Avoimet julkaisut ja oppimateriaalit – miten ne tunnetaan ja mitä tukea tarvitaan?

Ammattikorkeakouluissa selvitettiin tietämystä avoimista julkaisuista ja oppimateriaaleista sekä niihin liittyvästä tuen tarpeesta haastatteluin maalis–syyskuussa 2019. Selvisi, että organisaatioissa on tarvetta uuden asian tukimuodoille ja -palveluille. Ensi alkuun on lisättävä tietoisuutta avoimesta tieteestä ja avoimista julkaisuista.

Johdanto

Opetus- ja kulttuuriministeriön kypsyystasoselvitys kertoo tieteen ja tutkimuksen avoimuuden juurtuneen ammattikorkeakouluihin, totesivat Päällysaho ja Lahtinen Kreodin kevättalven numerossa. Suurin osa ammattikorkeakouluista suosittelee henkilöstölleen avoimia julkaisukanavia. Myös rinnakkaistallentamiseen on suositukset.

Julkaisujen helppoa löydettävyyttä on edistetty pitkään, ja vuonna 2018 ammattikorkeakouluissa tuotetuista julkaisuista lähes 75 % oli jo avoimesti saatavissa. Avoimuuden tukemisessa ja seuraamisessa on silti kehitettävää. Haasteiksi ammattikorkeakoulujen vastaajat kertoivat etenkin juridiikkaan liittyvät kysymykset, muun muassa tekijänoikeuksiin, sopimuksiin ja lisensseihin liittyvän osaamisen. Myös rahoituksen, resurssien ja meritoitumisjärjestelmän koettiin vaikuttavan avoimuuden juurtumiseen. (Päällysaho & Lahtinen 2020.)

Ammattikorkeakoulut ovat vastikään sitoutuneet avoimen tieteen julistukseen, lehti- ja konferenssiartikkeleille on luotu avoimen saatavuuden kansallinen linjaus ja toimenpideohjelma (Avoimen tieteen koordinaatio 2019) ja kevään aikana on valmisteltu myös avoimen tieteen asiaa eteenpäin vieviä suosituksia, linjauksia ja ohjeita eri tahoille.

Ammattikorkeakoulujen yhteistä helpdeskiä varten osaamistarveselvitys

Tarkastelemme tässä artikkelissa lyhyesti Avoimuuden palveluverkoston tarveselvitystä, jossa toteutettiin kysely ja haastattelut vuosina 2018–2019. Keskitymme haastatteluaineiston pohjalta julkaisujen ja etenkin oppimateriaalien avoimuuden ja osaamisen tunnettuuteen ja tukemiseen liittyviin asioihin. Lisätietoja tutkimuksesta saat lyhyestä esittelyartikkelista (Kärki ym. 2020). Tutkimus toteutettiin osana Avoin TKI, oppiminen ja innovaatioinfrastruktuuri -hanketta yhdeksässä ammattikorkeakoulussa, vastaajia oli yhteensä 77. Teemahaastattelut tehtiin yhdessä sovituin kysymyksin. Anonymisoitu aineisto analysoitiin.

Haastattelututkimuksen tavoitteena oli määrittää mitä tukea ja tietoa ammattikorkeakouluhenkilöstö tarvitsee työssään, teemoina tutkimus- ja kehittämishankkeet sekä avoimet oppimateriaalit ja opetus. Julkaisujen avoimuus on jonkin verran vanhempi ja tutumpi asia kuin oppimateriaalien avoimuus, vaikka yksittäiset tutkijat ja opettajat ovat joitain materiaalejaan julkaisseet avoimesti aina.

Hankkeen toimijat pyysivät haastatteluihin vastaajia opinnäytetöitä ohjaavista tai tutkimus- ja kehittämismenetelmiä opettavista opettajista, TKI-hankehallinnosta ja muusta henkilöstöstä, johon kuului muun muassa kirjaston ja IT-tuen väkeä. Haastattelut tehtiin yksilö- ja fokusryhmähaastatteluina.

Miten ammattikorkeakoulu tukee avointa julkaisemista ja tiedetäänkö eri julkaisumahdollisuuksista?

Yli puolet vastaajista kokee tietävänsä avoimista julkaisumahdollisuuksista varsin hyvin, etenkin opettajat. Erityisen hyvin tunnetaan, myös avoimina kanavina, AMKin oma julkaisusarja, jonka julkaisut tallennetaan Theseukseen ja muut omat kanavat, samoin AMK-verkkolehti.

Osa kokee, että ei tiedä riittävästi julkaisumahdollisuuksista ylipäänsä. Vielä isompi osa ei tiedä avoimesta julkaisemisesta tai sen tukemisesta. Tuki julkaisemiseen myös vaihtelee ammattikorkeakouluittain – tuetaanko ja millä tavalla.

Kaiken kaikkiaan ammattikorkeakouluissa kannustetaan julkaisemiseen, nykyisin myös avoimeen julkaisemiseen. Tukea annetaan varsinkin ohjeistuksen, koulutuksen ja tiedonjakamisen muodossa – tukea on voinut saada myös esimerkiksi julkaisusopimusten tulkitsemiseen. Maksuissa tukemisen käytännöt vaihtelevat eri ammattikorkeakouluissa. Yleishavaintona aineistosta voinee todeta, että pääasiassa tavat eivät ole olleet vielä kovin järjestelmällisiä, vaan joko rahoitustahon vaatimuksista tai tekijöiden valveutumisesta kiinni, esimerkiksi näin:

Jos tarkoitetaan ihan rahalla julkaisemista, jos hankesuunnitelmaan on tajuttu huomioida julkaisuihin liittyvät maksut, niin kuin hybridijulkaisut, niin siinä tapauksessa niitä voidaan tehdä. Muutoin siihen ei vielä tällä hetkellä ole ollut kovin järjestelmällistä systeemiä. Tulevaisuudessa jonkin verran tukea ja julkaisumaksuja voidaan maksaa, koska tulevat hankkeen päättymisen jälkeen.

Myös FinELibin sopimuksiin liittyvät Open Access -maksujen alennukset ovat vielä mahdollisuutena aika vähän tunnettuja. Tukea (=tietämyksen lisäämistä) tarvittaisiin tässä vaiheessa erityisesti rinnakkaistallennukseen ja kirjoittajamaksuihin (APC).

Jossain ammattikorkeakouluissa maksetaan julkaisupalkkio ja kirjoittamiseen saa tuntiresurssia, toisaalla erillistä palkkiota ei makseta. Lisäksi ihmiset kokevat, että heillä ei ole tietoa tuesta, ja muutenkin raha-asiat askarruttavat:

Julkaisemista ei tueta mitenkään, ei ole ainakaan tiedossa. Avoin julkaisumaksu voi olla suurempi kuin julkaisupisteestä saatu rahoitus. Ei tiedä riittävästi avoimen julkaisemisen mahdollisuuksista, muista kyllä. Aina haetaan edullista ja ilmaista vaihtoehtoa, kuinka tieteellisen pätevää ja luotettava julkaisu on?

Ongelmia on tuottanut myös sen tulkitseminen, minkä version voi rinnakkaistallentaa.

Avointen oppimateriaalien käyttö ja jakaminen vaatii tukea myös

Vastauksista voi päätellä, että käsitteenä avoin oppimateriaali ei ollut vastaajille selvä. Esimerkiksi suljetuissa oppimisympäristöissä, kuten Moodlessa, jaetun materiaalin osa ymmärsi avoimeksi oppimateriaaliksi, kun se oli jaettu muille opettajille tai opiskelijoille. Yksi vastaaja ilmoitti, että oli jakanut materiaalia aiemmin, mutta ei jaa sitä enää – muutoksen syy ei tullut tietoomme. Vastausten perusteella lähes kaikki opettajat jakavat ainakin jossain määrin oppimateriaalejaan opiskelijoille suljetussa ympäristössä.

Jonkin verran materiaaleja oli kuitenkin avattu julkisesti ja muiden tekemiä materiaaleja oli käytetty – erityisesti, kuten luontevaa tietysti onkin, niin olivat tehneet vastaajista opettajat. Muiden tekemäksi materiaaliksi mainittiin kustantajien opettajien käyttöön tuottama materiaali tai internetistä löytyvä materiaali.

Tukea tarvittaisiin muun muassa tiedostojen suojaamiseen, tekijänoikeuksiin (esimerkiksi miten YouTubessa olevia videoita voi käyttää opetuksessa), lisensoimiseen ja julkaisualustoihin liittyviin kysymyksiin. Haastattelujen jälkeen tukea ja tietoisuutta onkin jo aiempaa enemmän saatavilla esimerkiksi Avointen oppimateriaalien kirjaston (2020), oppimateriaalien avoimesta julkaisemisesta tehdyn suositusluonnoksen (Suositus... 2020) sekä avoimesta lisensoinnista tehdyn ohjeen (Ohje... 2020) myötä.

Aineistossa tuotiin esiin myös CampusOnline-opintoihin liittyvä haaste:

Eri ammattikorkeakouluilla voi olla eri tietokantoja käytössään, [mikä] voi hankaloittaa CampusOnlinen opintoja, jos opiskelijalla ei ole pääsyä kaikkiin tarvittaviin tietokantoihin.

TKI-toiminnassa tuotetun oppimateriaalin hyödyntäminen näyttäytyi vastauksissa opettajavetoisena ja edellytti sitä, että opettajat olivat hankkeissa mukana oppimateriaalin tuotannossa – siis opettajat käyttävät aineistoa, jota ovat olleet tekemässä itse, muusta heillä ei ilmeisesti juuri ole tietoa. Useat haastatellut toivat esille hankkeissa tuotetun oppimateriaalin tai tulosten löydettävyyden ongelman.

Vastaukset vaihtelivat laidasta laitaan. Osa opettajista piti hankkeissa tuotetun avoimen materiaalin hyödyntämistä opetuksessa itsestään selvänä ja ajatteli, että materiaalia hyödynnetään paljon, toiset ajattelivat juuri päinvastoin. TKI-henkilöstön edustajista suurin osa oli sitä mieltä, ettei tuotettua materiaalia juurikaan hyödynnetä. Kuitenkin joukossa oli vastaajia, jotka näkivät hyödyntämistä olevan – osa kertoo sen olevan riippuvaista hanketyössä mukana olevista opettajista. Yksi vastaajista nosti esille, että tavoitteena on linkittää opiskelijat mukaan jollain tavalla jo hankesuunnitelmassa. Myös opinnäytetyöt osana hankkeita ja sitä kautta hankkeet osana opetusta mainitaan monessa vastauksessa. Hankkeissa ei kuitenkaan aina mietitä hankkeen tulosten hyödyntämistä opetuksessa.

Opetuksessa hyödynnettävinä materiaaleina mainittiin ammattikorkeakoulujen omat julkaisut kuten Theseuksessa olevat hankejulkaisut ja opinnäytetyöt, samoin hankekäsikirjat, sisäiset koulutukset TKI-hankkeiden tuloksista sekä YAMK-töiden ja TKI-hankkeiden esimerkit (caset).

Tuotteistaminen, lisensointi ja jakaminen – mitä niistä?

Osa vastaajista osasi käyttää Creative Commons (CC) -lisenssejä ja ohjata niiden käytössä esimerkiksi opinnäytetyössä. Yhteenvetona kuitenkin voi todeta, että CC-lisenssien tunteminen ja käyttö oli vastaajien joukossa vielä vähäistä, samoin kuin kyky ohjata opiskelijoita niiden käytössä. Osa opettajista ei tunnistanut, miksi pitäisi ohjata lisenssien käytössä esimerkiksi opinnäytetöissä.

Tuotesuojaukseen liittyvä osaaminen oli vastaajien joukossa vähäistä. Vain muutama ilmaisi tietävänsä miten tuotesuojaus tehdään.

Charles Darwinin (1809–1882) aikana tieteellistä julkaisu- ja seuratoimintaa aloiteltiin. Forström (2018, 18) kertoo kiinnostavassa artikkelissaan siitä, miten ”tieteelliset löydöt ja näkemykset julkaistiin joko omakustanteina, pamfletteina tai henkilökohtaisissa kirjeissä. --- Julkaiseminen ja kirjeenvaihto kollegoiden kanssa palvelivat paitsi ideoiden ja ajatusten jakamisessa, edistivät myös tutkimuksen laatua ja hyviä käytäntöjä. Darwin kävi elämänsä aikana kirjeenvaihtoa liki kahdentuhannen ihmisen kanssa, ja hänen jäämistöstään tunnetaan noin 15 000 kirjettä.  Näissä kirjeissä hän kommentoi ja pohtii aikansa johtavien luonnontieteilijöiden kanssa ajankohtaisia tutkimuskysymyksiä, sekä kerää ja jakaa tietoa.”

Kertomus on johdatus Forströmin ajatukseen nykyajan darwineista, ”avoimuuden läpikotaisin ymmärtävistä toimijoista”, jotka avoimuuden avulla lisäävät tutkimuksensa vaikuttavuutta ja näkyvyyttä. Forströmin mukaan ”[a]voimuuden tuominen osaksi tutkijan arkipäivää vaatii kuitenkin koordinaatiota, joka edistää kansallista keskustelua avoimen tieteen tavoitteista ja keinoista, sekä lisää yhteistyötä ja tietoisuutta avoimen tieteen mahdollisuuksista, haasteista ja niiden ratkaisuista”. (Forström 2018, 20.)

Vaikka paljon on tehtävää, asiat myös menevät tällä hetkellä suhteellisen nopeasti eteenpäin, tai ainakin tuloksia alkaa pitkäjänteisestä työstä tulla näkyviin. Tämä näkyy esimerkiksi Avoimen tieteen koordinaatiossa ja Avointen oppimateriaalien kirjastossa.

Tällä hetkellä avoimuus tuntuu olevan enemmän kiinni yksittäisten henkilöiden valveutuneisuudesta ja aktiivisuudesta kuin organisaation toiminnan selkeydestä ja systemaattisuudesta. Organisaatioiden kesken on eroja, mutta niihin ei tarkemmin paneuduttu tässä yleisten osaamistarpeiden kartoituksessa.

Moniammatilliselle tukitiimille tuntuu olevan tarvetta. Tukea ja tietoa tarvitaan julkaisu- ja oppimateriaaliasioissa erityisesti julkaisukanaviin ja tekijänoikeudellisiin asioihin. Lisäksi tarvitaan selkeää perusviestintää organisaatioiden sisällä siitä, mistä löytyy tietoa ja tukea avoimeen julkaisemiseen – ja miksi asiat ovat oleellisia perustyössä.