Informaatiolukutaito ja valheellisen tiedon maailma

Syksyn 2021 ECIL-konferenssin teema oli informaatiolukutaito totuudenjälkeisessä ajassa. Konferenssin innoittamana selvitimme tarkemmin mis- ja disinformaation ja valeuutisten aihepiiriä ECILin esitysten ja muiden lähteiden avulla.

Tämän vuoden ECIL-konferenssissa punaisena lankana oli kysymys siitä, miten selvitä informaatiomaisemassa, jossa misinformaatio (tahattomasti välitetty valheellinen tieto) ja disinformaatio (tarkoituksellisesti tuotettu ja lähetetty valheellinen tieto) rapauttaa luottamusta instituutioihin. Onko informaatiolukutaidolla (IL) tilaa algoritmien ja erilaisten alustojen maailmassa? Kun informaatiosta on tullut kulutushyödyke, vastaavatko IL:n käsitteet ja oppimistavoitteet kuluttajan tarpeita vai pitäisikö pikemminkin puhua uutistenlukutaidosta tai datalukutaidoista?

Lundin yliopiston professori Olof Sundin puhui ECILin esityksessään informaatiokriisistä ja siitä, kuinka vastuu informaation oikeellisuudesta on siirtynyt instituutioilta yksilöille. Informaatiokriisin ja luottamuksen rapautumisen tunnusmerkkeinä hän pitää tiedon pirstaleisuutta, yksilöllistymistä, politisoitumista ja tietoon liittyvien tunteiden korostumista. Sundin näkee, että ihmiset käsittelevät tietoa kahdessa roolissa: sekä kuluttajana että vastuullisena kansalaisena.

Näissä rooleissa suhde informaatioon eroaa toisistaan: kansalaista informaatio voimaannuttaa osallistumaan julkiseen keskusteluun; kuluttajaa informaatio auttaa tekemään rationaalisia päätöksiä ideoiden markkinoilla. Tässä tilanteessa paradoksaalista on, että vastuu informaation laadusta on siirtynyt yksilöille ja samalla informaation kontrolli on siirtynyt yksityisille alustoille pois instituutioilta, kuten kirjasto.

Kirjastojen käytänteitä kartoittanut kirjallisuuskatsaus (Revez & Corujo 2021) tuo esille, että kirjastoilta on jo hävinnyt perinteinen tiedon portinvartijan rooli. Misinformaation aikana tämä merkitsee sitä, että kirjastojen on arvioitava uudelleen asemansa tiedonvälittäjänä. Nyt kirjastot ovat ottamassa kouluttajan roolia. Katsomassamme materiaalissa korostuu keskeisenä tehtävänä asiakkaiden ohjaaminen tunnistamaan mis- ja disinformaatio. Muutos on tuonut kirjaston ohjaukseen uusia alueita joihin pitää tarttua, kuten datalukutaito ja uutistenlukutaito.

Kirjaston paradoksi

Sullivan kritisoi artikkelissaan (2019) sitä, kuinka optimistisesti kirjastot uskovat omaan kykyynsä kampittaa väärän tiedon ongelmaa. Kirjaston henkilökunta kuvittelee olevansa itse ongelman ulkopuolella, vaikka he ovat samalla tavalla ilmiön uhreja kuten muutkin. Hänen mukaansa kirjastonhoitajat ovat yliluottavaisia omiin kykyihinsä toimia valeuutisia vastaan informaatio- ja medialukutaidon ohjauksen avulla. Toistaiseksi tutkimustietoa kirjaston IL-ohjauksen vaikuttavuudesta esim. valeuutisten tunnistamisessa on tuskin lainkaan.

Toinen huomioitava asia on, että kirjastossa vallitsee jännite saatavuuden ja kontrollin välillä. Toisaalta kirjastoissa arvostetaan älyllistä vapautta ja rajoittamatonta pääsyä tietoon. Toisaalta kirjaston tehtävä on valita, tarkistaa ja kontrolloida kokoelmatyössä sisältöjen luotettavuutta käyttäjien puolesta, jolloin vapaa pääsy kaikkeen tietoon ei toteudu. Sama ristiriita sisältyy Sundinin mukaan myös informaatiolukutaidon käsitteessä. IL toisaalta auttaa löytämään luotettavaa tietoa mutta samalla kriteeristöllään tuomitsee osan tiedosta epäluotettavaksi ja näin estää pääsyn tähän tietoon. 

Kuinka hyvin IL:ssa käytössä olleet kriteerit toimivat työkaluna muuttuneessa 2020-luvun kontekstissa? Lloydin ja Hicksin ECILin esityksen mukaan tähän mennessä käytössä olleiden IL-mallien osaamistavoitteet muistuttavat paljon toisiaan. Sen sijaan, että kehittämisessä olisi oikeasti uudistettu IL:n oppimistavoitteita ja toimintatapoja, on tehty vain vähäisiä muutoksia.

On hyvä pysähtyä miettimään, kuinka omissa kirjastoissamme huomioidaan ohjauksen suunnittelussa informaatioympäristön muuttuminen. Annammeko tilaa uudenlaiselle ajattelulle ja uusille opetettaville asioille? Esityksessä pohdittiin, että vaikka malleista keskustellaan kirjastoissa, mitä me tiedämme siitä, kuinka niitä oikeasti sovelletaan käytännössä. Tiedonhausta on tullut meille arkista, kun hoidamme omia jokapäiväisiä asioita ja siksi onkin ehkä relevantimpaa hakemistekniikoiden sijaan keskittyä IL:n ohjauksessa siihen, mitä tapahtuu kun teemme hakuja erilaisilla alustoilla.

Datalukutaito

Datalukutaidolla ei ole yhtä määritelmää. Vaikka henkilö olisi digilukutaitoinen (taito käyttää digitaalisia palveluita ja hyödyntää verkossa olevaa sisältöä), se ei merkitse, että hän on datalukutaitoinen. Useissa ECILin esityksissä viitattiin Risdale & al. datalukutaidon määritelmään:

”Datalukutaito on kyky kerätä, hallita, arvioida ja käyttää dataa kriittisellä tavalla.” 

Määritelmä sopii korkeakouluympäristöön ja on linjassa nykyiseen näkemykseen IL:stä. Työelämän näkökulmasta Morrow (2021) määrittelee datalukutaidon kyvyksi lukea dataa, käyttää sitä työssä, analysoida ja perustella datan avulla sekä välittää datasta saatua informaatiota. Vaikka määritelmissä on erilaiset painotukset, data on joka tapauksessa löydettävä, arvioitava, tulkittava ja esitettävä. Ja kirjastolla on mahdollisuus antaa panostus tämän keskeisen työelämätaidon oppimisessa.

Datalukutaidolla on merkittävä rooli valheellisen tiedon tunnistamisessa. Kun osaamme kysyä oikeita kysymyksiä ja analysoida meille esitettyä dataa, meidän on helpompi tunnistaa misinformaatiota ja paljastaa valheellista tietoa kuten valeuutisia. On hyvä myöntää, ettemme selviä tästä tehtävästä yksin. Meidän tulisi monialaisessa yhteistyössä kehittää keinoja, joilla tuetaan opiskelijoiden datalukutaitoa. 

ECILissä kuulimme datalukutaidon opettamisen yhteistyöstä. Esimerkiksi Tübingenin yliopistossa Saksassa opiskelijoille on kehitetty datalukutaidon sertifikaatti yhteistyössä kampuksella olevien partnereiden kanssa. Syksyllä 2020 lanseerattiin moduuleista koostuva monialainen opintokokonaisuus. Laajassa kokonaisuudessa kirjastolaisten vastuulla oli mm. tiedonhaun ohjaus datasettien sisällöistä. Tietotekniikan asiantuntijat opettivat datasettien visualisointia. Dataan liittyviä eettisiä kysymyksiä pohdittiin yhdessä eri alojen näkökulmasta. Datalukutaidon sertifikaattia ilmoittautui suorittamaan enemmän opiskelijoita kuin kursseille mahtui. Esittäjän mukaan kiinnostus aiheeseen ilmentää sitä, että opiskelijat alasta riippumatta ymmärtävät datalukutaidon merkityksen sekä opiskelussa että työelämän kompetenssina.

Uutistenlukutaito 

Uutistenlukutaito voidaan määritellä kyvyksi käyttää kriittistä ajattelutaitoa, jonka avulla arvioidaan luotettavuutta ja mainetta uutisesta,  joka on saatu sanomalehdestä, aikakauslehdestä, televisiosta tai internetistä.

Tähän aiheeseen pureuduttiin professori Markus Bemerin ja toimittaja Till Krausen esityksessä, jossa yhdistettiin tutkimus ja käytäntö. Teemana oli, miten vahvistaa median luotettavuutta. Tutkimuksissa Bemer tuo esille, että luottamus sekä epäluottamus lehdistöön on lisääntynyt. Krause kertoi edustamansa lehden osallistavan lukijoita juttujen tekoon, esimerkkinä artikkeli asuntojen vuokratasosta. Lukijoilta kysyttiin heidän vuokristaan ja verrattiin kyselystä saatua dataa vallitsevaan puhetapaan vuokrien kalleudesta. Ihmiset ovat kiinnostuneita laatujournalismista, mutta haasteena on, miten löytää laadukasta journalismia informaatiotulvasta. Sosiaalisen median räjäyttämä uutisvirta haastaa valtamedian ja on tuonut lisää epävarmuutta. Digitaalisen ajan paradoksi on loputon uutisten virta, joka lopulta tuottaa meille vain vähän tai ei lainkaan luotettavaa tietoa. 

ECILissä kuulimme tutkimuksesta (Üna, Sencan & Kurbanoglu), jonka mukaan 93 % vastanneista opiskelijoista seurasi uutisia ainakin kerran päivässä. Uutisten pääasiallinen kanava oli sosiaalinen media, vaikka opiskelijat luottivat siihen vähiten. Noin puolet jakavat uutisia sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen mukaan 63 % vastanneista oli huolestunut valeuutisista ja vain vähän yli puolet oli tietoisia uutisten taustalla vaikuttavista algoritmeista, jotka henkilökohtaistavat uutisvirtaa. Yhden maan opiskelijoiden käyttäytymisestä saadut tulokset ovat samansuuntaisia kuin globaaleissa nuorten uutisten kulutustutkimuksissa. 

Mitä me voimme tehdä tässä tilanteessa? Useissa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa todetaan, että kirjastonhoitajien pitäisi päivittää omaa osaamistaan tunnistaa valetieto ja -uutiset. Kuten datalukutaidon kohdalla, myös uutistenlukutaidon ohjauksessa monialainen yhteistyö etenkin kirjaston ja journalistien sekä viestinnän ammattilaisten välillä opetuksessa olisi tarpeen. Onnistuneessa yhteisessä face-to-face ohjauksessa voitaisiin käydä läpi esimerkiksi vaiheet siitä, kuinka havaita valeuutisia, kuinka arvioida uutislähteitä eri näkökulmista, harjoitella käänteistä kuvahakua ja faktan tarkistusta sosiaalisen median postauksista. (Ravez & Corujon 2021.)

Esimerkkejä miten IL:n ideaa voi hyödyntää uudessa tilanteessa

ECILin kaltainen kansainvälinen konferenssi heijastuu oman työn ja ajattelun kehittämiseen. Käytännön esimerkit, tavat tarttua ongelmiin, hyvät käytänteet ja kehitystyön tulokset antavat pinnan peilata oman kirjaston tilannetta: tuohan on jo meille tuttu juttu tai tuota pitää meidänkin kokeilla. Niin tälläkin kertaa.

Keskustelu informaatiolukutaidosta ja mis- ja disinformaatiosta on vasta aluillaan. Mis- ja disinformaation kimppuun voidaan käydä monin keinoin. Alla muutamia poimintoja ECILin esityksistä siitä, kuinka opettaa aihepiiriin liittyviä asioita:
 

• Lyhyet (max 3 min) animaatiot, joiden avulla opetetaan tunnistamaan misinformaation tekniikat. (manipulointi, tunteisiin vetoaminen, shokki-efekti, hätiköidyt johtopäätökset, henkilöön kohdistuvat hyökkäykset)

• Kuinka nujerrat valeuutisen: The Debunking handbook 2020 https://www.climatechangecommunication.org/wp-content/uploads/2020/10/DebunkingHandbook2020.pdf

• Kuinka löydät luotettavan julkaisukanavan Think, Check, Submit  https://thinkchecksubmit.org/ - Choose the right journal or publisher for your research

• CRAAP-test: currency, relevance, authority, accuracy, purpose https://en.wikipedia.org/wiki/CRAAP_test

Kun päivitämme oman informaatiolukutaidon opetuksemme sisältöjä, niihin pitäisi sisällyttää osuus jokaista koskettavasta valheellisen tiedon maailmasta.