Back to Lukio!

Otetaan kolme jyväskyläläistä informaatikkoa kolmesta kirjastosta ja lähetetään neljään lukioon. Tuloksena tyytyväisiä opettajia ja kokemuksesta kirkastuneita kirjastolaisia.

 Tule tule hyvä tieto
Jyväskylässä perustettiin reilu kymmenen vuotta sitten kirjastojen yhteistyöryhmä. Yhdessä kaupungin opetuspalvelujen kanssa ryhmä laati 2011 Tule tule hyvä tieto! -suunnitelman informaatiolukutaidon edistämiseksi oppilaitoksissa. Sanoista siirryttiin ripeästi tekoihin – ja lukioihin: perustettiin kolmen hengen työryhmä suunnittelemaan koulutusta Jyväskylän lukioiden opettajille. Tiedonhaun koulutus haluttiin integroida laajasti eri oppiaineisiin rajallisin resurssein.

Ensimmäisenä vuonna työryhmään kuuluivat Nina Kivinen Jyväskylän yliopiston kirjastosta, Mari Vuorinen kaupunginkirjastosta ja Aira Välikangas JAMKista. Kolmena seuraavana vuotena ammattikorkeakoulun kirjastosta oli mukana Susanna Niemilahti-Könkkölä.

Ideana oli edetä lukio vuodessa, yllätys oli kuitenkin rehtorimuuri. Lukioihin joutui lähettämään useita sähköposteja, kirjastonjohtajien allekirjoittaman mainoskirjeen ja soittamaan perään kiireisille sihteereille, ennen kuin päästiin sopimaan ajankohdista. Onneksi pienessä kaupungissa viestit menivät puolituttujen kuriirien välityksellä eteenpäin. Kun kosiomatkalla vihdoin päästiin rehtorin kanssa puheisiin, portit aukenivatkin helposti.

Kehäketut kiertueella
Ryhmä laati ja muokkasi tuntisuunnitelmia Google docsissa sekä piti yhteyttä toisiinsa lukuisilla sähköpostilla. Lisäksi jokainen keskusteli omalla työpaikallaan koulutuksen edistymisestä ja oli yhteydessä Jyväskylän kirjastot -työryhmän jäseniin, joilta saatiin lisätietoa ja ohjausta suunnittelutyöhön.

Neljän vuoden aikana kasvettiin ketteriksi kehäketuiksi: viimeisissä koulutuksissa oiottiin mutkan suoriksi, kilpailtiin puheenvuoroista, muutettiin lennosta aikatauluja ja opittiin mahdottoman paljon toisilta. Pyynnöistä huolimatta opettajat eivät yleensä lähettäneet ennakkotoiveita, joten opiskeltiin myös ajatustenlukijoiksi.

Lukiolle tarjottiin ensitreffeillä kahta samanlaista kahden tunnin koulutusta: välillä niistä toteutui vain yksi, välillä pidettiinkin neljä kertaa. Koulutuksen aluksi kerrottiin sisällöstä ja jututettiin opettajia tiedonhakutaidoista – omista ja oppilaiden. Yksi informaatikko kertoi koulutuksen taustasta ja esitteli tutkimustuloksia lukiolaisista tiedonhankkijoina opettajien nyökytellessä, tuttua oli.  Muita aiheita olivat e-kirjat opetuksessa, tiedonhankintasuunnitelman laatiminen, verkon uudet tiedonlähteet ja Google-hakujen tehostaminen. Joka kerta lisättiin palautteessa toivottua aikaa harjoitteluun.

Koulutus oli opettajille tietysti vapaaehtoista. Ainakin kaksi kertaa samalle päivälle sattui yllättäen muutakin ohjelmaa tavallisen koulutyön lisäksi. Tuolloin kehäkettutaidot punnittiin, ryhmissä oli mukana toisinaan vain kuusi opettajaa.

Palautetta
Ryhmä koulutti lähes sata opettajaa, tunteja kertyi 20. Neljä oppilaitosta olivat Sepän, Cygnaeuksen, Voionmaan ja Lyseon lukiot. Osallistuneet opettajat edustivat kaikkia lukion aineita. Mukana oli paljon myös matematiikan opettajia, vaikka aiheen uskoisi keräävän enemmän humanisteja.

Lopussa kirjallisena pyydetyssä palautteessa haluttiin tietää:

1. Minkä aineen opettaja olet?
2. Vastasiko koulutus tarpeitasi ja odotuksia?
3. Pystytkö jatkossa hyödyntämään saamaasi koulutusta omassa opetuksessasi?
4. Toivotko tiedonhaun koulutusta myös jatkossa?
5. Mikä olisi paras keino tuoda tiedonhaun koulutus osaksi lukiolaisten opintoja?
6. Kehitysideat ja terveiset kouluttajille.

Palaute oli kokonaisuudessa kiittävää: Opettajat pitivät tiedonhakutaitojensa päivitystä erittäin tärkeänä. Useimmat aikoivat hyödyntää koulutuksen antia opetuksessaan. Tietysti koulutusta toivottiin epärealistisesti myös kaikille lukiolaisille, esimerkiksi tietotekniikan tai opo-kursseilla – mielellään ensimmäisenä vuotena. Monet opettajat halusivat tulla uudelleen koulutukseen muutaman vuoden kuluttua. Kettujen kuonot väpättivät.