Henkisesti raskas työ vaatii fyysisesti raskaat huvit

Suurin osa työajastani Oamkin kirjastossa kuluu muiden toimistotyöläisten tapaan näyttöpäätteen äärellä istuma-asennossa. Fyysisesti työni on kirjojen hyllytystä lukuun ottamatta varsin staattista, joten vapaa-ajalle jääkin melkoiset liikuntapatoutumat purettavaksi. Asiakaspalvelun lisäksi työskentelen pääasiassa erilaisten verkkopalvelujen ja e-aineistolinkitysten kimpussa, joiden kanssa aivot nyrjähtelevät ja nitkahtelevat tämän tästä, joten on tärkeää päästä työpäivän päätteeksi nollaamaan ajatustoiminta täysin. Pikkulapsiarki ei auta kierroksien laskemisessa, mutta onnekseni minulla on myös harrastus, jonka kautta pääsen sekä tuulettumaan raittiiseen ilmaan, että hikoilemaan ylimääräiset kofeiinit ja kuona-aineet elimistöstä. Harrastan siis matkaratsastusta ja kilpailen satunnaisesti SM-tasolla, jossa kilpailtavat matkat ovat 80 km ja yli. Alla pieni kilpailukertomus viimeisimmästä kisareissustamme, joka toivottavasti avaa hiukan lajia.

Matkaratsastuksen kisakausi avattiin tämän vuoden osalta lauantaina 3.2. Jämsänkoskella Keski-Suomessa. Kilpailtavat matkat olivat pituuksiltaan 18 km, 32 km, 50 km ja 82 km. Kauden avajaiskisoissa starttasi parisenkymmentä osallistujaa, mikä on ilahduttava määrä pienelle lajille etenkin tähän aikaan vuodesta, kun pakkaset ovat kovimmillaan. Suurin osallistujamäärä oli 32 km:n luokassa, jossa lähtöviivalla oli peräti 10 ratsukkoa.

Itse olin ilmoittautunut 13-vuotiaalla arabihevosruunallani Habanerolla päivän pisimmälle matkalle. Olimme ainoat osallistujat 82 km luokassa. Matkaratsastustiimiimme kuului ratsukon lisäksi huoltaja Maria. Pidempiä matkoja ei kannata edes yrittää ilman yhtä tai useampaa huoltajaa, etenkin hevosen on hyvin tärkeää juoda riittävästi alusta asti koska kuivuminen johtaa aineenvaihdunta- ja lihasongelmiin.

Kilpailureitillä aurinko häikäisee ja maisemat ihastuttavat, jos niitä ehtii seuraamaan

 Matkaratsastuskilpailuissa tulee ratsastaa tiettyä ennalta määrättyä reittiä, joka on merkitty maastoon huomionauhoilla. Reittimerkit sijoitellaan matkalle noin kilometrin välein, joten ratsastaja saa olla tarkkana, ettei ratsasta harhaan. Reittimerkkien seuraaminen tuo oman jännityksensä ratsastamiseen.

Päivän kilpailureitti kulki pitkin pienempiä ja suurempia yleisiä teitä sekä metsäautoteillä. Tasaisia pätkiä oli vähän, joten suurin osa ajasta joko punnerrettiin mäkiä ylös tai sipsuteltiin niitä alas. Yksi jännittävimmistä kohdista reitillä oli korkea junaradan ylitys. Rata halkoi kallioita kymmeniä metrejä alempana, ja kalliolta toiselle meni vain kapea korkeilla kaiteilla varustettu silta. 82 km luokassa reitti kierrettiin kolmeen kertaan. Viimeinen etappi oli lyhennetty 18 km pituinen versio.

Hevoset tarkistetaan vähintään 32 km välein, että ne ovat hyvävoimaisia ja virkeitä

Tauolle tultaessa ratsastusaika katkeaa vasta, kun hevonen ilmoitetaan eläinlääkärin tarkastukseen. Tämän vuoksi on tärkeää alkaa rauhoitella vauhtia jo hyvissä ajoin ennen kisakeskusta. Hevonen on valmis tarkastukseen, kun sen syke on alle 64 iskua minuutissa. 82 km luokassa oli kaksi 40 minuutin mittaista taukoa, joista toisella lisäksi uusintatarkastus ennen viimeistä etappia.

Ilta jo hämärtyi, kun viimeinenkin etappi oli ratsastettu. Muut kilpailijat olivat jo ehtineet poistumaan kisakeskuksesta, mutta iloinen toimitsijajoukko vielä hurrasi maaliviivalla, kun hölköttelimme väsyneenä maaliin. Maalintulon jälkeen on puoli tuntia aikaa palautella hevosta.

Noin vartti maaliintulon jälkeen Habanero oli valmis tarkistukseen. Hetki vielä jännitettiin tarkistuksen tulosta, kunnes eläinlääkäri totesi, että hevosessa ei ole huomautettavaa muuten kuin että liike on hieman jäykkää. Hyväksytty suoritus! Kokonaisratsastusaikamme oli lopulta 6 tuntia 28 minuuttia, ja keskivauhti 12,7 kilometriä tunnissa.

To finish is to win

Koska olimme luokan ainoa ratsukko, sijoituksia ei jaettu. Hyväksytty tulos kuitenkin antoi osallistumisoikeuden seuraavalle tasolle, joka meidän tapauksessamme on kansainvälinen tähtikilpailu. Sellainen onkin luvassa kesäkuussa näillä samoilla reiteillä, kun Jämsänkoskella järjestetään matkaratsastuksen Pohjoismaiden ja Baltian maiden mestaruuskilpailut. Samassa tapahtumassa ratkotaan myös Suomen mestaruus kaudelle 2018. Pohjoismaiden ja Baltian maiden mestaruuksista emme pääse vielä ensi kesänä kilvoittelemaan. Kevään valmennuskausi näyttää kuitenkin onko meistä jo kilpailemaan Suomen mestaruudesta 120 km matkalla vai tyydymmekö vain ottamaan mittaa pohjoismaisista ja itäeurooppalaisista vertaisistamme 80 km matkalla.

Etenkin talvisaikaan pitkän työpäivän päätteeksi on välillä vaikea motivoida itsensä ulkoilemaan. Tulevaisuudessa häämöttävät kisat antavat kuitenkin mukavasti lisäpuhtia, sillä Keski-Suomen hurjia mäkiä ei treenaamatta kiivetä!

Anun ja Habaneron tiimisivu Facebookissa: https://www.facebook.com/teamjonku/

Kirjoittaja:

Anu Elsilä, informaatikko, Oulun ammattikorkeakoulu