Amk-kirjastolaisten suviselfiet – kesäkuvakampanjan satoa

Onko kirjastolaisilla elämää kirjaston ulkopuolella? Kutsuimme kesänumerossa lukijoita kertomaan AMKIT-yhteisölle, keitä kaikkia meitä Suomen suvessa seikkaileekaan. Kuvia tuli paljon. Tässä lehdessä kurkistamme työkaverin lomatunnelmiin ja muistelemme ihanaa kesää.

Pyysimme kertomaan kuvalla jotain, mitä emme ehkä sinusta vielä tiedä. Kuvan ei ohjeiden mukaan tarvinnut liittyä kirjastoon, kirjoihin tai lukemiseen – mutta sai liittyä. Kuvissa seikkaillaan niin kotimaassa kuin kaukomailla. Kuvat kertovat että meistä on moneksi! Annetaan kuvien puhua ja kertoa tarinansa.

Kiitos kaikille osallistujille!

Kun muut Suomessa kärsivät kesällä helleaallosta, minä tarvitsin pipoa, kalsareita, untuva- ja Gore Tex -takkia. DMS koordinaatit ovat -34°23'59.99" S -53°46'59.99" W. Selfie on otettu Cabo Poloniossa, Uruguayn itärannikolta sijaitsevasta kansallispuistosta.

Merileijonat ääntelevät taustalla. Cabo Polonio on pieni kylä, joka on tunnettu dyyneistään ja uhanalaisista eläimistä. Kylä on noin seitsemän kilometrin päässä päätiestä eli sinne pääsee kävelemällä dyynejä pitkin tai erikoisella kulkupelillä, joka muistuttaa armeijan maastokuorma-autoa. Sähköä saadaan mm. tuulesta ja aurinkopaneleista.

Päivi Toivanen, Haaga-Helia
_____

Olen kuvassa rakkaan harrastukseni, moottoripyöräilyn parissa. Ajelemme kesäisin puolison kanssa pieniä reissuja lähiseudulla säiden salliessa. Minusta on vanhetessa tullut mukavuudenhaluinen, sateella eikä kylmällä minua ei saa moottoripyörän päälle. Onneksi kesät ovat olleet suhteellisen mukavia tämän harrastuksen osalta, vaikka ehkä nykyisin jo hieman liiankin lämpimiä.

Moottoripyöräni on Honda Shadow VT600, ikää sillä on jo 24 vuotta ja se tuntee nimen Kauko. Olen siis kaukomatkailija. Kuva on otettu elokuussa 2022 Lumijoen Varjakassa ja taustallani on Hailuoto-laiva, joka siellä toimittaa kesäkahvilan virkaa kuivalla maalla.

Tiina Tolonen, Tiedekirjasto Pegasus
_____

Miä en päässy kirjastoo, vaik rivas roikuin koko päivän.

Hannu Jokiranta, Laurea
_____

Olen tosi huono ottamaan selfie-kuvia. Ensinnäkin otan niitä harvoin ja jos otan, niissä usein näkyy vain korkealle paennut hiusraja, aurinkolasit ja sieraimet. Selasin kännykän kuvia ja totesin, että monessa paikassa oli tullut kyllä kesällä käytyä ja monta puuhaa touhuttua, mutta sellaisia kuvia, missä itse olisin mukana, on vähän.

Tämä kuva, jonka lähetän kampanjaan mukaan, on vahinko-otos. Ideana ei varmasti ole ollut kuvata pelkkää taivasta, mutta kuva kyllä kuvastaa kesän tunnelmia: Leppoisaa kesäiltaa mökillä, lämpimän päivän jälkeistä istuskelua laiturilla hetkenä, jolloin ei ole kiire mihinkään eikä tarvitse ajatella mitään. Se löytyi kuvagalleriasta puolison kalastuskuvan ja auringonlaskukuvan välistä, mikä kertonee siitä, että kalaa ei sinä(kään) iltana tullut. Muutoinhan ahvenet olisi ikuistettu pannulla paistumassa ennen auringonlaskua.

Jaana Rummukainen, Karelia
_____

Kesään kuuluu yleensä olla mahdollisimman paljon poissa kotoa ja mieluusti vieläpä luonnonhelmassa. Matkustelu on lähellä sydäntäni ja kesäisin suunnataankin useimmiten Pohjois-Norjaan kiipeilemään vuorille, ihmettelemään maisemia ja kalastelemaan. Kuvassa ollaan Skibotnissa meren rannalla. Iloinen hymy kertoo hyvästä turskasaaliista, jota sitten kahdestaan syötiinkin koko loppuviikko vuokramökissä.

Katariina Hanhisalo, XAMK
_____

Ensimmäisessä kuvassa olen Ukko-Kolilla 30.7.2022. Olimme yläasteaikaisen ystäväporukan kanssa vuosittaisessa tapaamisessamme, tällä kertaa Kolilla. Ilma oli raikas, välillä satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Päivä oli täydellinen irtiotto omasta arjesta ja loppuloman huippuhetki ihan konkreettisestikin, kun olimme tuolla Kolin huipulla.

Toisessa kuvassa olen pesemässä hautakiviä Juuan hautausmaalla ennen juhannusta, sillä äitini nimen kaiverrusta varten piti vanhempieni hautakivi puhdistaa. Tämä ei ollut oikeasti niin ankeaa kuin miltä voi kuulostaa! Tein läheisilleni merkityksellistä hommaa ja näin todellakin kätteni jäljet. Lisäksi oli ihana ilta (ei ollut paljon itikoita kiusaamassa) ja olotilani oli seesteinen uurastuksen jälkeen. Ehkä teistä joku muukin pitää hautausmaista yhtä paljon kuin minä. Käyn välillä esimerkiksi kävelyillä hautausmailla…

Leena Väyrynen, Karelia
_____

Olen aloittanut ratsastuksen muutamia vuosia sitten, vähän yli viisikymppisenä. Ajattelin, että ”nyt tai ei koskaan” ja osallistuin aikuisten alkeiskurssille. Toki olen käynyt aiemmin kokeilemassa ratsastusta esimerkiksi tyhyilyn merkeissä, joten ei se ihan vierasta ollut. Ensimmäisillä kerroilla jännitti kovasti. Tuntui, että olin hevosen selässä yhtä korkealla kuin talon katolla. Myös hevosen käsittely oli vähän pelottavaa. Kuitenkin pääasiallinen tunne oli innostus.

Satojen ratsastustuntien jälkeen tuntuu nyt, että ihan pikkuisen olen jotain oppinut. Kaikista parhainta tunnilla on se, ettei tarvitse eikä ehdi ajatella mitään muuta. Työasiat ja murheet unohtuvat, kun saa keskittyä vain hevoseen ja ratsastamiseen. Jollain kerroilla tunnen suurta onnistumista, mutta on myös kertoja, jolloin tunnen etten osaakaan yhtään mitään. Se kuuluu harrastuksen luonteeseen. Minulla ja hevosella on erilaisia päiviä.

Vakiotuntien lisäksi olen kesäisin käynyt ratsastamassa islanninhevosilla eli issikoilla. Se on ihan erilaista kuin kouluratsastus vaikka voisi ajatella, että samasta asiastahan siinä on kysymys. Kuvassa olen Disan kanssa, jolla sain ratsastaa tänä kesänä.

Tuula Ala-Hakuni, SeAMK
_____

Kesälomani ei tänä vuonna alkanutkaan juhannuksena, vaan suuntasin Sloveniaan. Mariborin yliopiston kirjasto järjesti kirjastolaisille suunnatun Erasmus-viikon (Erasmus Staff Training Week for Librarians), johon osallistui noin 30 henkilöä ympäri Eurooppaa.

Helteisessä Mariborissa oli tarjolla tiukkaa kirjastoasiaa, hyvää seuraa, mielenkiintoista kulttuuria ja paljon nähtävää. Kuvassa viisipäiväinen tapahtuma on juuri päättynyt, ja heti kuvan ottamisen jälkeen suuntasimme takaisin kotimaihimme – tai minun tapauksessani matka jatkui eteenpäin ”oikean” kesäloman merkeissä. (Niin ja minut voi bongata kuvan keskeltä vaaleassa paidassa…)

Kirsi Rönnqvist, Savonia
_____

Kesän uusia kohtaamisia: Olen monena kesänä käynyt Ilomantsissa, mutta lakat ovat pysyneet piilossa. Viime kesänä löytyi pieni lämpäre keltaista kultaa.

Kävin viimein katsomassa vuosi sitten paljon lehtikirjoittelua aiheuttaneita palmuja Kuopion Väinölänniemellä.

Anu Räty-Härkönen, Savonia
_____

Olen ulkoilmaihminen. Jos en olisi kirjastonhoitaja, niin olisin todennäköisesti puutarhuri.

Joka kesä kasvatan jalopenoja ja muita erilaisia paprikoita parvekkeella ja pihalla. Keväällä kylvän siemenet ja esikasvatan taimet sisällä. Sitten koulin taimet isompiin ruukkuihin ja totutan ne ulkoilmaan. Kastelen. Lannoitan. Seuraan pituuskasvua. Odotan ensimmäisiä valkoisia, pieniä kukkia. Ja sen jälkeen ensimmäisiä paprikoita ja niiden värin vaihtumista. Lopulta kerään paprikat. Tänä syksynä olen pilkkonut ne ja säilönyt ne pakastamalla jääkuutioihin. Talvella sitten heitän jääkuution kastikkeeseen ja nautin.

Kaisu Sallasmaa, Metropolia
_____

Anne Savoniasta moi! Pari vuotta sitten ostin liput Tanskassa pidettäviin ratsastuksen MM-kilpailuihin, vaikka oletin, ettei kisoja koronan takia todennäköisesti pidettäisi. Kisat kuitenkin toteutuivat elokuussa ja se oli ikimuistoinen reissu. Tämä kuva tosin ei ole kisapaikalta Herningistä vaan paikka on Jyllannin niemimaan kärki Skagen, missä Pohjanmeri kohtaa Itämeren, ja johon Tanska päättyy.

Anne Mikkanen, Savonia
_____

Mitä tein kesällä 2022? Muutin Vierumäen toimipisteen kirjaston uusin tiloihin. Edellisestä muutosta ehti kulua vuosi ja kahdeksan kuukautta ja 16 päivää.  Kirjasto muutti suojeltuun rakennukseen ja taitaa olla ainoa amk-kirjasto joka toimii suojellussa rakennuksessa.

Matias Laurila, Haaga-Helia
_____

Kesällä yöt ovat valoisia ja tiet odottavat kulkijoita. Länteen, itään tai pohjoiseen, nyt ei saa jäädä kotiin! Kovaa tietämystä tai kokemusta tarvitaan, jotta löytää paikkakunnan parhaimman korvapuustin. Reissujen lomassa täytyy välillä hengähtää ja haistella kesäistä luontoa. Möhkön ruukki itärajalla tarjosi historiansa lisäksi kesän suurimman hyttysseurueen.

Helena Kankuri, Diak
_____

Löysin tänä syksynä alakoulun toisen luokan ainevihon.  Yhden aineen aihe oli kesäloma. Haparoivalla kaunokirjoituksella olin kirjoittanut, että kesässä parasta oli merellä olo ja yhteinen aika saaressa. Kovin kauas ei ole ajatukset muuttuneet, pikemminkin vain vahvistuneet.

Minna Marjamaa, Laurea
_____