Kirjastourani alkoi vuonna 1969 Helsingin kaupunginkirjaston Käpylän sivukirjastossa. Olin siellä kesälomasijaisena pääasiassa lastenosastolla. Harjoittelijana olin 1970-luvun alussa Hämeenlinnan kaupunginkirjastossa. Kiersin siellä eri osastoilla ja olin paljon lainaustiskillä. Parhaiten mieleeni on jäänyt laitoskirjaston ihanan energinen ja empaattinen kirjastonhoitaja, joka julisti saavansa aidanseipäätkin lainaamaan!
Hämeenlinnan pääkirjasto toimi harjoitteluaikanani entisessä ortodoksisessa kirkkorakennuksessa. Sen sisätiloissa oli vielä aistittavissa kirkon pohjakaava alttarikorokkeineen.
Turun kaupunginkirjasto oli vuorossa 1971. Opiskelin samalla ja olin eri kirjastoisssa tuntitöissä ja sijaisena. Vuoden 1971 kesällä menin naimisiin. Samaan aikaan yksi toinenkin kirjaston työntekijä oli mennyt naimisiin. Silloinen johtaja Marjatta Heiskanen sanoi minua onnitellessaan: "Ja täällä senkun naidaan!"
Melkein kaikki silloiset sivukirjastot tuli koluttua: Mikaeli, Martti, Kärsämäki, Pansio, Vasaramäki ja Teräsrautela. Pansiossa vaikutti tuolloin Hilkka Orava, varsinainen kirjastolegenda. Hänen otteensa olivat jo silloin omaa luokkaansa. Hilkka saattoi hypätä lainaustiskin yli rauhoittamaan jotakin pikkuraggaria. Näitä Pansiossa riitti!
Hilkka teki myöhemmin pitkän uran Salon kaupunginkirjaston johtajana. Kun hän jäi eläkkeelle, hän esitti kannanoton kirjaston markkinoinnista Kirjastolehden haastattelussa: "Parasta markkinointia kirjastolle on kirjaston henkilökunta. Ja oli kuinka juovuksissa tahansa, niin sen verran pitää aina kyetä skarppaamaan, että ystävällisesti keskustelee jokaisen kanssa, joka kirjastosta keskustella haluaa".
Naantalista Nummeen
Olin muuttanut Naantaliin ja siellä aloitin kirjastossa 1975. Olin kirjastoamanuenssina ja jonkin aikaa virastotyöntekijänä. Mieluisana työnä on mieleen jäänyt kirjaston pienen historiikin kirjoittaminen. Se lähetettiin joulutervehdyksenä kirjaston yhteistyökumppaneille. Hoitelin myös kotiseutuosastoa ja siitä tulikin rakkain lapseni kirjastossa.
1970-luvun lopulla olin jonkin aikaa luokittamassa ja luetteloimassa Turun taidemuseon intendentin käsikirjastoa. Museo oli ulkoisesti hieno työympäristö. Kulkiessani aamuisin työpöytäni ääreen museosalien läpi, sivuutin matkan varrella monta taiteen mestariteosta.
Lehtikirjakauppaan menin luetteloimaan vuonna 1982. Minun piti olla siellä vain lyhyen aikaa, mutta olinkin kuusi vuotta. Työpaikkana Lehtikirjakauppa, nykyinen Tibo-Trading Ab Oy, oli ihana: vapaamielinen ja inspiroiva ja sain luetteloida sydämeni kyllyydestä! Paikasta tulikin minulle luetteloinnin korkeakoulu. Siellä vasta opin tämän taidon kunnolla. Lehtikirjakauppa toimi tuolloin Turussa Nunnankadulla, mutta muutti 1980-luvun lopulla Paraisille. Siellä minäkin kävin töissä vähän aikaa Naantalista käsin.
Nummen sivukirjasto Turussa oli vuorossa seuraavana. Vastasin siellä mm. kotipalvelusta. Nummessa oli johtajana Mai-Lis Junnila, joka oli 37 vuotta töissä tässä samassa kirjastossa! Hän muisteli, että alussa kirjat valitsi kirjastonjohtaja, aineiston poisti apulaisjohtaja ja kortistoihin liittyvät työt teki sivukirjastojen osastonhoitaja. Vahtimestari toi polkupyörällään muutaman kerran vuodessa uutuuksia kirjastoon.
Terveydenhuolto-oppilaitos ja AMK
Turun terveydenhuolto-oppilaitoksen kirjastoon tulin 1.12.1989. Alku siellä oli rauhallista ja lokoisaa. Kaikki oli pientä ja selvää. Kun nyt katselen tuon aikuista asiasanaluetteloa, se näyttää liikuttavan vaatimattomalta: asiasanoja on 186 kappaletta. Luokitusmuutoksen avuksi tehdyssä nykyisessä painetussa luettelossa oli tätä kirjoitettaessa 853 asiasanaa!
Kiireestä, kehityskeskusteluista, projekteista tai asiakaskyselyn kuiluista ei oltu kuultukaan! Kiireet alkoivat vasta ammattikorkeakoulun tulon myötä 1996. Luetteloinnissa tein aluksi pahvikortteja ja kehityksen huippua edusti tuolloin muistikirjoituskone.
Paljon kaikenlaista ehti kirjastossa tapahtua liki kahdenkymmenen työvuoteni aikana. Atk:n käyttöönotto oli varmasti suurin mullistus. Ensin oli PrettyLib, sitten VTLS ja lopuksi Voyager. Atk toi mukanaan uusien asioiden opettelua ja erilaisten ohjeiden tekoa. Muistan lukeneeni varsinkin Voyageriin siirryttäessä postituslistojen viestejä hämmentyneenä ja miettineeni, mistähän tässäkin oikein on kyse. Sisältö tuntui usein mystiikalta ja toivoin asian valkenevan minulle myöhemmin..jpg)
Turussa järjestetyt AMK-kirjastopäivät vuonna 2003 oli suuri voimanponnistus. Mieltäni lämmitti se into, millä kirjastomme henkilökunta suostui mukaan illanviettomme leikkimieliseen muotinäytökseen. Kukaan mukaan pyytämistäni ei kieltäytynyt!
.jpg)
Kuvissa näiden muisteluksien kirjoittaja, Turun kirjastopäivien muotinäytöksen käsikirjoittaja/ohjaaja (oikealla tarkkaavaisena taustalla). Kuvat Turun ammattikorkeakoulun kirjasto.
Belgia, Hollanti, Latvia ja Kultaranta
Vuonna 2000 osallistuin kirjastomme opintomatkaan, joka tehtiin Belgiaan ja Hollantiin. Matkan aikana kävimme kuudessa erilaisessa kirjastossa, joista mieleeni parhaiten on jäänyt Delftin teknillinen kirjasto. Toiminta siellä oli mykistävää: kaukolainapyyntöjä tuli 900 päivässä Hollannista ja eri puolilta maailmaa. Opiskelijoiden käytössä oli satoja tietokoneita. Tuolloiset Delftin kirjaston aukioloajat olisivat kelvanneet varmasti asiakaskyselymme aukioloajoista valittajillekin: kirjasto oli maanantaista torstaihin auki 9-23, perjantaina 9-17 ja viikonloppuna 9-17.
Tammikuussa 2003 osallistuin Voyager survivors -risteilyyn, joka suuntautui Riikaan. Virallista ohjelmaa paremmin on mieleeni jäänyt silloisen Voyager-projektipäällikön Katri Vänttisen karaoke-esitys. Katri esitti Raid-elokuvasta tutun laulun Vain rakkaus. Sen kertosäe Se on vain, vain rakkaus muuntui Katrin esityksessä muotoon Se on vain, vain Voyager.
Vuonna 1995 koin yhden elämäni ammatillisen tähtihetken: sain koota Kultarantaa käsittelevän kirjallisuuslistan tasavallan presidentin kanslialle. Tarinaa vierailusta Eeva Ahtisaaren luokse Kultarantaan joutuvat varmaan lapsenlapsenikin vielä joskus kuuntelemaan!
Elokuu 2008, Marketta Viirilä