Ammatillinen varmuus kaikilla voi olla epävarmuuden myöntämistä, sillä “oikeat asiantuntijat vähättelevät osaamistaan, koska ymmärtävät asioiden monimutkaisuuden”.

Post sriptum: Tämä teksti on kooste keskusteluista, perehtymisestä ja asian jäsentämisestä matkalla, jossa aiomme tuottaa amk-opetukseen ja -opiskeluun soveltuvaa oppimateriaalia dis- ja misinformaatioon ja sen tunnistamiseen liittyen.