Creating Knowledge 2024 – think before you click

Pohjoismainen informaatiolukutaitokonferenssi Creating Knowledge keräsi korkeakoulujen tietoasiantuntijat Helsinkiin kesäkuun alussa. Mukana oli noin kaksisataa ammattilaista niin pohjoismaista kuin muualta Euroopasta, Afrikasta ja Pohjois-Amerikasta. Konferenssin teema oli ”Think before you click” ja lähdekriittisyys, tekoäly ja kirjaston tarjoama ohjaus ja opetus olivat hienosti päivien aikana esillä. Millaisia eväitä konferenssista jäi kotiin viemisiksi?

Helsingin yliopisto tarjosi hienot puitteet innostavalle ja ilmapiiriltään rennolle konferenssille kansainvälisten kollegoiden seurassa. Parasta antia olivat esitysten yhteydessä ja työpajoissa syntynyt aito keskustelu ja uudet ajatukset. Myöskään iltajuhlan mukavaa tunnelmaa ei voi vähätellä. Esityksissä toistui sama teema: Mitä  informaatiolukutaito tarkoittaa tulevaisuudessa – ja miten siihen voidaan vaikuttaa? 

Tekoäly on vuorovesi, ChatGPT vain vaahtoa yksittäisen aallon pinnalla

Keynote -puheenvuorossa Matti Tedre ja Henriikka Vartiainen Itä-Suomen yliopistosta keskustelivat tekoälystä yksittäistä sovellusta tai toiminnallisuutta laajempana ilmiönä, työkaluna, jota hyödynnetään moninaisiin tarkoituksiin tekemään usein kaavamaista työtä. Ihmisille voi olla vaikea ajatella, mikä on tekoälylle helppoa ja mikä vaikeaa, itsestään ajavia autoja on jouduttu odottelemaan jo vuosikymmeniä, kun taas perinteisesti vaikeana luovana työnä pidettyä kuvien laatimista tekoäly tekee vaivattomasti jo nyt. Tekoäly myös ennustaa taitavasti, mutta ei välttämättä avaa käyttämiään menetelmiä, joten ennusteen paikkansapitävyys tulee varmentaa muilla keinoin. 

Tekoälyn kehityksessä kannattaa seurata kehittyneempiä malleja (foundation models), jotka koulutetaan monimuotoisemmalla aineistolla kuin esimerkiksi perinteiset kielimallit ja siten saavutetaan parempi kattavuus ja syvällisempi ymmärrys myös etiikasta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. On kuitenkin syytä muistaa, että objektiivisenakin pidetty koulutusaineisto sisältää lähtökohtaisesti vinoumia ja kaikki koulutusaineistossa olevat vinoumat siirtyvät suoraan tekoälyn käyttöön.

Miten tekoälyä sitten voidaan opettaa käyttäjille? Keskittymällä yksinkertaisiin asioihin, esimerkiksi luokitteluihin, joita tekoäly tekee ja tarkastelemalla sitä mihin ne perustuvat. Myös keskustelu siitä, mitä tietoa tekoäly käyttäjän toiminnasta kerää ja mihin se sitä tietoa hyödyntää, auttaa käyttäjiä ymmärtämään tekoälyn tekemien suositusten ja jaottelujen taustaa. Tekoälyn mukana tulee myös moraalisia kysymyksiä, kuten eettisyys ja tekijänoikeudet. On tärkeää pitää keskustelussa esillä tekoälyn laajempi kuva eikä tiivistää tarkastelua vain yhteen työkaluun, kuten ChatGPT. On myös luovuttava yksinkertaisten vastausten etsimisestä ja keskityttävä ennemmin syvällisten kysymysten kysymiseen ja pohtimiseen.

Oppiminen ja tarkkaavaisuus digiaikana – aivotutkijan vinkit

Minna Huotilainen Helsingin yliopistosta kävi esityksessään läpi mielenkiintoisella tavalla aivojen toiminnallisuuksia, jotka vaikuttavat arkeemme. Esimerkiksi ääreisnäkö pitää tahtomattammekin silmällä ympäristöämme ja pyrkii varoittamaan siellä havaitsemastaan liikkeestä, samalla kuin kuulo analysoi kaiken kuulemansa puheen halusimme me keskittyä siihen tai emme. Tähän ympäristön tarkkailuun menee aivoilta jatkuvasti suorituskykyä, ja siksi esimerkiksi työtilat olisi hyvä suunnitella niin, ettei keskeytyksiä vaikkapa näköjärjestelmän kautta tulisi ja äänimaisema olisi mahdollisimman rauhallinen. 

Yksi työelämän haaste on viestintäjärjestelmät, jotka keskeyttävät työtämme erilaisilla ilmoituksilla useita kymmeniä kertoja päivässä. Täydellinen viestintäjärjestelmä olisi sellainen, että se sisältäisi kaikki tarpeelliset tiedot helposti löydettävässä muodossa, mutta ei häiritsisi tai keskeyttäisi työtämme. Työelämässä on käytössä useita hyviä viestintäkanavia, mutta niitä on liian monta, ja siksi onkin vaikea palauttaa mieleen, missä kanavassa mikäkin viesti on.

Keskittyminen ja häiriöiden minimointi on tärkeää, koska ihminen ei pysty keskittymään moneen tehtävään samanaikaisesti, vaikkakin tehtävien välillä vaihtaminen voi käydä sujuvastikin. Aivoille myös tekee hyvää saada tehtävät valmiiksi. Jos tehtävän joutuu jättämään kesken, se vaikuttaa tehtävästä suoriutumiseen negatiivisesti, erityisesti silloin, kun tehtävä on melkein valmis, tehtävä on tärkeä tai on useita keskenään riippumattomia tehtäviä. Myös väsymys heikentää kykyä ratkaista tehtäviä.  Unen lisäksi liikunta ja musiikki auttavat aivoja uusiutumaan ja palautumaan. 

Mis- ja disinformaatio on vanha ilmiö näkyvämpänä kuin koskaan

Kolmas keynote -puhuja Siim Kumpas EU:n diplomaattisuhteista vastaavasta Euroopan ulkosuhdehallinnosta käsitteli mis- ja disinformaatiota ja sen käyttämistä informaatiomanipulaatioon. Manipuloivaa, tahallista ja koordinoitua mis- ja disinformaation levittämistä, jolla pyritään vaikuttamaan negatiivisesti arvoihin ja poliittisiin prosesseihin, kuvataan käsitteellä FIMI (foreign information manipulation and interference). Euroopan unionilla on FIMIn torjuntaan työkalupakki, jolla manipulaation haittoja pyritään minimoimaan tiedostamalla uhkan laajuus, kehittämällä kansalaisten resilienssiä, laatimalla tarvittavaa lainsäädäntöä ja käyttämällä diplomatian keinoja. 

Euroopan unioni on kerännyt tietokannan (https://euvsdisinfo.eu/), jossa on yli 17 000 esimerkkiä levitetystä dis- ja misinformaatiosta. Tietokannan tavoitteena on näyttää, ettei disinformaation levittäminen ole vahinko, vaan tarkoituksellista toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan informaatioympäristöön esimerkiksi vahvistamalla yksittäistä kriittistä ääntä monisataakertaiseksi tai julkaisemalla disinformaatiouutisen ja jakamalla sitä kanavista ja alustoista toisiin alkuperää häivyttäen. Kirjaston roolista Kumpas totesi, että kirjastoilla on merkittävä tehtävä dis- ja misinformaation vaikutuksia vähentävänä ja resilienssiä kasvattavana organisaationa.

Systemaattista tiedonhakua ja tekoälykäytänteitä – mitä tulevaisuudessa pitäisi opettaa?

Ingjerd Legreid Ødemark ja Elisabeth Karlsen Oslo Metropolitan Universityn kirjastosta olivat tarkastelleet kokeneiden tiedonhakijoiden käsityksiä tekoälyn käytöstä systemaattisen haun tukena norjalaisissa korkeakouluissa. Tekoälyä oli käytetty hakusanojen etsimiseen ja uusien näkökulmien löytämiseen, mutta kokonaisten hakulausekkeiden muotoilussa tekoäly teki virheitä. Hakutulosten läpikäynnissä työkaluina oli käytetty muun muassa Rayyania, Covidencea, ASreviewta, Eppi-revieweria, Sr acceleratoria, SwiftReviewta, Catchiita ja Iris.aita, hakutyökaluina käytössä olivat olleet esimerkiksi Keenious, Litmaps, Elicit, Scopus, Scite, Semantic Scholar, Inciteful ja Research Rabbit. Nämä työkalut olivat lähes kaikille tuttuja pintapuolisesti, mutta vain harva oli perehtynyt niihin syvällisemmin. 

Uusia järjestelmiä on paljon ja mahdollisuuksia tehostaa systemaattista hakua on monia. Mitä tällä tehokkuudella saadaan aikaiseksi, ja voidaanko prosessi dokumentoida riittävän läpinäkyvällä tavalla? Kirjaston on hyvä tuntea erilaiset palvelut ja toimia kumppanina ja tukena, pitäen kuitenkin edelleen esillä standardeja ja tiedonhankinnan hyviä käytänteitä. 

Opiskelijoiden tukemista tekoälytiedonhankinnassa käsitteli Maria Unger KTH Royal Institute of Technologysta Ruotsista. Tekoälyn ja erityisesti ChatGPT:n aiheuttamaan kuohuntaan vastattiin kirjastossa keskittymällä tiedonhakuun ja lähteiden arviointiin. Tekoäly otettiin mukaan kirjaston perusopetukseen, siitä järjestettiin integroituja työpajoja sekä lounaswebinaareja ja tutkijawebinaareja. Lisäksi kirjastolla on opas: https://www.kth.se/biblioteket/soka-vardera/sok-och-vardera-info/ai-och-informationssokning

Tiedonhaun tasoja ja tapoja on monia, joista osaan, erityisesti pintapuoliseen katsomiseen ja selailuun (ks. Gusenbauer & Haddaway 2021) tekoälytyökalut voivat olla täysin riittäviä, jos eivät vielä systemaattisen haun kanssa pärjääkään. Tiedonhankinnan opetuksessa ja ohjauksessa tulisi entistä enemmän hyväksyä ja tarjota vaihtelua tiedonhakutapoihin ja -kanaviin, räätälöidä opetusta tarkoituksen mukaan, huomioida myös tekoälyn rooli tiedonhakuprosessin tukena, painottaa vahvemmin tiedon luotettavuutta ja käsitellä tiedonhakua enemmän työkaluna kuin taitona. 

Usein kirjastoissa varaudutaan opettamaan ihanneopiskelijaa, joka haluaa osata kaiken täydellisesti ja opetetaan kuin kaikki olisivat tekemässä systemaattista kirjallisuuskatsausta. Usein ei niinkään huomioida keskiverto-opiskelijaa tai erilaisia tiedonhaun tarpeita, vaikka opiskelijalle tekoälyllä tai Google Scholarilla tehty haku voi ollakin täysin riittävää. 

Sessiossa pohjoismaiset kollegat yleisöstä suosittelivat erityisesti tutustumaan Gusenbauerin ja Haddawayn (2021) artikkeliin tiedonhankinnan erilaisista tavoista. Ideana on, että tiedonhaun tarpeet ovat erilaisia ja siksi myös työkalujen tulee olla erilaisia. Artikkeliin kannattaa tutustua, se avaa silmät tarkastelemaan tiedonhankinnan opettamista uusin silmin.

Kursseja hyvästä tieteellisestä käytännöstä

Plagioinnin lisääntyminen korkeakouluissa korona-aikaan oli kahdenkin esityksen teemana, molemmissa oli laadittu kirjaston ja muiden toimijoiden yhteistyössä kurssi aiheen tiimoilta. Copenhagen Business Schoolin Joshua Kragh, Amudzidis-Bruhn ja Lotte Risbæk Thomsen esittelivät heti opintojen alkuun sijoittuvaa kurssia, jonka tavoitteena on tuoda opiskelijoiden tietoon hyvän tieteellisen käytännön ohjeistus ja viestiä rikkomusten seurauksista selkeästi sekä antaa opiskelijoiden käyttöön yksi yhteinen viittaustyyli. Näin myös opiskelijat tietävät, mitä heiltä odotetaan. Kurssin valmistelussa oli mukana myös opiskelijoita ja tavoitteena oli laajentaa tulokulmaa syyllisten etsimisestä laajemmin hyviin ja eettisiin toimintatapoihin. 

Selvitettäessä kurssin vaikutuksia todettiin osaamisen ja tietoisuuden kasvaneen ja professorien tuovan asiaa enemmän esille opetuksessaan. Toisaalta kurssi lisäsi ahdistusta siitä, että toimii vahingossa epäeettisesti. Materiaaliin voi tutustua: https://libguides.cbs.dk/cbsintegrityguide

Toisen kurssin esitteli Göteborgin yliopiston Lisa Larsson. Heillä kurssin kehittäminen lähti ensin liikkeelle vanhan materiaalin päivitystarpeesta, mutta laajeni kokonaan uuden alustan laatimiseen, kun huomattiin että vanha alusta oli toiminnallisuuksiltaan jo monin paikoin vanhentunut ja sisältöjen läpikäynti edellytti opiskelijoilta paljon videoiden ja lisätietolinkkien läpi kahlaamista. Uusi alusta kehitettiinkin vahvasti tekstipohjaiseksi niin, että kaikki tarvittava oli alustalla, eikä lisätietolinkkejä enää tarvittu. Alustan käytöstä myös kerättiin palautetta ja käytettiin sitä kehittämiseen. Lisäksi laadittiin opettajan opas tukemaan näiden teemojen integrointia eri kursseille. 

Molempien esitysten kantavana teemana oli, että plagiointi ei ole kovin yksiselitteinen asia, mutta siihen tarjotaan pelkästään yhtä ratkaisua, älä tee sitä. Tätä tukevat erilaiset tekniset järjestelmät, joilla sitten tarkkaillaan esimerkiksi tekstin samankaltaisuutta olemassa olevien lähteiden kanssa. Plagiointi on kuitenkin usein tilannekohtaista, ja se voi olla niin tahallista kuin tahatontakin. Jos opiskelija haluaa plagioida, kirjasto ei voi sitä estää, mutta voimme olla mukana kouluttamassa ja jakamassa tietoa tahattomasta plagioinnista. 

Apua aineistonhallintaan ja tukea tieteellisen julkaisemiseen

Opiskelijoiden aineistonhallintaosaamisen rooli kasvaa päivä päivältä, ei vähiten juuri julkaistun opinnäytetöiden avoimuuden osalinjauksen puitteissa, jossa aineistonhallinnan suunnittelu kytketään yhä vahvemmin osaksi opinnäytetyöprosessia. Usein tarjolla on kuitenkin vain yleisluontoisia ohjeita, kun opiskelijat kaipaisivat neuvoja räätälöityinä juuri heidän tapaukseensa sopivina. Tähän tarpeeseen vastaamaan on Helsingin yliopistossa laadittu työkalu tutkimusaineistojen hallinnan opastukseen, jota esitteli Aleksi Peura.

Työkalun toimintaperiaate on vuokaavio, joka johdattaa opiskelijaa eteenpäin valittujen vastausten perusteella. Kun opiskelija on vastannut kaikkiin kysymyksiin, hän saa ennakolta kirjoitetun palautteen valitsemiinsa vastauksiin perustuen. Palvelu on kohdennettu maisterivaiheen opiskelijoille ja suunniteltu ensimmäiseksi paikaksi, josta aineistonhallintaan saa intuitiivisesti ja helposti apua ja tukea.

Palvelun sisällön luominen oli monialainen projekti jossa osallistujia oli niin kirjastosta kuin tietohallinnosta, lisäksi mukana oli myös pedagogista osaamista. Palautteita on valtava määrä, 1200, ja niitä tehdään koko ajan lisää. Palautteet on luotu ainoastaan tätä palvelua varten, mutta toki jossain määrin voidaan hyödyntää jo kirjoitettuja palautteita uusien luomisen pohjana. Teknisen toteutuksen takana ovat Helsingin yliopiston ohjelmointikurssin opiskelijat. Palveluun pääset tutustumaan: https://rdmintro.helsinki.fi/

Heidi Konestabo ja Edina Pózer Oslon yliopistosta Norjasta kertoivat kokemuksiaan väitöskirjantekijöille ja aloittaville tutkijoille järjestetyistä työpajoista tieteellisen julkaisemisen tukemiseksi. Työpajoissa käsiteltiin muun muassa julkaisuprosessia yleisesti, tieteellisen julkaisukanavan valintaa, saalistajajulkaisuja, yliopiston avoimen julkaisemisen politiikan noudattamista, Rights retention -strategian edellyttämiä toimenpiteitä esimerkiksi rinnakkaistallennuksen suhteen sekä yliopiston käytänteitä artikkelien käsittelymaksujen (APC, article processing charge) kanssa. Kaikki tämä on väitöskirjatutkijan oletettua osaamista, mutta toistaiseksi sitä ei ollut tarjottu missään systemaattisesti, tai tieto tuli opiskelijalle liian myöhään.

Työpajassa tehtiin käytännönläheisiä tehtäviä, muun muassa listattiin sopivan julkaisukanavan valintakriteereitä, käytiin läpi keinoja välttää saalistajajulkaisuja ja etsittiin sopivia julkaisukanavia omalle tutkimukselle. Lisäksi esiteltiin erilaisia käytännön esimerkkejä, kuten miltä voi näyttää kaapattu lehti ja käytiin ryhmän kesken keskusteluja aiheista. Työpajat järjestettiin tieteenaloittain, joten siellä oli myös mahdollisuus kohdata muita väitöskirjantekijöitä ja verkostoitua.

AMKIT-konsortion pedaryhmä testaa tekoälytyökaluja ja tekee avoimia oppimateriaaleja kirjallisuuskatsauksen teosta

Ammattikorkeakoulujen pedagogiikkaryhmä piti yhteisen esityksen, jonka teema oli  Together stronger - co-creation supports IL pedagogy in UAS libraries. Esityksen tekijöinä olivat Leena Elenius (SeAMK), Riitta-Liisa Karjalainen (KAMK), Minna Kivinen (HAMK), Arja Kunnela (Jamk), Elina Laineenoja (SAMK), Taina Pirhonen (HAMK), Eija Suikkanen (TurkuAMK)  sekä Heidi Troberg (Tritonia). Yhteistyö ammattikorkeakoulukirjastojen pedagogisessa ryhmässä luo synergiaa digitaaliseen työelämään ja laajentaa yleisöä laadukkaampien oppimateriaalien käyttöön avointen oppimateriaalien (OER) avulla.

Tällä hetkellä pedaryhmä työskentelee tekoälyn ja avointen oppimateriaalien parissa: ryhmä seuraa aktiivisesti tekoälyn ajantasaista kehitystä informaatiolukutaidon näkökulmasta ja jakaa sitä, luo oppimateriaaleja ja tekee tutkimuksia, raportteja ja muita julkaisuja. Yhteistyössä laaditut tulokset jaetaan avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti.

Pedagoginen ryhmä tekee parhaillaan kirjallisuuskatsausta IL-pedagogiikan avoimista oppimateriaaleista ja luo samalla avoimia oppimateriaaleja kirjallisuuskatsauksia varten. Työn tavoitteena on ymmärtää kirjallisuuskatsausprosessiin liittyviä menetelmiä ja haasteita. Prosessin aikana testataan tekoälytyökaluja. Yhteiskehittämisellä pyritään tukemaan opiskelijoita ja opettajia tiedonhaussa ja sen vastuullisemmassa käytössä.

Amkeista lisäksi Humakin Anna-Kaisa Sjölund piti esityksen korkeakoulujen muuttuvasta tietomaisemasta ja tarpeesta uudistaa tiedonhankinnan opetusta sekä sisällyttää tekoälytyökaluja opetukseen mukaan. Ammattikorkeakouluista mukana olivat myös Aino Helariutta, Maija Merimaa ja Minna Marjamaa esityksellään Laurea-kirjaston IL- ja avoin TKIO -ohjausmallista.

Muuttuva tietomaisema – mitä tulevaisuudessa opetetaan? 

Anna-Kaisa Sjölundin esityksessä tiivistyi hienosti Creating Knowlege -konferenssin keskeinen teema: Korkeakoulujen tietomaisema muuttuu nyt nopeasti tekoälyn sekä lisääntyvän disinformaation myötä. Tarvitaan keskustelua siitä, mitä informaatiolukutaidon ja tiedonhankinnan opetus,  tekoälyn käyttö opinnoissa ja opinnäytetyön ohjaus jatkossa ovat ja mitä niiden tulisi olla. Emme voi pitäytyä samoissa sisällöissä huomioimatta muuttuvaa tietomaisemaa. Anna-Kaisan sanoin: 

Uusien  elementtien sisällyttäminen korkeakoulujen tiedonhankinnan opetukseen voi antaa opiskelijoille tarvittavat taidot ja tiedot, jotta he voivat navigoida tulevaisuuden työpaikkojen muuttuvissa maisemissa. Näin voidaan myös varmistaa, että heillä on hyvät valmiudet hyödyntää tekoälytyökaluja ja -teknologioita omilla aloillaan tehokkaasti.

Tekoäly muuttaa työtämme, tai on jo muuttanut sitä

Kun tekoälystä tulee arkipäivää, sitä ei enää sanota tekoälyksi, se on esimerkiksi vain se vanha tuttu Google Scholar. Olikin antoisaa sukeltaa kahdeksi päiväksi päätä pahkaa uusien avausten ja kokeilujen maailmaan ja todeta, että kirjastoalalla suhtaudutaan tekoälyyn innokkaan uteliaasti ja valmiina kokeilemaan uusia työkaluja yhdessä asiakkaidemme kanssa, kuitenkin säilyttäen mielessä opit laadukkaasta tiedosta ja lähteiden kriittisestä arvioinnista. 

Ehkä muutaman vuoden päästä, kun Nordinfolit -verkosto taas järjestää seuraavan Creating Knowledge -konferenssin Ruotsissa, on tekoäly tiedonhankinnassa harpannut jo aimo askeleen eteenpäin ja tuonut mukanaan uusia haasteita. Varmaa on vain se, että olemme täällä innolla mukana ja valmiina oppimaan uutta.