90 minuuttia hallittua kaaosta – kohti opiskelijalähtöistä tiedonhankinnan ohjausta
03.06.2019
Miten suunnitella tiedonhankinnan ohjausta alalle, jonka tiedontarpeita tai -lähteitä ei tunne? Kuinka ohjata 40 opiskelijan työpajaa tilassa, jossa ei ole enää tietokoneita? Metropolian uudella kulttuurin kampuksella tiedonhankinnan ohjaus sai uuden suunnan olosuhteiden muuttuessa.
Metropolian kulttuurialan kolme kirjastoa yhdistyivät Arabian kampuksen kirjastoksi syksyllä 2017. Kirjasto oli ensimmäinen pysyvä osa uutta kulttuurin kampusta. Samaan aikaan kun kirjasto avasi ovensa uudella kampuksella, suurin osa kulttuurin tutkinto-ohjelmista purki tavaroitaan muuttolaatikoista väistötiloihin. Uusi kampus valmistuisi vasta seuraavaksi syksyksi. Muutamat tutkinto-ohjelmat kuten Elokuva ja televisio ja Musiikki jäivät vielä vanhoille sijoilleen ja muuttaisivat kampukselle uudisrakennusten valmistuttua 2021–2022.
Arabian kampuksen kirjastossa muutoksia tuli myös työtehtäviin. Aloimme pilotoida kirjaston uusia työrooleja, mikä mahdollisti työtehtävien keskittämisen. Sain vastuulleni tiedonhankinnan ohjauksen, itselleni mieluisan tehtävän. Työskentelin aiemmin Metropoliassa musiikkiin painottuneessa kirjastossa, ja yhteen alaan erikoistumisessa ajautuu väistämättä syvälle. Uudessa tilanteessa kollegani auttoivat ja tukivat minua kaikessa mahdollisessa, mitä vain osasin kysyä tai pyytää. Tunsin itseni kuitenkin noviisiksi kaikkien uusien alojen edessä. Vanhat tutut tiedonhankinnan ohjauksen mallit ja toteutukset eivät enää toimisi.
Miten nopeasti pystyisin omaksumaan riittävästi eri alojen tiedontarpeista? Löytyisikö toteutettava konsepti, joka toimisi kaikilla aloilla? Tunnistin, että tiedonhankinnan ohjaukseen tarvittaisiin toiminnallisempaa otetta ja ennen kaikkea opettajien tukea. Olisi siis aloitettava alusta - tutustumalla opettajiin yksi kerrallaan.
Metropolian kulttuurialoilla tiedonhankinnan ohjausta järjestetään yleensä vain opinnäytetyövaiheessa opettajan pyynnöstä. Kyselin etukäteen tapaamiltani opettajilta alan tiedontarpeista. Kun sain opettajalta ohjauspyynnön, kerroin ajatukseni työpajasta ja opiskelijoiden ennakkotehtävästä. Pyysin opettajaa myös osallistumaan työpajaan ja tarvittaessa tukemaan ohjausta.
Ennakkotehtävä - havainnoi hakutapojasi
Ennakkotehtävässä opiskelija etsii MetCatista jotain oman opinnäytetyönsä aiheeseen liittyvää ilman tarkempaa hakuohjeistusta. Tehtävän tarkoituksena on saada opiskelija havainnoimaan ja pohtimaan omia hakutapojaan: ”Miten toimit hakutilanteessa? Mikä on sinulle haussa helppoa, mikä tuntuu hankalalta? Millaisia kysymyksiä sinulla herää?” Ennakkotehtävää ei tarvitse palauttaa, mutta pyydän opiskelijaa valmistautumaan lyhyeen puheenvuoroon kokemuksistaan.
Ulos kirjastosta
Työpajoja ei yleensä järjestetä kirjastossa vaan opiskelijoille tutuissa opetusluokissa. Muuntautuvissa tiloissa pöytiä ja tuoleja voi siirrellä ryhmätyöskentelyyn sopivaksi. Joillakin opiskelijoilla on kannettavia tietokoneita mukanaan, mutta tietokoneiden käyttö työpajassa ei ole välttämätöntä. Kun työpajassa kukaan ei jäänyt piiloon isojen näyttöjen taakse, ryhmän kanssa oli luontevampaa työskennellä keskustellen. Tietokantojen ja niiden hakutoimintojen esittelytkin jäivät minulta pikkuhiljaa vähemmälle.
Ryhmätyöskentely
Työpajassa opiskelijat purkavat ennakkotehtävän kolmen tai neljän hengen pienryhmissä. Jos ennakkotehtävä on joltakin opiskelijalta unohtunut, hän voi osallistua keskusteluun kertomalla kokemuksiaan esimerkiksi googlauksesta. Kaikkien ryhmien ehdottamista asioista valitaan kaksi tai kolme teemaa koko työpajan yhteiseen käsittelyyn.
Usein ryhmässä on opiskelijoita, jotka ovat tiedonhakijana kokeneempi tai muuten vain rohkeampia vinkkaamaan hyödyllisestä verkkopalvelusta tai hakutekniikasta. Opiskelijat ovat selvästi kiinnostuneita muiden opiskelijoiden kokemuksista ja suosituksista. Vertausvinkkaus tuntuukin toimivan. Oman osuuteni rakennan ryhmän valitsemien teemojen ympärille.
Koskaan en voi olla täysin varma mihin 90 minuutin työskentelyssä lopulta päädytään. Työpajan kulku muodostaa harvoin samankaltaista eheää kaarta kuin ennakkoon suunnitellulla luennolla on. Työpajassa asiat jäävät usein keskeneräisiksi tilaan, josta ne mahdollisesti jatkuvat jossain toisaalla johonkin suuntaan.
Työpajan lopussa kerään opiskelijoilta pikapalautteen siitä, kuinka hyödylliseksi he kokivat työskentelyn. Pyydän opiskelijoita sulkemaan silmänsä ja antamaan palautteen näyttämällä yhden käden sormia. Mitä enemmän sormia nousee pystyyn, sitä hyödyllisemmäksi opiskelija on pajatyöskentelyn kokenut.
Dialogisuus tiedonhankinnan ohjauksessa
Blogi-kirjoituksessaan Huhtinen-Hildén pohtii, miten korkeakouluopetuksessa voisi lisätä dialogisuutta ja syventää oppimista. Hän haastaa korkea-asteella tulevaisuuden osaajia kouluttavat ”Dialogisempaan opetuskuntoon” -kuntokuurille. Eli kiinnittämään opetustilanteissa huomiota vuorovaikutukseen, läsnäoloon ja dialogisuuteen. (Huhtinen-Hildén, 2019.)
Miten soveltaisin dialogisuutta tiedonhankinnan ohjaukseen? Kirjastoissa ollaan taitavia selvittelemään asiakkaiden tiedontarpeita tai haastattelemaan opiskelijaa yksilöohjauksessa, mutta harvemmin informaatikot pääsevät muodostamaan yhtä tiivistä suhdetta opiskelijaryhmiin kuin opettajat. Opiskelijat osallistuvat tiedonhankinnan ohjaukseen mahdollisesti vain kerran tai kaksi opintojensa aikana.
Kun tapaan ensimmäistä kertaa ohjattavan ryhmän, en tunne sen toimintakulttuuria tai ryhmädynamiikka. Opiskelijatkaan eivät välttämättä tunne minua. Opiskelijoille tutut elementit työpajoissa ovat kuitenkin opettaja ja työskentelytila. Opettajan ja opiskelijaryhmän keskinäinen suhde on vaikuttanut usein luontevalta ja mutkattomalta. Ryhmään kutsuttuna olen kokenut olevani tervetullut vieras. Opettajan läsnäolo on tukenut minua ryhmätyöskentelyssä. Parhaimmillaan opettaja tulkkaa minulle opiskelijoiden ja ammattialan maailmaa sekä sanoittaa opiskelijoille tiedonhankinnan teemoja ammattialalta tuttuun kontekstiin.
Ohjauksellinen dialogi
Vapaassa dialogisessa keskustelussa oppijat löytävät uusia kysymyksiä ja tuottavat uusia vastauksia. Tuotokset eivät aina ole sitä mitä opettajat lopputulokseksi toivovat. Tiedonhankinnan ohjauksessa täysin vapaan keskustelun kynnyksenä on ohjauksen tavoitteellisuus.
Tavoitteellisessa opetuksessa eteneminen ei toimi vain oppijoiden ehdoilla. Silloin dialogikaan ei voi olla täysin vapaata. Ohjauksellisessa dialogissa, jossa oppijat saavat teeman tai kysymyksen käsiteltäväkseen, ohjaajan rooli on huolehtia keskustelun rajaamisesta. Lisäkysymyksin ohjaaja suuntaa keskustelua pysymään valitussa aihepiirissä. Martensin mallin mukaan uuden opiskeluteeman käsittely on aina hyvä aloittaa opiskelijoiden dialogilla. Liikkeelle lähdetään oppijan omasta kokemusmaailmasta ja tämän hetken ajattelutavoista, ja vasta sen jälkeen edetään käsitteellistävään vaiheeseen (eli päinvastoin kuin perinteinen teoria-edellä-eteneminen). Näin oppija saa mahdollisuuden reflektoida oppimistaan ja kokee oppimisen omakohtaisemmaksi. (Laine, 2008.)
Kaikki voivat oppia
Opiskelijalähtöisyys toteutuu siinä, että opiskelijat itse määrittelevät tiedontarvettaan ennakkotehtävässä ja työpajassa kokoavat itse tiedontarpeitaan. Vertaisoppimisella on mielestäni suuri merkitys työpajassa. Opiskelijat ovat myös kiinnostuneita kuulemaan mitä opettaja ja informaatikko vinkkaavat ryhmän valitsemista aihepiireistä.
Opettaja-informaatikko-yhteistyöstä on hyötyä myös opettajille. ”Samalla tuli itsellekin päivitettyä uudet OA-hakupaikat”, totesi eräs ryhmän opettaja pajan päätteeksi.
Olen reilun vuoden aikana oppinut opettajilta ja opiskelijoilta kulttuurialojen tutkinto-ohjelmien tietokäytännöistä varmasti enemmän kuin mitä olisin itsenäisesti tutkien pystynyt selvittämään. Olen myös oppinut tunnistamaan itselleni hankalia paikkoja ohjauksessa. Hämmentävissä tilanteissa entiset ohjaustavat pyrkivät esiin, olisi niin helppoa kertoa puheenvuoroni lopuksi vielä kolmannesta ja neljännestä tärkeästä asiasta.
Tietoa kirjoittajasta
Maarit Koskela, informaatikko Metropolia
Lähteet
Halttunen, Kai: Tiedonhaun ohjaaminen tutkielmaseminaarissa (2014), Campus Conexus, 2014 (2:45) https://youtu.be/kLTAWZwlvpY?t=165
Huhtinen-Hildén, Laura, 2019. Luentoesiintymisestä dialogisen oppimistilanteen rakentamiseen. Hiiltä ja timanttia -blogi, 14.5.2019.
Laine, Timo, 2008. Filosofiaa dialogisissa suhteissa. Sokrates koulussa. Niin & näin.
Kommentit