Ajatuksia yhteiskirjoittamisesta ja kirjoittajuuden muodostumisesta

Kanssakirjoittaminen voi olla iloinen asia, jossa taakka vähenee, kun saa toimia yhdessä. Ajattelu on monipuolisempaa ja esimerkiksi kriittisen vertaispalautteen vastaanottaminen yhdessä on mukavampaa kuin yksin. Aina kaikki ei yhteiskirjoittamisessa kuitenkaan suju aivan ongelmitta ja esim. tekijyyden määrittäminen ei aina ole aivan yksinkertaista. 

Yhteiskirjoittamisesta

3AMK:ssa järjestettiin kirjoitusretriitti (Nikula 2024), jossa olivat alustamassa professorit Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm. He puhuivat alustuksessa yhteisöllisen kirjoittamisen ohella myös yhdessä kirjoittamisesta, viitaten saman tekstin tai artikkelin yhdessä kirjoittamiseen. Kirja-arvioni Isosävin ja Lindholmin kirjasta Yhteisöllisen kirjoittamisen opas, voit lukea (täältä https://uasjournal.fi/kirja-arvio/yksinaisesta-puurtamisesta-yhteisolliseen-kirjoittamiseen/). 

Yhteiskirjoittamiseen on taidettu ryhtyä nykyisin enemmän myös siitä syystä, että silloin voi olla tuotteliaampi: voi saada enemmän julkaisupisteitä ja viittauksia eli akateemista valuuttaa itselleen ja pisteitä korkeakoulutyönantajalle. Yhteiskirjoittamisen eri tapoja voi eritellä esim. rinnakkaiskirjoittamisena, peräkkäin kirjoittamisena ja vastavuoroisena kirjoittamisena (Sharples 2003; Korpela ja Wallin 2021). Kaikissa eri tavoissa voi hahmottaa sekä etuja että haittoja (kts. esim. Laihanen 2006; Korpela ja Wallin 2021). Etuina voi olla esimerkiksi jatkuva palaute kanssakirjoittajalta ja tekstin jalostuminen yhteistoiminnassa, toisaalta haasteena voi olla esimerkiksi omien yhteistyötaitojen joutuminen koetukselle (Laihanen 2006). 

Tekijyydestä

Co-author nimikkeen voi TENK:n (2019) mukaan saada, jos on ”merkittävä panos” tekstissä. Ei kuitenkaan ole aivan itsestään selvää, mikä on merkittävä panos, saati mihin järjestykseen nimiä (akateemisiin tiede-) artikkeleihin laitetaan. Yhteiskirjoittamisen perinteissä ja tavoissa on paljon tieteenalakohtaisia eroja (esim. Vastuullinen tiede). Jollain alalla saatetaan ajatella, että tutkimusryhmän johtaja merkitään aina kirjoittajaksi esimerkiksi, sillä perusteella että hän on hankkinut rahoituksen tutkimukselle, jollain toisella alalla tekijyyden muodostumiseen ajatellaan perinteisesti tarvittavan aktiivista kirjoitustyötä. Akateemisiin yliopistoihin verrattuna ammattikorkeakouluissa kirjoitetaan enemmän ammatillisia ja yleistajuisia artikkeleita. Itse en ole ammattikorkeakoulussa sote-alalla toimiessani huomannut, että ammatillisiin artikkeleihin merkittäisiin kirjoittajaksi esimerkiksi hankkeen projektipäällikköä, saati rahoitushakemuksen kirjoittajaa, jos hänellä ei ole konkreettista panosta tekstin tuottamiseen. Toisaalta ammatillisten artikkelien kirjoittajajärjestykseen ei myöskään kohdistu yhtä suurta mielenkiintoa kuin tiedeartikkeleihin, koska ne eivät ole samanlaista ”valuuttaa” kuin tiedeartikkelit nimijärjestyksineen. 

TENK:n (2019) mukaan ”Tekijyydellä tarkoitetaan tässä suosituksessa kaikkea toimintaa tutkimustiedon tuottamiseksi ja mahdollistamiseksi. Tutkimusetiikan näkökulmasta tekijällä/kirjoittajalla (author) tarkoitetaan henkilöä, joka on osallistunut tieteellisen artikkelin tai muun julkaisun tekoon niin merkittävällä panoksella (contribution), että hänet tulee mainita julkaisun tekijä- tai kirjoittajaluettelossa. Tässä tekijyyskäsite on laajempi kuin tekijänoikeudessa. Kirjoittajaluetteloon tai toimittajaksi merkityt henkilöt voivat lisätä asianomaisen julkaisun julkaisuluetteloonsa.” (TENK 2019, 8).

Tekijyyden huonoina käytänteinä voidaan mainita ainakin haamutekijyys (tekijä, jonka nimeä ei esim. intressiristiriidan vuoksi mainita kirjoittajissa), lahjatekijyys (tekijä, joka ei ole merkittävällä tavalla kontribuoinut tekstiin), tekijän orvoksi jättäminen (tekijät, joita ei mainita, vaikka heillä on ollut merkittävä panos artikkelissa) ja väärennetty tekijyys (tekijät, jotka eivät ole olleen mukana tekstin tuottamisessa, mutta jotka silti heidän tietämättään mainitaan kirjoittajissa) (McNutt 2018; TENK 2019). On hyvä olla tietoinen siitä, että artikkelin tekijöiksi merkityt henkilöt ovat vastuussa artikkelin sisällöstä. Eli ansioiden rinnalla kulkee myös vastuu.  

Oma kokemus yhteiskirjoittamisesta ja tekijyyden muodostumisesta

Itse olen pohtinut yhteiskirjoittajuutta tai kanssakirjoittajuutta kanssatutkimuksen (co-research) kontekstissa VoimaProfi-tutkimushankkeessa (kts. esim. Lindström ja Nikula 2024; Lindström ja Nikula 2023). Minulla on kokemusta sekä sellaisesta yhteisestä ymmärryksestä, että ei-ammattitutkija-kanssatutkijan nimi tulee tieteellisen artikkelin kirjoittajiin ja sellaisesta ja yhteisestä työskentelystä, jossa kanssatutkijan nimi ei tule tutkimusartikkelin kirjoittajiin. Molemmissa tapauksissa on löytynyt kirjoittajaryhmästä kestävät, yhdessä jaetut perusteet. 

Olemme Laureassa toteuttaneet kanssakirjoittamista myös osana opintojaksoa ja hanketyötä, esimerkiksi sosiaalialan vaikuttamistyö -opintojaksolla (Kurki ym. 2022). Mukana kirjoittajissa oli tuolloin opiskelijoita, kokemusasiantuntijoita, hankkeen työntekijöitä ja opettajia. Siinä moni sai ensimmäisen mahdollisuuden kirjoittaa pieni julkaistava artikkeli. Yhteiskirjoittamisessa kaikki oppivat jotain yhteistoimijuudesta, kirjoittamisesta, julkaisemisesta ja vaikuttamisen keinoista kirjoittamisen kautta. Tekijyydestä olemme viime vuosina käyneet keskustelua myös videoiden, dokumenttien tekemisessä osana hanketyötä, ja pohtineet sitä, millainen rooli ja panos oikeuttaa tekijyyteen vaikkapa videotuotannossa.

Yhteiskirjoittaminen on melko erilainen prosessi, riippuen siitä kenen kanssa kirjoittaa. Joskus on itse suuremmassa roolissa, ei vain substanssin puolesta, vaan myös itse kirjoittamiseen liittyviin käytänteisiin ja kirjoitusprosessin johtamiseen. Toisinaan oma rooli on pienempi ja ehkä vain täydentävä. Omia kirjoittamisenkäytäntöjään on myös hyvä pohtia ja ehkä kyseenalaistaakin: millainen kirjoittaja tai yhteiskirjoittaja minä itse olen. Yhteiskirjoittamisessa voi kirjoittajakollegalta oppia myös uusia työskentelytapoja tai suhtautumisesta vaikkapa vertaispalautteeseen. 

Lopuksi

Yhteiskirjoittajuudessa on monia mahdollisuuksia, vaikkei se aivan yksinkertaistakaan aina olekaan. Aina kirjoittajakollega ei pysy yhdessä sovituissa aikatauluissa, voi tulla erimielisyyksiä millaisia ratkaisuja tekstin muodostumisessa tehdään tai mihin järjestykseen nimet kirjoittajina laitetaan – tai laitetaanko jonkun nimeä laisinkaan tekijöihin. 

3AMK:n syyskuussa järjestetyssä kirjoitusretriitissä pohdittiin myös sitä, onko yhteiskirjoittamiskokemuksissa tehty sopimuksia tekemisestä ja tekijyydestä. Enemmän osallistujilla oli kokemusta siitä, että asiat sanoitettiin kirjoittajaporukassa ääneen ja kirjattiin muistio -tyyppisesti ylös, mutta oli joukossa myös yksi, jolla oli kokemusta sopimuspohjaisesta toiminnasta. 

Olisi tärkeää, että tekijyydestä puhutaan yhteiskirjoittamisprojektin alussa, prosessin edetessä ja lopussa ennen kuin artikkeli lähetetään lehteen. Näitä kirjoittajuuden käytäntöjä ja periaatteita on tärkeää opettaa myös opiskelijoille jo pientenkin yhteisten artikkelien, tai oppimistehtävien kohdalla, jotta käytänteet tulevat tutuiksi ja tekijyyteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tulevat ymmärretyiksi.