Avointen oppimateriaalien kuratointi - kuka, miten ja miksi?

Avointen oppimateriaalien kirjastossa on tällä hetkellä lähes kolmetuhatta erilaista materiaalia, joiden lisäksi oppimateriaaleja julkaistaan esimerkiksi ammattikorkeakoulujen omissa julkaisusarjoissa. Määrän kasvu on hyvä merkki avoimen oppimisen etenemiselle, mutta pysyykö laatu määrän kyydissä? Kansallisessa avoimen tieteen yhteistyössä laaditut avoimien oppimateriaalien laatukriteerit auttavat laadun arvioinnissa, mutta miten järjestyisikään sujuvimmin laatukriteereiden vaatimus avoimien oppimateriaalien vertaisarvioinnista? Tähän kysymykseen etsittiin vastausta Avoimen tieteen talvipäivillä Kuopiossa järjestetyssä paneelikeskustelussa, jossa vertaisarviointikäsitteen sijaan lähdettiin liikkeelle kuratoinninin käsitteellä.

Paneelissa keskustelijoina olivat Avoimen tieteen johtava asiantuntija Susanna Nykyri Tampereen yliopistosta, asiantuntija Anne Kärki Satakunnan ammattikorkeakoulu ja kirjastopäällikkö Pekka Uotila Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta. Puheenjohtajana toimi tietopalvelupäällikkö Mira Juppi Savonia-ammattikorkeakoulusta. 

Miten kuratointi ymmärretään avointen oppimateriaalien yhteydessä?

Paneelikeskustelussa pohdiin avoiten oppimateriaalien kuratointi monesta eri näkökulmasta. Kuratointi voidaan ajatella sopivan materiaalin suodattamisena tiettyyn tarkoitukseen. Jotta avointa oppimateriaalia voidaan laadukkaasti kuratoida, tulee arvioijan olla oppimateriaalin aiheen asiantuntija. Erityisen tärkeää tämä on tilanteessa, jossa materiaalia ei aiemmin ole laadullisesti arvioitu. Toisaalta kehittymisen kannalta olisi tärkeää, että myös kuratointi olisi läpinäkyvää. Kansainvälinen esimerkki avointen oppimateriaalien arvioinnista löytyy MERLOT julkaisualustalta, jossa kuratointi on järjestetty tieteenalapaneelein, kuten julkaisupuolella tutussa suomalaisessa julkaisufoorumissa eli tuttavallisemmin JUFO:ssa. 

Tieteellisessä julkaisutoiminnassa käytössä oleva vertaisarviointimalli ei välttämättä kuitenkaan ole suoraan oppimateriaalien arviointiin soveltuva raskautensa ja läpinäkymättömyytensä takia. Ammatillisessa julkaisutoiminnassa taas arviointi toteutetaan tätä nykyä pitkälti julkaisukanavan tai julkaisevan tahon sisäisenä prosessina. Tällöin monesti sekä kirjoittajat että arvioijat ovat samasta organisaatiosta. Miten siis oppimateriaalien osalta löydettäisiin kevyt mutta toimiva malli arviointiin? Avoimen oppimateriaalien arviointia pitäisi tarkastella uudella, sekä yhteistä tekemistä korostavalla että arvijoijaa kohottavalla, tavalla esimerkiksi sitä kautta, että opettajat nähdään vertaisina laajasti korkeakoulujen ja jopa koulutusasteiden välillä.

Kuratoinnin jalo taito osaksi osaamisen kehittämistä

Yhtenä kysymyksenä on se, miten kannustaa ja motivoida osallistumaan oppimateriaalien arviointiin. Panelistit näkivät, että myös arvioija oppii kuratointiprosessin aikana, mikä toki on yksi motivaatio ammatillisen kehittymisen näkökulmasta. Tarvittaneen kuitenkin myös muuta, jotta toiminta saataisiin kestävälle pohjalle. Oppimateriaalien arviointityön huomioiminen osana meritoitumista voisi kannustaa lähtemään arvioijaksi. Samoin kuratoinnin tunnistaminen yhtenä selkeästi määriteltynä työtehtävänä vahvistaisi sen asemaa, kuratoinnin tekeminen vapaa-ajan puhdetyönä tuskin kantaa paljoakaan alkua pidemmälle. Voisiko verkostomainen vapaaehtoisuuteen perustuva toimintatapa kuratoinnissa toimia? 

Paneelissa nähtiin, että pelkkä vapaaehtoisuus ei riitä. On tietysti hyvä, että arvioijaksi lähtemisen taustalla on aitoa innostusta, sillä pakottamisen tie ei usein ole kovinkaan hedelmällinen. Monesti kuitenkin tarvitaan poliittista ja taloudellista pakottavuutta, että organisaatioissa lähdetään mukaan uusiin avauksiin. Yksi taustalla ohjaava tekijä on myös avoimen tieteen seuranta, joka puhuu organisaation johdon ymmärtämää kieltä. Oppimateriaalien kuratointi ei voi siis olla vain yksittäisen opettajan asia, vaan tarvitsemme rinnalle sekä organisaation tukea ja palveluita, yhteisiä kansallisia palveluita että mahdollista hankerahoitusta, jonka avulla kehittää uudenlaista mallia kuratoida ja arvioida avoimia oppimateriaaleja.

Panelisteilta kysyttiin myös oppijan roolista kuratoinnissa. Panelistit näkivät, että myös oppijan olisi hyvä oppia kuratoimaan tarvitsemaansa aineistoa ja toki tätä tapahtuu koko ajan osana tiedonhankintaa ja -käyttöä. Toisaalta kuratoidun aineiston saatavuus poistaa arviointipainetta oppijan harteilta, kun hän tietää, että nämä materiaalit on jo laadullisesti arvioitu asiantuntijan toimesta. Laadukkaasta materiaalijoukosta etsiminen on oppijalle palkitsevaa, tähän toki perustuu jo kirjastotietokantojenkin lumo. 
Miten tästä eteenpäin?

Paneelikeskustelussa kuratoinnin edistämisen keskeisimmiksi keinoiksi nostettiin verkostojen luominen ja vaikuttamistyön jatkaminen. Erityisesti meritoitumisen merkitys tässä on keskeinen, näkyvälle ja vaikuttavalle työlle on aina helpompi löytää tekijöitä. Lisäksi on hyvä muistaa, että kyse ei koskaan ole vain yhdestä opettajasta tai arvioijasta vaan avoimien oppimateriaalien kuratoiminen tulisi nähdä laajasti niin organisaation kuin kansallisesta - ja miksei kansainvälisestäkin - näkökulmista.

Avoimen oppimisen ja avoimien oppimateriaalien näkökulmasta kuratointi on selkeästi yhä enemmän keskusteluun nouseva teema, jonka vuoksi asiaan käsiteltiin lisää talvipäivien asiantuntijapäivänä. Oppimisen avoimuuden asiantuntijaryhmä päätti perustaa yhdeksi uudeksi työryhmäksi Avointen oppimateriaalien kuratointi ja vertaisarviointi -ryhmän, jota on lupautunut vetämään Mira Juppi Savonia ammattikorkeakoulusta. Ryhmän työskentelyyn voi edelleen ilmoittautua mukaan täyttämällä ilmoittautumislomakkeen. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan millaisia avauksia ja suosituksia uusi ryhmä meille jatkossa esittelee.