AMK-kirjastopäiville Turkuun 12.–13.6. kokoontui yli sata amk-kirjastolaista ja verkko-osallistujiakin mukana oli lähes kuusikymmentä. Päivien ohjelmassa keskityttiin omiin voimavaroihin ja tapoihin oppia työssä sekä aivoergonomiasta huolehtimiseen, ryhmätyöskentelyä ja tietysti tekoälyä unohtamatta.
Motivaatio ja arvot karttana kohti tulevaisuutta
AMK-kirjastopäivien ensimmäisessä puheevuorossa Karoliina Jarenkon aiheena oli oman oppimisen johtaminen. Hän totesi muutoksen olevan jatkuvaa ja kiivasta ja halusikin antaa rohkaisua niin yksilöille kuin tiimeillekin siirtyä tulevaisuuteen. Tässä auttaa, jos osaa katsoa vähän kauemmas ja avarasti ja samalla tukeutua omiin arvoihin siitä, mikä on oikeasti arvokasta ja tärkeää; näin saa työkaluja myös vaikeiden päätösten tekemiseen.
Puheenvuoron aikana osallistujilta kysyttiin verkkokyselyn avulla, millaiseksi he kokevat oman ja organisaation oppimisen tilanteen. Eniten ääniä annetuista vastausvaihtoehdoista sai vaihtoehto:
”Hmm, kyllähän hommat menevät koko ajan eteenpäin, mutta ei meillä mitään selkeitä tavoitteita oppimiselle ja kehittämiselle ole.”
Tämä on Jarenkon mukaan tyypillinen vastaus: usein organisaation kehittäminen, oppiminen ja henkilöstön osaamisen kehittäminen yhdistyvät toisiinsa, eikä niitä nähdä erillisinä prosesseina. Näin organisaatio kehittyy samalla, kun asiantuntijat kehittyvät. Asiantuntijat tarvitsevat oman kehittymisensä tueksi kuitenkin tietoa siitä, minne organisaatio on menossa ja mitä maailmassa tapahtuu.
Karoliina kehotti antamaan valtaa sisäiselle motivaatiolle ja ponnistelemaan ankarasti, jotta pääsee tekemään asioita ,mistä tykkää eniten. Myös työn jälki on silloin paljon parempaa. Niinpä kun tekoälyä otetaan käyttöön työssä, on mietittävä, mitä voidaan automatisoida, jotta voidaan tehdä niitä asioita, joissa olemme parhaimmillamme ja jotka kiinnostavat eniten.
Tulevaisuuden kannalta on tärkeää opetella sellaisia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joilla pärjää millaisessa tulevaisuudessa vaan. Muutoksen ei tarvitse olla isoa tai raskasta, mutta omaa oppimista on tärkeää johtaa systemaattisesti. Tätä voi toteuttaa esimerkiksi valitsemalla kehittämiskohteen, jota työstää kolme kuukautta, esimerkiksi seuraamalla sosiaalisessa mediassa tiettyä hashtagia tai lukemalla kirjan aiheesta. Pienten askeleiden ottaminen riittää.
Myös tiimioppiminen on tärkeää ja sitä kannattaa suunnitella ja tavoitteellistaa. Tärkeää on myös yhteinen keskusteltu siitä, mitä opitaan ja miten opitaan. Työnantajan rooli oppimisen johtamisessa on resursoida ja ohjata toimintaa niin, että jää aikaa oppimiselle ja keskusteluille. Tärkeää on myös, että käytössä on työkaluja, jotka ohjaavat tekemään oikeita juttuja.
Lopuksi Karoliina muistutti osallistujia pitämään huolta itsestä. On raskasta elää ympäristössä, jossa sisällöt viuhuvat ympärillä koko ajan.
Vain sinä tulet sanomaan itsellesi, että tältä päivältä riittää, nyt on hyvä.
Vain sinä osaat priorisoida omat tehtävät ja palaverit.
Vain sinä voit tehdä itsellesi järkeviä päivä- tai viikkosuunnitelmia ja pitää niistä kiinni.
Vain sinä voit kalenteroida itsellesi aikaa ja tunnet parhaan tavan palautumiseen.
Vain sinä tiedät, miten sydämesi voi ja voit tehdä sen mukaan elämän isoja ja pieniä päätöksiä.
Tämä on sinun tärkein valintasi, käytä sitä.
Missä on minun paikkani tekoälyuniversumissa?
Minna Kivinen ja Taina Pirhonen Hämeen ammattikorkeakoulusta johdattelivat meidät tekoälyaiheeseen kokoamalla yhteen päivittäistä tekoälyuutisotsikointia. Maailma tosiaan on jo muuttunut. Myös opiskelijat ovat ottaneet tekoälyn käyttöön, vain noin viidennes ei koe tekoälyä vielä käyttäneensä.
Tekoälylukutaidon osa-alueet ovat Chiun ym. (2024) mukaan teknologia, eli hakuominaisuudet ja erilaiset sovellukset, vaikuttavuus, eli yhteiskunnalliset muutokset ja työn tulevaisuus, etiikka, eli luotettavuus ja tekijänoikeudet, yhteistyö, eli tekoäly työssä ja itsereflektio. Itsereflektion tueksi saimmekin tutustua viiteen eri tavoin tekoälyyn suhtautuvaan tekoälyhahmoon, Katri Käytännölliseen, Seppo Skeptiseen, Iina Innostuneeseen, Hessu Huolestuneeseen ja Petra Perinteiseen, he esittäytyivät meille videolla lyhyen viestin kera. Samaistuttavin näistä hahmoista oli yleisöäänten perusteella Katri Käytännöllinen, mutta kaikki hahmot saivat sentään ainakin yhden äänen. Erilaisille suhtautumisille oli myös laadittu vinkkilista miten tekoälyn kanssa kannattaa jatkaa sitten tästä eteenpäin. Lopuksi tekoälyn käyttöä myös konkretisoitiin kertomalla, miten esityksen laadinnassa oli hyödynnetty erilaisia tekoälytyökaluja.
Tekoälyteemaa jatkettiin seuraavaksi keskustelemalla. Paneelikeskustelussa mukana olivat Riitta-Liisa Karjalainen Kajaanin ammattikorkeakoulusta, Leena Elenius Seinäjoen ammattikorkeakoulusta sekä Taina Pirhonen Hämeen ammattikorkeakoulusta, keskustelua fasilitoi Hämeen ammattikorkeakoulun Minna Kivinen. Keskustelussa verrattiin tekoälyn seuraamista erilaisiin odotushuoneisiin: Ollaanko hammaslääkärin kontrollikäynnin odotushuoneessa suhteellisen huolettomina, lääkärin odotushuoneessa peläten huonojakin uutisia, lähijunan odotuslaiturilla vähän jo huolissaan myöhästymisestä vai lentokentällä matkalla maailman ympäri, täynnä innostusta mutta tietäen, että joitain vastoinkäymisiäkin liene luvassa?
Kun tekoäly tuli, keskustelu painottui huijaamiseen ja kielimalleihin, nyt ollaan siirrytty toivottavasti jo hieman eteenpäin. Omassa työssä halutaan säilyttää mielekäs tekeminen, muissa tehtävissä voidaan hyödyntää tekoälyä helpommin. Mitä tekoälylle kannattaa antaa ja mitä haluat oppia tekoälyn rinnalla? Tekoälyllä voi paikata niitä asioita, joissa itse ei ole niin hyvä. AMK-kirjastoissa tekoälyn kehittymistä olisi hyvä seurata yhdessä opetuksen ja kollegoiden kanssa. Tekoälyn kanssa ei tarvitse jäädä yksin, myös AMKIT tekoälyverkostoa kannattaa hyödyntää oman oppimisen tukena.
Mitä AMK-kirjastolaisille kuuluu?
Marita Ahola Turun ammattikorkeakoulukirjastosta esitteli kirjastoalan ammattijärjestöjä ja aatteellisia järjestöjä yhteen kokoavan Minerva-ryhmän kyselyn tuloksia kirjastolaisten työhyvinvoinnista ja osaamistarpeista keskittyen erityisesti AMK-kirjastojen tuloksiin.
Kokonaisuutena kyselyyn vastanneilla menee hyvin: puhalletaan yhteen hiileen ja koetaan että asiakkaat, esihenkilö ja työyhteisö arvostavat omaa työpanosta. Haasteita oli palautumisessa ja uralla etenemismahdollisuudet koettiin vähäisinä.
Mikä kirjastolaisia sitten yhdistää yli sektoreiden? Kirjastoalalla on sektorien yli melko samankaltaiset osaamistarpeet, korkeakoulukirjastossa korostuu kielitaito ja ongelmanratkaisutaidot. Myös tulevaisuuden osaamistarpeen näyttäytyvät samankaltaisina, joustavuus ja nopea oppimiskyky on tärkeää. Korkeakoulukirjastoilla korostuu etätyö, monipaikkatyö ja hybridityö sekä kirjaston tehtävien laajeneminen sekä digitaalisten työtapojen ja työvälineiden lisääntyminen.
Kirjastolaisten supervoimien kolme ainesosaa:
Muuntautumiskykyisyys, aineistojen tuntemus, kyky kohdata.
Kirjastolaisilla on uusia tehtäviä, kuten saavutettavuus, tekoäly, julkaisutoiminta, ja opinnäytetöiden viittaamisen ohjaus. Miten nämä vaikuttavat työviihtyvyyteen? Osa vastaajista oli sitä mieltä, että työmäärä lisääntyy resurssien pysyessä ennallaan, kun taas toiset innostuivat uusista haasteista ja kehittymismahdollisuuksista. Koetaan, että kirjastotyön puolesta pitää taistella. Kysyttäessä voidaanko vanhoista tehtävistä luopua, niukka enemmistö vastasi myöntävästi, mutta lähes yhtä suuri osuus sanoi ei. Noin viidennes koki, että tehtävistä oli jo luovuttu tai tulee luonnollinen poistuma. Vastauksissa kannustettiin myös tarkastelemaan työn mielekkyyttä, tehdäänkö asioita siksi että niin on aina tehty, vai siksi että se on relevanttia asiakkaalle?
KORKEAKOULUKIRJASTOJEN UUDET TRENDIT:
- Etätyön, monipaikkatyön tai hybridityön lisääntyminen 86 %
- Kirjaston tehtävien laajeneminen 54 %
- Digitaalisten työtapojen ja työvälineiden lisääntyminen 46 %
- Sisäisen organisoitumisen muutos 42 %
- Työhuoneista luopuminen ja/tai monitoimitiloihin siirtyminen 40 %.
Tulevaisuuden osaamistarpeista tekoälyosaaminen mainittiin melkein puolesta vastauksista, lisäksi esiin nostettiin pedagogiset taidot, lisenssit, muutokset kuvailussa sekä järjestelmä- ja projektiosaaminen. Kommenteissa nousi myös esiin osaamisen jatkuva päivittämistarve.
Parasta kirjastotyössä on ihanat työkaverit ja asiakkaan kohtaaminen, lisäksi työn sisältö ja uuden oppiminen oli tärkeää. Kirjastoissa ollaankin kiinnostuneita omasta työstä.
Keskustelussa nousi esiin asiakaspalveluosaaminen ja se, ettei se näkynyt korkeakoulukirjastojen tärkeissä taidoissa. Ajatellaanko asiakaspalvelutaitoa metataitona jota tarvitaan kaikkialla, vai mielletäänkö se laajemmin vuorovaikutustaidoiksi? Toisaalta jos perinteistä asiakaspalvelua tarjotaan vähemmän, pitäisikö asiakkaalle kertoa, mitä on tullut tilalle? Kirjasto on toisaalta aina saanut hyvää palautetta asiakaspalvelustaan, joten voi olla, ettei se nouse sikäli kehittämiskohteena tai erityisosaamisena, koska koetaan sen olevan jo hallussa.
Vähemmän moniajoa ja enemmän palautumista aivojen hyväksi
Mona Moisala herätteli kuulijat miettimään, kuka vastaa ihmisten työssä jaksamisesta. Usein vastaus on yksilö itse, ja toki yksilötasolla voikin vaikuttaa omaan aivoergonomiaan, johtaa itseään ja huomioida tunne- ja vuorovaikutustaitojen tärkeys. Yksilö ei kuitenkaan voi päättää kaikesta, vaan taustalla ovat myös työyhteisön odotukset ja kulttuuri, yhteiset pelisäännöt ja esihenkilöiden esimerkki. Myös yhteiskunnalla on tietty käsitys hyvästä työntekijästä, joka on kahdeksan tuntia päivässä paras versio itsestään. Lisäksi teknologia tuo mukanaan haasteita, niinpä myös teknologiaa tulisi kehittää niin, että sen kanssa voi elää hyvää elämää ilman lisääntynyttä kuormitusta.
Aivoterveellinen työ sisältää sekä syvätyöskentelyä että pintatyöskentelyä. Pelkkä pintatyöskentely ei ole optimaalista, mutta syvätyöskentelytilaa haastavat keskeytykset ja häly, kuten avokonttorit ja sovellusilmoitukset. Aivot ovatkin monin paikoin jo niin tottuneet keskeytyksiin, että niitä alkaa jo kaivata. Toisaalta, vaikka tiedetään, ettei montaa asiaa kannata tehdä yhtä aikaa, se kiehtoo ja antaa tehokkaan olon. Tällä on kuitenkin hintansa, asiantuntijatyössä saadaan keskimäärin noin 60 hälytystä eri viestintäkanavista päivän aikana. Keskeytyksen jälkeen voi mennä jopa 20 minuuttia ennen kuin palaa alkuperäiseen tehtävään. Keskeytys johtaa usein myös työtehtävän vaihtamiseen. Työtehtävää vaihdettiin aiemmin noin kolmen minuutin välein, nykyään aika on 47 sekuntia. Työtehtävien välillä vaihtelun on arvioitu syövän tehokkaasta työajastamme jopa 40 prosenttia.
Aivotaitoja voi kuitenkin kehittää. Kannattaa opetella tunnistamaan tilanteet, jolloin tietoisesti vältät ns. multitaskingia, monen asian tekemistä samanaikaisesti. Laadi strategia hetkiin, jolloin ajatus alkaa harhailemaan ja etsimään keskeytystä ja palauta itsesi käsillä olevan tehtävän ääreen. Kannattaa myös pyrkiä varaamaan itselleen työpäivästä aikaa syvätyöskentelyyn, ettei koko päivä kulu niin sanotusti reaktiivisessa tilassa. Huomioi myös palautuminen, irtaudu työstä kun tunnistat että on tahmeaa, hengitä vaikka silmät kiinni viisi kertaa syvään, juttele kaverille tai käy pienellä kävelyllä.
Yhteenveto
Päivien alussa AMKIT-konsortion puheenjohtaja Mira Juppi Savonia-ammattikorkeakoulusta kehotti osallistujia unohtamaan arkiset velvoitteet ja olemalla päivillä itseämme varten. Päivän ohjelma tuki tätä erinomaisesti, mukana oli niin mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja kuin erilaista ryhmätyöskentelyä. Verkossa tapaamisesta on tullut viime vuosina osa arkea ja kun paikan päälle kokoonnutaan, on tärkeä hyödyntää sitä ainutlaatuista käyttöliittymää, jonka lähitapaamiset tarjoavat. Niinpä monimuotoiset työskentelytavat taukoja unohtamatta antoivat erinomaiset mahdollisuudet kohdata kollegoita eri ammattikorkeakouluista ja vaihtaa kokemuksia arjesta ja tavoista tehdä töitä.
Kommentit