Ensitunnelmia ECIL 2021 konferenssista

ECIL (European Conference on Information Literacy) 2021-konferenssin teema oli informaatiolukutaito totuuden jälkeisessä ajassa (Information literacy in a post-truth era). Konferenssi järjestettiin verkossa 20.-23.9.2021. ECILin ajatuksena on tuoda samaan konferenssiin tietoa sekä uusimmista kiinnostavista tutkimuksista että esityksiä, joissa esitellään parhaita käytäntöjä (best practices). Oman lisämausteen konferenssiin tuovat pecha kucha- ja posteri-esitykset sekä työpajat. 

Jokaisen neljän päivän aamun avasi keynote-puheenvuoro, joissa avattiin mm. totuuden jälkeisen ajan haasteita. Konferenssin aloitti Stephan Lewandowsky, joka käsitteli puheenvuorossaan kyvykkyyttä tiedon arviointiin totuuden jälkeisessä ajassa (Information Discernment in the “Post-truth” World). Mitä ilmiöitä liittyy siihen, että valheellinen tieto ja salaliittoteoriat leviävät, ja miksi aina löytyy ihmisiä, jotka uskovat niiden olevan totta?

Mitä keinoja meillä on taistella internetissä leviävää mis- ja disinformaatiota vastaan? Yhtenä keinona hän esitteli eräänlaisen immuniteetin kasvattamisen. Käytännössä esimerkiksi niin, että ennen valheellista tietoa levittävää Youtube-videoita esitetään mainoksen kaltainen video, joka käsittelee kriittistä suhtautumista tietoon ja kertoo keinoista, joita yleisimmin käytetään vaikuttamaan ja ohjaamaan katsojan ajatuksia. Näin nämä keinot on helpompi tunnistaa niihin törmätessään. 

Toisen päivän avasi Olof Sundin, joka käsitteli esityksessään yhteiskunnassa käynnissä olevaa informaatioon liittyvää kriisiä, jolla on vaikutusta informaatiolukutaitoon (Algorithms and Platforms: Is there a Place for Information Literacy?). Tässä kriisissä muuttuu suhde informaatioon pääsyn (access) ja kontrollin (control) välillä. Tämä luo uusia vaatimuksia yksilöille ja haastaa informaatiolukutaidon käsitteenä. Kriisin taustalla on tiedon sirpaloituminen, yksilöllistyminen, emotionaalisuus, politisoituminen ja kollektiivinen luottamuksen murtuminen. 

Kolmannen päivän keynoten pitivät journalismin tutkijat Markus Behmer ja Till Krause. Puheenvuoro mukaili hyvin konferenssin teemaa: vihapuhe, valeuutiset, omat kuplat, salaliittoteoriat ja median uskottavuus. Medialukutaidon vahvistaminen jo peruskoulun aikana kirjaston, toimittajien ja opetuksen yhteistyönä nähtiin tärkeänä osana nykyajan haasteiden ratkaisua. Till Krause listasi toimintatapoja, joilla ylläpitää lehdistön uskottavuutta. Yksi niistä on lehdistön ja yleisön suhteen vahvistaminen, eli aito pyrkimys dialogiin lukijoiden kanssa. Esimerkit ovat Süddeutsche Zeitung (SZ) -lehdestä. SZ pyysi yleisöä kertomaan asuntonsa vuokran, nimeltään #MeineMiete-projekti. Vastauksia oli saatu runsaasti ja kerätyn aineiston ansiosta asia sai julkisuutta ja juttuja lehteen. Toinen tärkeä asia on avoimuus ja läpinäkyvyys. On tärkeää kertoa lukijoille mitä tapahtui uutisten takana ja tehdä journalistisesta prosessista osa artikkelia, podcastia tai dokumenttia. Lisäksi yksi konkreettinen tapa on Transparenz-blogi, jossa toimittajat avaavat journalistin työtä ja valintoja.

Viimeisen päivän avasi Alexandra Becker otsikolla Shift from Teaching to Learning?! How Learning Spaces Enable Information Competencies of Students and Teachers. Status Quo and Challenges at German Universities. Hän käsitteli puheenvuorossaan fyysisten oppimisympäristöjen merkitystä uudenlaisessa konstruktivistisen käänteen mukaisessa maailmassa, jossa keskiössä on oppiminen opettamisen sijaan. Becker esitteli erilaisia tällaista oppimista tukevia oppimistiloja ja oppimisympäristöjä eri puolilta maailmaa. 

Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna voi todeta, että meillä tällaista oppimistila- ja  oppimisympäristöajattelua on ollut pitkään. Muun muassa Metropoliassa otettiin uusien kirjastotilojen suunnitteluun mallia puhujan korkeakoulun (Hochschule der Medien Stuttgart) kirjastosta, jossa Päivi Ylitalo-Kallio vieraili muutama vuosi sitten.

Uusia oivalluksia ja ajatuksia arkeen testattavaksi

ECILin runsaasta tarjonnasta saa aina mukaansa uusia ideoita omaan arkeen. Miltä kuulostaa tekijänoikeuksien opettaminen lauta- tai korttipelin avulla? Chris Morrisonin ja Jane Seckerin vetämässä työpajassa pääsimme tutustumaan kahteen tekijänoikeuksia käsittelevään peliin, joista oli tehty COVID-19 pandemian aikana myös verkkoversiot. Molemmat pelit ovat Morrisonin ja Seckerin käsialaa, ja pelit pohjautuvat Ison-Britannian tekijänoikeuslakiin. 

Copyright the Card Game -pelissä pelaajat tunnistavat, millaisia erilaisia tekijänoikeuksia, lisenssejä  ja näiden poikkeuksia erilaisiin teoksiin liittyy. The Publishing Trap -pelissä pelaaja pääsee eläytymään vaikkapa tutkijaksi, jonka tulee ratkaista erilaisia julkaisemiseen liittyviä kysymyksiä, kuten millä lisenssillä oma julkaisu kannattaa lisensoida tai kannattaako julkaisulle määritellä embargo. Pelin tavoitteena on kertoa erilaisten lisensointi ja muiden julkaisemiseen liittyvien päätösten vaikutusta esim. julkaisun vaikuttavuuteen (impact). Peleistä toivotaan eri maiden sovelluksia ja Morrison ja Secker kertovat mielellään asiasta lisää.

Copyright the Card Game
The Publishing Trap

Erilaiset informaatiolukutaidon opetuksen toteutukset ja tehtävätyypit ovat usein kiinnostavia inspiraation lähteitä. Tähän vastasi osaltaan konferenssissa esitelty Erasmus -hankkeessa laadittu kuudella kielellä suoritettavissa oleva informaatiolukutaidon MOOC -kurssi, jonka sloveniankielisen version kehittämistarpeita tutkittiin keräämällä näkemyksiä kurssista 12 kirjastoalan maisterivaiheen opiskelijalta. Palautteen perusteella kurssi koettiin hyödylliseksi ja monipuoliset verkko-opetusmenetelmät ja moduulijako toimivaksi. Kehittämiskohteina olivat taas muun muassa eri moduuleiden keskinäiset erot pituudessa ja haastavuudessa ja vähäiset palautteenantomahdollisuudet, jotka ovat varmasti asioita joihin jokaisessa verkkokurssissa kannattaa kiinnittää huomiota. 

Informaatiolukutaidon MOOC -kurssi

Kuinka informaatiolukutaidon ohjauksessa otetaan huomioon opiskelijoiden digitaalinen hyvinvointi? Kysymyksen esitti Małgorzata Kisilowska ja hän vastasi esittelemällä tutkimustaan, jossa oli kartoitettu ilmiötä nimeltään FOMO. Se on lyhenne sanoista fear of missing out, jonka voisi kääntää paitsi jäämisen peloksi. Se liittyy runsaaseen somen käyttöön. Erityisen vahvoilla FOMO-tyyppisillä ihmisillä on hyvät medialuku- ja tietotekniikkataidot. Kiinnostava esitys ja ilmiö, josta on vähintään hyvä olla tietoinen. Toinen hyvinvointiin liittyvä esitys lähestyi informaatiolukutaitoa mindfulnessin näkökulmasta. Onko tietoisen läsnäolon keinoja mahdollista käyttää kirjaston tunneilla? Millä keinoilla voimme luoda ilmapiiriä, jossa opiskelijoilla on turvallinen olo ja sen myötä rohkeus kysyä myös “tyhmiä kysymyksiä”? Selenay Aytacin ja Diane Mizrachin esitys löytyy ECILin Youtube-kanavalta. 

Oliko tuttuja?

ECILissä on usein mukana runsas suomalaisedustus, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Keynote-puheenvuoroja ja työpajoja lukuunottamatta kaikki konferenssin esitykset toteutettiin tänä vuonna teknisesti siten, että puheenvuoro videoitiin ja toimitettiin etukäteen järjestäjille. Konferenssissä katsottiin valmis video ja sen jälkeen oli aikaa kysymyksille ja keskustelulle. Valmiin videon katsominen toisaalta lievensi jännitystä, kun puheenvuoron on saanut rauhassa itse koostaa, mutta toisaalta jätti kommentoijan ilman sopivaa “alkulämmittelyä” minkä omasta aiheesta puhuminen olisi tarjonnut. Ja tokihan sieltä omalta videoltaan löytää kaikki takeltelut ja hiljaiset hetket, kun sitä siinä yhdessä katsotaan. 

Omia parhaita käytänteitään olivat esittelemässä muun muassa Terhi Kaipainen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta ja Essi Prykäri ja Riikka Sinisalo LUT-yliopistosta. Terhin puheenvuoro käsitteli yhteisopettajuutta ja opettamista ajassa, jossa osa koulutuksista toteutetaan kokonaan verkossa. Esitystä tehtäessä ei tosin ollut vielä tiedossa, että kaikki opetus tulee olemaan verkossa pandemian vuoksi. Esityksessä kerrottiin kokemuksia ja hyviä käytänteitä yhteisopettajuudesta, sekä tarkemmin siitä, miten tiedonhankinnan opettaminen käänteisenä opetuksena toimii verkko-opetuksessa.

Essi ja Riikka kertoivat LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden parissa tehdystä LibGuides käytettävyystutkimuksesta ja siinä saaduista tuloksista (ks. Prykäri & Sinisalo 2021). Esityksen jälkeisessä keskustelussa osallistujat pitivät käyttäjätestausta mielenkiintoisena tapana saada tietoa opiskelijoiden toiminnasta kirjastojen sivuilla ja tunnistivat myös oikea-aikaisen tiedonsaannin merkityksen opiskelijoiden ohjauksessa; jos kirjaston oppaat jäävät pelkäksi nopeaksi maininnaksi ensimmäisellä opiskeluviikolla, voi olla hankalaa ottaa niitä tehokäyttöön enää opinnäytetyövaiheessa. 

Lopuksi

ECIL-konferenssissa ehti nähdä monenlaisia esityksiä. Päivät olivat täynnä, ja välillä tuli vaihdettua esityksestä toiseen lennossa, kun aihe ei ollutkaan ihan sitä, mitä otsikon perusteella kuvitteli. Puhujien monenlaiset taustat ja erilaiset aksentit eivät aina helpottaneet aiheen seuraamista. Verkossa pidettävä konferenssi mahdollisti osallistumisen monille sellaisille, jotka eivät olisi paikan päälle päässeet. Toisaalta taas konferenssien paras anti, eli verkostoituminen muiden osallistujien kanssa jäi harmillisesti väliin. Konferenssissa oli kyllä mahdollisuus keskustella tauoilla verkossa muiden osallistujien kanssa, mutta se ei tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta muutenkin Zoom-painotteisina päivinä. 

Seuraava ECIL järjestetään Krakovassa vuonna 2023. On siis hyvin aikaa pohtia omaa aihetta konferenssiin esiteltäväksi, sillä ammattikorkeakoulukirjastoissa tapahtuu koko ajan uutta luovaa toimintaa. Toivottavasti seuraavan konferenssin osallistujat pääsevät nauttimaan puheista ja verkostoitumaan paikan päälle. Tutustu ECILin antiin tiivistelmäkirjassa ja Youtube-kanavalla.

ECIL 2021 tiivistelmät
ECIL Youtube-kanava